Blogissani tarkastellaan kehitystaivaltani ”Geoinformatiikan menetelmät 1” -kurssilla, jonka tavoitteena on perehdyttää opiskelija paikkatiedon käytön perusteisiin. Tätä kurssia edeltäneet geoinformatiikan opintoni ovat olleet pääsääntöisesti teoriavetoisia. Niillä käytännön harjoittelu sekä maantieeteellisten esitysten laatiminen on nojannut lähinnä sellaisiin paikkatieto- ja vektorigrafiikkaohjelmiin, joiden toimintaperiaatteet eivät edellytä käyttäjältä perinpohjaista harjaantuneisuutta. Erotuksena aikaisempiin opintoihini, tämän kurssin toimintaympäristönä on ammattikäyttöinen paikkatietojärjestelmä.
Minun on toistaiseksi ollut vaikea innostua geoinformatiikasta, vaikka sen merkitystä korostetaan opetuksessa tuntuvasti. Koska paikkatieto-osaamista voidaan pitää maantieteellisen tutkimuksen erottomattomana kappaleena, toivoisinkin, että kurssin edetessä minulla heräisi nykyistä vilpittömämpi kiinnostus geoinformatiikkaan. Ihanteellisinta olisi, että oppisin viihtymään paikkatieto-ohjelmien ja laskentataulukoiden parissa.
Kurssin ensimmäisellä opetuskerralla geoinformatiikan osaamispalettia lähdettiin laajentamaan tutustumalla QGIS:in toimintaympäristöön. Ensikosketukseni järjestelmään osoitti, että QGIS:issä on haastavaa navigoida silkan intuition varassa. Ohjelman peruselementit ja tärkeimmät toimintaperiaatteet käytiinkin läpi ohjatusti. Opimme muun muassa lisäämään hallintanäkymään erilaisia työkalujoukkoja, tuomaan ohjelmaan vektoriaineistoja sekä muokkaamaan niiden ominaisuuksia ja esitystapaa.
Lataamamme vektoriaineistot toimivat pohjana Itämeren typen lähteitä kuvaavalle koropleettikartalle, joka laadittiin opettajan ohjeistuksella harjoittelun lomassa. Tehtävän mekaanisesta luonteesta huolimatta minulla oli vaikeuksia pysyä opetuksen tahdissa, sillä en onnistunut alkutunnista kirjautumaan tietokoneelleni ja päädyin näin ollen lataaman QGIS:in jälkijunassa. Tarkkaavaisuuteni ja työmuistini joutuivat koetukselle, enkä päässyt etenemään kartan viimeistelyvaiheeseen tunnin aikana.
Päätin laatia kartan itsenäisesti omalla ajallani. En harmikseni onnistunut avaamaan tunnilla aloittamaani työtä jälkikäteen, vaikka uskon tallentaneeni kaikki sen osat asianmukaisesti. Ohjelman tallennusominaisuudet herättivätkin minussa melkoista epävarmuutta, enkä tiedä uskaltaudunko vastedes jättämään töitäni keskeneräisiksi. Karttaharjoituksen toistaminen oli kuitenkin hedelmällistä oppimisen kannalta, eikä vienyt minulta paljoa aikaa. Minusta oli huojentavaa päästä tarkastelemaan ohjelmaa kiireettömästi kurssisivuille ladatun ohjedokumentin avulla. Myös Tiina Aalto totesi tehneensä tehtävän uudestaan kerratakseen tunnilla oppimansa (Aalto, 2020).
Aikaansaamani koropleettikartta (kuva 1) kuvaa kunkin Itämeren rannikkovaltion typpipäästöjen osuutta meren kokonaistyppikuormasta. Kartassa tummat sävyt kuvaavat korkeaa osuutta Itämeren typpikuormasta, vaaleat matalaa. Kartta osoittaa, että merkittävin typen päästövaltio on Puola.
Kuva 1. Itämeren rannikkovaltioiden typpipäästöjen osuus meren kokonaistyppikuormasta.
En rohjennut seulomaan aineistopaketin eri tasoja viimeistellessäni lopullista karttaesitystä, vaikka tämä olisi jälkeenpäin katsottuna ollut tarpeen. Työni yleistysaste on jäänyt riittämättömäksi, ja esitykseni näyttääkin hieman raskaalta ja rauhattomalta. Kartan luettavuutta olisi voinut edistää karsimalla aineistoista syvyyskäyrät, järvet sekä typen lähteitä kuvaavat pisteet, joiden välittämä informaatio ei tuo merkittävää lisäarvoa kokonaiskuvaan. Uskoisinkin, että minun olisi vastedes luotettava intuitiooni tehdessäni kartografisia yleistyksiä.
Kuva 2. Suomen taajama-aste kunnittain. 2015. Lähde: Tilastokeskus.
Pääsin soveltamaan juuri oppimaani seuraavan harjoituksen parissa. Tehtävänä oli laatia uusi koropleettikartta Suomen kunta-aineiston pohjalta. Erotus edelliseen tehtävän suoritustapaan oli, että kartan muuttuja piti valita itse aineiston attribuuttitaulusta. Sain laadittua kartan melko vaivattomasti, ja lopputulema näkyy kuvassa 2. Valitsin kartan suhteelliseksi muuttujaksi taajama-asteen, jonka kunnittainen vaihtelu on esitetty sinisen eri sävyillä. Mielestäni esitys on kokonaisuudessaan melko selkeä. Aineistosta löytyi kuitenkin yksi kunta, jonka arvot puuttuivat attribuuttitaulusta. Kartassa tälle kunnalle on määräytynyt oma luokka, minkä takia aineiston muiden kohteiden väliset suhteellisuuserot eivät tule esille ihanteellisimmalla tavalla.
Anna
Lähteet:
Aalto, T. (2020). Tutustuminen QGIS-ohjelmistoon. 29.1.2020. <https://blogs.helsinki.fi/tidaalto/2020/01/23/tutustuminen-qgis-ohjelmistoon/>