Palmerin puumalli

Joy A. Palmerin kehittämä ympäristökasvatusmalli, niin sanottu Palmerin puu, on yksi viime aikojen yleisimmin sovelletuista ympäristökasvatusmalleista. Hungerfordin ja Volkin ympäristökasvatuksen mallissa sekä Jerosen ja Kaikkosen talomallissa ympäristövastuullisuuteen pyritään toisiaan lineaarisesti seuraavien osatavoitteiden kautta. Näistä malleista poiketen Joy A. Palmer painottaa ympäristökasvatuksen puumallissaan, että ollakseen vaikuttavaa ympäristökasvatuksen pitäisi tapahtua samanaikaisesti ja yhtä vahvasti kolmella tasolla. Hyvään ympäristökasvatukseen kuuluu Palmerin mukaan oppiminen ympäristössä, ympäristöstä ja toiminen ympäristön puolesta.

puumalli_puolikkailla_kehyksilla20.JPG
Kuvan lähde: Palmer 1998 ja Cantell 2004. Kuvan muokkaus: Laura Savolainen.

 

Ympäristössä oppimisessa olennaisia ovat eri aisteihin ja havainnointiin perustuvat kokemukset. Ympäristöstä oppimisella kartutetaan ympäristöön liittyviä tietoja. Ympäristön puolesta toimiminen sisältää konkreettisen toiminnan lisäksi myös ympäristöön liittyvät arvot. Ympäristökasvatuksessa tärkeitä arvoja ovat esimerkiksi eettiset, ekologiset, biologiset, esteettiset ja tiedolliset arvot.

Mallissa perustan ympäristökasvatukselle luovat yksilön aiemmat elämänkokemukset sekä kehitys- ja oppimishistoria. Ympäristökasvatusta tulee siis Palmerin mukaan toteuttaa yksilön lähtötaso ja aiemmat kokemukset huomioon ottaen.

Kirjallisuutta

Palmer 1998

<– –>

<– Teorioita

© 2017 A MarketPress.com Theme