Kurssin kuudennella kerralla pääsimme ensi kertaa kenttätöihin, joissa tehtävänämme oli tuottaa pisteaineistoa omakätisesti ulkoilmassa. Tunnin alkupuolella jalkauduimme hetkeksi kampuksen läheisyyteen ja arvotimme ympäröivää kaupunkitilaa arkkitehti Jan Gehlin viiden aluesuunnittelun teesin pohjalta. Pisteytimme kiertämiämme kaupunkitilan kohteita järjestysasteikollisesti Epicollect5-sovelluksessa, jossa tuottamamme ominaisuustieto paikantui koordinaattipisteisiin.

Harmaa ja viimainen iltapäivä ei varsinaisesti ollut otollisin hetki julkisten ulkotilojen viihtyvyyden taikka hyödynnettävyyden arviointiin, eikä vajaan tunnin aikaikkuna tuntunut omalla kohdallani riittävän useiden eri alueiden herättämien mielenvireiden läpiluotaamiseen. Aineiston keruulla simuloitiinkin siis ensisijaisesti ohjelman sovellusmahdollisuuksia. Tuottamamme pisteaineisto tuotiin csv-muodossa QGIS:iin, jossa määrittämiämme arvoja interpoloitiin kartalle esimerkiksi turvallisuuden kokemuksen pohjalta. Menetelmä herätti minussa jokseenkin samankaltaista innostusta kuin korkeusmalleilla leikkiminen, joten interpoloitujen karttojen laatiminen sujui osaltani hempeässä huumassa.

Tunnin itsenäistehtävänä oli laatia opetukseen soveltuvia karttoja valinnaisten hasardien levinneisyydestä. Valitsin kuvattavaksi endogeenisia ilmiöitä, kuten maanjäristyksiä ja tulivuoria. Tehtävän ainoana haasteena oli hioa osa tarvittavista pisteaineistoista liitäntäkelpoiseen csv-muotoon, mikä luontui kuitenkin melko mutkattomasti. Päätin korvata aineistopaketin (sinänsä informatiivisen ja tarkoituksenmukaisen) fyysisen taustakartan yksinkertaisella vektoriaineistolla pelkistääkseni esityksieni yleisilmettä.

Ensimmäiseen karttaani (kuva 1) on koottu kuluneen viikon aikana tapahtuneet maanjäristykset, joiden voimakkuuden vaihtelua on kuvattu erivärisin pistein. Liitin esitykseen myös mannerlaattojen saumakohdat tuodakseni ilmi, että seisminen aktiivisuus on voimakkainta juuri niiden alueella. Kartan perimmäisenä tarkoituksena on havainnollistaa tektonisten liikuntojen jatkuvuutta sekä lievien maanjäristysten tavanomaisuutta.Kuva 1. Seitsemän vuorokauden aikana (24.2.2020 – 1.3.2020) tapahtuneet yli 3:n magnitudin maanjäristykset sekä litosfäärilaattojen saumakohdat maailman mittakaavassa.

Toiseen karttaani (kuva 2) on koottu vuoden 2019 aikana tapahtuneet yli 4:n magnitudin maanjäristykset. Tässä kartassa mannerlaattojen rajaviivat piirtyvät jo likimääräisesti pisteaineiston pohjalta. Esitys havainnollistaa erityisesti lievien ja voimakkaiden maanjäristysten välisiä määrällisiä suhteita. Kartan avulla voidaan vastaavasti tarkastella ajankohtaisia voimakkaita maanjäristyksiä, joista esimerkiksi Albanian maanjäristyksestä on uutisoitu laajalti myös Suomessa.Kuva 2. Yli 4:n magnitudin maanjäristykset vuonna 2019 maailman mittakaavassa.

Viimeiseen karttaan (kuva 3) on sommiteltu sekä sadan vuoden aikaikkunassa (1913 – 2013) tapahtuneet yli 8:n magnitudin maanjäristykset että vuoden 1964 jälkeen purkautuneet tulivuoret. Tämä esitys näyttää jälkeenpäin katsottuna melko rauhattomalta, ja uskoisin, että järistysten magnitudittaisen luokittelun olisi voinut jättää kartasta kokonaan pois. Lisäksi havaitsin lataamastani tulivuoriaineistosta vajeita ja paikannusvirheitä. Esimerkiksi Islannissa sijaitseva Lakagigarin tulivuori on kartallani eksynyt Ruotsiin. Peilasin esitystäni myös Otso Laakkosen samasta aineistosta tekemään karttaan ja havaitsin monia poikkeavaisuuksia (Laakkonen, 2020). Aineistostani näyttäisi puuttuvan erityisesti Afrikassa sijaitsevia aktiivisia tulivuoria, kuten viimeksi vuonna 2014 purkautunut Nyamuragira. Kuva 3. Yli 8:n magnitudin maanjäristykset vuosina 1913 – 2013 sekä vuoden 1964 jälkeen purkautuneet tulivuoret maailman mittakaavassa.

Olisin jälkeenpäin katsottuna voinut käyttää enemmän mielikuvitusta hyödyntäessäni kurssikerran aineistoja. Ihailin erityisesti Minerva Laitisen laatimaa karttaa, jossa voimakkaita maanjäristyksiä kuvaavaan aineistoon oli sommiteltu kuolonuhreja sekä taloudellisia vahinkoja kuvaavia arvoja (Laitinen, 2020).  Löysin verkosta myös havainnollisen kartan, jossa Euroopan seismisen hasardin vaihtelu on esitetty interpoloimalla.

Anna

Lähteet:

Laakkonen, O. (2020). 6 kerta. 29.3.2020. <https://blogs.helsinki.fi/laxotso/2020/02/17/6-kerta/>

Laitinen, M. (2020). Happihyppelyn jälkeinen GIS-huuma. 30.3.2020.<https://blogs.helsinki.fi/minerval/2020/02/19/happihyppelyn-jalkeinen-gis-huuma/>

Maanjäristykset vuoteen 2013 saakka. 13.3.2020.                      <https://ncedc.org/anss/catalog-search.html>

Maanjäristykset vuodesta 2013 eteenpäin. 13.3.2020.<https://earthquake.usgs.gov/earthquakes/search/>

Mannerlaattojen saumakohdat, vektoriaineisto. 13.3.2020.<https://github.com/fraxen/tectonicplates>

Tulivuoritietokanta. 13.3.2020.                              <https://www.ngdc.noaa.gov/nndc/struts/form?t=102557&s=5&d=5>

Valtionrajat, vektoriaineisto. 13.3.2020.<http://www.naturalearthdata.com/downloads/110m-cultural-vectors/110m-admin-0-countries/>