Ja olikohan tarkoitus tehdä erilliset postaukset kummastakin ensimmäisen kerran tehtävästä vai riittääkö yksi? No, ei kai sillä väliä.
Asiaan. Ensimmäisellä kurssikerralla tutustuttiin itselleni uuteen QGIS-paikkatieto-ohjelmaan. Tutustautumisharjoituksena tehtiin koropleettikartta, joka osoittaa kunkin Itämeren rannikolla sijaitsevan valtion tuottaman osuuden Itämereen päätyvästä typestä.
Koska olen tietoteknisten härveleiden suhteen melko käpy, oletuksena oli se, että tulen kohtaamaan ongelmia. Tämä oletus myös toteutui. Pysyin melko hyvin mukana siihen asti, kun piti alkaa laskemaan valtioiden suhteellisia osuuksia typpipäästöistä. Tässä vaiheessa en jostain syystä saanut vaihdettua laskimessa rastia ruudusta “create a new field” ruutuun “update existing field”. Koska olen suomalainen, avun kysyminen ei tullut kuuloonkaan ennen kuin kaikki mahdolliset itsenäisen ratkaisun keinot oli käytetty. Lopputuloksena oli se, että olin työni kanssa niin solmussa, että ainoa vaihtoehto oli aloittaa kokonaan alusta. Eipä ollut hyötyä siitäkään, jälleen olin jumissa samassa kohdassa.
Seuraavana askeleena oli uudemman QGIS-version lataaminen. Suureksi yllätyksekseni sainkin asetettua uudemmassa versiossa rastin laskimessa oikeaan ruutuun ja lopulta homma hoitui hitaasti, mutta vain hieman epävarmasti loppuun asti. Kurssikerran suurimpana oppina käteen jäi jälleen kerran se, että helpommalla pääsisi, kun kysyisi ajoissa neuvoa.
Viimeisellä yrityskerralla olin jo sen verran turhautunut, että en enää sen kummemmin jaksanut panostaa kosmeettisiin seikkoihin. Näin jälkikäteen katsottuna valtioiden rajoja olisi voinut toki muokata hieman haaleamman värisiksi ja tehdä järvistä vielä läpinäkyvämpiä. Valtioiden luokituksissa olisi myös voinut olla paikkansa neljännellekin luokalle ja alimpaan luokkaan kuuluvien valtioiden väriä olisi voinut muuttaa punertavammaksi. Tämä kartta saattaa antaa katsojalle sellaisen käsityksen, että Suomi, Viro, Liettua, Saksa ja Tanska olisivat lähes syyttömiä Itämereen päätyvän typen suhteen. Kartta ei myöskään kerro lähteitä eikä ajankohtaa, joten se on täysin puutteellinen. Asia oli kuitenkin käsittääkseni niin, että näiden tietojen puuttuminen katsotaan tällä kertaa läpi sormien vedoten työn harjoitusmaiseen luonteeseen.
Seuraavana tehtävänä oli tehdä vapaavalintainen kartta, joka kuvaa jotain ilmiötä Suomen kuntien aluejakorajauksella. Vaihtoehdoiksi annettiin kolme vaikeustasoa. Itselleni luontevin valinta oli alun vaikeuksien jälkeen tietenkin kaikista helpoin taso, jossa ei tarvinnut etsiä itse aineistoja, vaan ne sisältyivät valmiina annettuun pakettiin.
Karttatason attribuuttitaulusta löytyi sarake, joka kertoi avioerojen absoluuttisen määrän kussakin kunnassa. Päätin siis tehdä kartan, joka kertoo kunnittain avioerojen määrän 10 000 asukasta kohden. Tätä varten jouduin tekemään hieman yksinkertaisia laskutoimituksia ohjelman laskimella, mutta asia hoitui melko mutkattomasti aikaisemman harjoituksen oppien ansiosta. Kartta valmistui hyvinkin nopeasti ja kivuttomasti, mikä oli aikaisempien kokemusten perusteella melko yllättävää.
Karttaa katsomalla selviää, että suurimmat avioerokunnat ovat jakaantuneet tasaisesti ympäri Suomea. Johtopäätöksiä siitä, että joillakin tietyillä alueiden ominaisuuksilla olisi vaikutusta avioerojen määrään ei ole siis ainakaan yksin tämän kartan perusteella syytä lähteä tekemään. Jos asiasta haluttaisiin saada luotettavampaa tietoa, olisi parempi ottaa pidempi tarkasteluväli. Tässä aineistossa avioerojen määrät ovat niin vähäisiä, että jo yksittäisillä sattumalta juuri kyseiselle vuodelle ajoittuneilla avioeroilla saattaa pienemmissä kunnissa olla vaikutusta koko kunnan luokitukseen. Tulokset perustuvat siis todennäköisesti pitkälti sattumaan ja jonain toisena vuotena kartta voisi näyttää hyvinkin erilaiselta.
Kartan väreiksi valitsin neutraalin sinisen, sillä kartan tarkoituksena ei tällä kertaa ole ottaa kantaa siihen, onko ilmiö jollain lailla hyvä tai huono. Toki olisin voinut valita väriksi vaikkapa iloisen vihreän, onhan asia pohjimmiltaan positiivinen. Nämä ihmiset pääsevät kuitenkin eräästä elämäänsä rasittavasta tekijästä eroon.