Aikaisemmin kirjoitin, että opiskelijat eivät ole yliopistojen asiakkaita koska he eivät osallistu yliopistojen talouteen niin kauan kun opiskeluoikeus säilyy maassamme ilmaisena. Tämä väitteeni perustuu myös siihen, että yliopistojen perustehtävä on hukassa poliittisten valintojen välittömänä seurauksena.
Ensimmäisenä askelena kohti yksityistämistä, 1990-luvulla valtio asetti yliopistot tulosohjaukseen (yliopistojen rahoitus myönnettiin siitä lähtien opetusministeriölle osoitettujen eri mittareilla mitattuna tulosten perusteella) sekä toimitilavuokrien maksuun (valtion liikelaitokselle, jolle yliopistorakennukset silloin pääomitettiin). Pärjätäkseen taloudellisesti yliopistot ryhtyivät hankkimaan vajavaisiin budjetteihinsa ns. täydentävää rahoitusta yksityiseltä sektorilta tuottamalla tutkimuspalveluita teollisuuden tarpeisiin. Vuosien saatossa ulkopuolisen rahoituksen osuus on kasvanut ja sen mukana yliopistojen pääpainopiste siirtyi yhä enemmän opetuksesta tutkimukseen.
Uuden yliopistolain luonnos sen kun korostaa, että yliopistolaitoksen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta (ensin) ja (sitten vasta) antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta. Mutta onko kukaan selvittänyt kuinka yliopistojen sisällä yksiköiden tutkimustulokset siirtyvät vuosittain opetuksen luentomateriaaleihin? Onko siis tutkimuksen ja opetuksen välinen side niin suoranainen kuin sen oletetaan olevan?
Ei ole ihme jos yliopistot ja opiskelijat vieraantuvat toisistaan, kun opetus ei näytä olevan enää yliopistojen pääasiallinen tehtävä. Jos tärkeintä on tutkia, niin opetus ja opiskelijat ovat vain rasite.
Uusi uljas maailma ja sen luomat kustannustehokkuuden paineet asettavat eri instansseja leikkimään kummallisia roolipelejä: yliopistot leikkivät tutkimuslaitoksia, tutkimuslaitokset leikkivät konsulttifirmoja ja valtio leikkii vastuutonta poikaa, joka pyrkii kaikilla keinoilla siirtämään yksityiselle sektorille velvollisuutensa tuottaa yhteiskunnallisia peruspalveluita kuten opetus ja terveydenhoito.
Caesar non supra grammaticos, keisarin valta ei saa asettua oppineiden yläpuolelle. Yliopistoyhteisön perinteinen kolmikantainen edustusto päättäköön korkeakoululaitoksen perustehtävästä ja lähteköön siltä pohjalta uudistamaan maamme yliopistoja osapuolten todellisten tarpeiden mukaisesti.
5 Comments
Mielenkiintoista! Minusta tutkimus on aina ollut se mitä yliopistolaiset haluavat tehdä ja opetus on se aikaa vievä rasite, joka täytyy hoitaa. Puhun nyt 25 vuoden kokemuksella yliopistomaailmasta. Tämähän näkyy myös virkojen täytössä, koska professoriksi pääsee tutkimusmeriiteillä eli julkaisujen määrällä. Silti meitä farmasian tiedekunnassa on joukko ”toisin ajattelevia” ihmisiä, jotka olemme satsanneet opetukseen, koska me pidämme sitä tärkeänä ja haluamme tehdä sen mahdollisimman hyvin. Tämä toisin ajattelevien joukko koostuu pääasiassa yliopistonlehtoreista, joille suurin osa opetuksesta ja sen vastuusta on kasautunut, kun professoreiden aika menee tutkimusrahan hankkimiseen. Kohta professoreita pitää valita sen mukaan kuinka hyvin he osaavat kirjoittaa hakemuksia!
Kiitos oikein paljon arvokkaasta palautteestasi!
Kirjoitusteni päätavoitteena on esitellä erilaisia ajatuksia ja sitä kautta herättää keskustelua tärkeistä asioista.
Tarkasteluni yliopistojen perustehtävästä perustui ainoastaan taloudelliseen ja hallinnolliseen perspektiiviin. Viiden vuoden kokemukseni perusteella eri yliopistojen palveluksessa käsitin, että tutkimuksesta on tullut tärkeä keino selviytyä taloudellisesta ahdingosta. Ilmeisesti päädyin kanssasi samaan lopputulokseen, joskin eri lähtökohdista: opetus on eräille yliopistojen yksiköille ja tekijöille vain riippakivi ja tutkimuksen arvo on ylikorostunut. Mielestäni opetus on vähintään yhtä arvokas kuin tutkimus: kai pitänee kuitenkin seurata nykyajan trendejä ja satsata eniten innovaatioiden diffuusioon?
Itseäni on aikuisopiskelijana hämmästyttänyt muun muassa se, miten vähän nykyinen systeemi ottaa huomioon töissä käyvien opiskelijoiden tarpeet. Varsinkin tämä koskee niitä tiedekuntia, joissa nestoriopiskelijoita on paljon kuten teologista tiedekuntaa.
Joillakin on perhe elätettävänä, eivätkä kaikkien työnantajat ole joustavia opiskelun suhteen. Siksi iltaopetusta pitäisi yliopistossa olla enemmän. Ainakin kaikki pakolliset kurssit pitäisi voida käydä myös esim. kello 16.15 alkaen. Yleensä kursseja on useita, joten eikö edes yksi ryhmä voisi olla iltaryhmä?
Mutta tietenkin se on useimmille opettajille huono ajankohta, kun ei asetu normaalin virka-ajan piiriin. Toivottavasti uusi systeemi tuo muutoksia tähän. Ja opiskelu järjestettäisiin enemmänkin opiskelijoiden tarpeita vastaavaksi kuin opettajaa miellyttäviksi.
Tuntuu siltä, että jatkuvasti unohdetaan että opiskelijoiden valmistuminenkin tuo konkreettisesti rahaa yliopistolle. Tulosneuvottelujen yhtenä isona mittarina on ollut juuri valmistuneiden määrät ja valmistumisajat. Kuitenkaan tämä ei heijastu millään lailla laitosten tasolle asti.
Nyt kun tulevaisuudessa budjetti ei siirtymäkauden jälkeen ole enää samanlainen itsestäänselvyys, joudutaan opiskelijoihinkin toivottavasti kiinnittämään vähän enemmän huomiota.
Jos valmistumismäärät jäävät jälkeen eikä tavoiteajassa tule tulosta, niin rahaa tulee vähemmän ja se heijastuu sitten kyllä laitoksiinkin. Toivottavasti siihen älytään varautua jo etukäteen, koska vaikuttaa se opiskelijoihinkin jos laitoksella ei sitten oikeasti olekaan varaa täyttää virkoja tai se joutuu jopa lakkauttamaan niitä rahojen puuttuessa.
Kiitos Maija ja Anne kommenteistanne, joiden avulla olen tullut samanlaisiin tuloksiin kanssanne. Yliopistouudistus ei ota tarpeeksi huomioon eri sidosryhmien tarpeita, ei (aikuis)opiskelijoiden eikä eri yksiköiden pulmia kasvavien/laskevien valmistuneidensa määrien kanssa (toiset oppiaineet ovat tiettynä aikana toisia muodikkaampia/seksikkämpiä). Kun yliopistojen toiminta siiretään väkisin markkinatalouden talutusnuoraan, julkinen sivistävä palvelu muuttuu jatkossa kaupalliseksi tuotteeksi, kuten monilla muilla valtion palveluilla on jo aikaisemmin käynyt. Tästä aiheesta keskityn seuravassa kirjoituksessani: valtio tulevaisuudessa keskittyy palveluiden järjestämiseen niiden tuottamisen sijaan.