Kurssin kolmannella tunnilla pureuduttiin entistä syvemmälle tietokantojen rakenteisiin. Pääsimme jalostamaan hiomattomia aineistoja eheään ja käytettävään muotoon sekä harjoittelemaan tietokantojen välisiä yhteenliitoksia. QGIS:in arvoituksellisuus pääsi oikeuksiinsa tunnin itsenäistehtävän parissa.
Kurssikerran lähtöaineistona oli vektorimuotoinen tietokanta, joka kuvasi Afrikan mannerta valtiorajoittain. Tämän aineisten kaikki polygonit – kuten valtion saaret – olivat kuitenkin tyypiteltyinä tietokantaan tosistaan erillisinä objekteina. Koska tämä ryhmittelytapa oli tarpeettoman hienojakoinen kurssikerran tarpeisiin, lähdimme liikkeelle tietokannan rakenteen yksinkertaistamisesta. Jäsensimme aineiston valtiokohtaisesti, jolloin yksittäisten aluekohteiden lukumäärä pieneni merkittävästi.
Tietokannan rakenteen muuttaminen osoittautui hyödylliseksi tehtävän seuraavassa vaiheessa, jossa aineistoon oli tarkoituksena lisätä valtiokohtaista ominaisuustietoa toisesta ohjelmasta. Toimme tietokantaan internetin ja Facebookin käyttäjämääriä kuvaavaa aineistoa Excel-taulukosta, joka esikäsiteltiin ja formatoitiin QGIS:in tukemaan csv-muotoon. Hiottujen ja jäsennettyjen aineistojen yhdistäminen luonnistuikin melko vaivattomasti niille yhteisen liitäntäkappaleen, eli valtionnimiä sisältävän sarakkeen avulla.
Laskimme tietokantaan internetin valtiokohtaista läpäisevyyttä kuvaavat prosenttiarvot uuden aineiston pohjalta. Lisäksi toimme tietokantaan konflikteja, öljykenttiä ja timanttiesiintymiä kuvaavia piste- ja vektoriaineistoja. Nämä aineistot jäsennettiin liitäntäkelpoiseen muotoon siten, että kullekin muuttujalle laskettiin valtiokohtainen esiintyvyys sijainnin perusteella. Konflikti-, öljykenttä- ja timanttiesiintymätietojen pohjalta laadittiin teemakartta, joka näkyy kuvassa 1.
Kuva 1. Uniikit konfliktit, timanttiesiintymät ja öljykentät Afrikassa. Lähde: Peace Research Institute Oslo.
Kartta ilmentää, että monet aineiston konflikteista sijoittuvat luonnonvaroiltaan rikkaisiin valtioihin. Konfliktien ja valittujen luonnonvaraesiintymien sijainnin välillä vallitsee vahva korrelaatio pääsääntöisesti Länsi- ja Keski-Afrikan alueilla. Vastaavasti esimerkiksi Etelä-Afrikassa, Botswanassa ja Tansaniassa ei runsaista luonnonvaroista huolimatta ole juurikaan konflikteja. Koska kukin konflikti nivoutuu aina omanlaiseen, kompleksiseen viitekehykseensä, karttaesityksen pohjalta ei voida tehdä kovinkaan yksiselitteisiä johtopäätöksiä kaivannaisvarantojen suhteesta konfliktialttiuteen. Päällekkäisanalyysi tarjoaa kuitenkin hedelmällisiä lähtökohtia näiden muuttujien väliseen tarkasteluun.
Kehittyvien ja luonnonvaroiltaan rikkaiden valtioiden elinkeinorakenne nojaa usein kaivannaisten vientiin. Tällaiset taloudet ovat haavoittuvaisia ja alttiita maailmanmarkkinahintojen vaihtelulle, minkä voisi uskoa peilautuvan yhteiskunnalliseen vakauteen. Arvomineraaleista ja maaöljystä juontuva vauraus tapaa myös keskittyä harvoille, minkä takia valtaväestön ja taloudellisen eliitin välillä voi ilmetä jännitteitä. Tällainen epätasapainoinen yhteiskuntarakenne on leimannut esimerkiksi Sierra Leonen valtiota, jossa konfliktien ja timanttiesiintymien välinen korrelaatio on vahva. Dupuyn ja Binningsbøn raportissa (2007) todetaan, että maan sisällissota juonsi juurensa hallintatapaan, jossa arvomineraaliesiintymät olivat pitkälti valtion hallussa, eikä maaseudun sosioekonomiseen kehitykseen kanavoitu juurikaan varoja.
Sosioekonominen epätasapaino on taustoittanut myös Etelä-Sudanin sisällissotaa, joskin konfliktin varsinaisena sytykkeenä pidetään poliittisen johdon eri etnisiin ryhmiin kohdistamaa vihamielistä retoriikkaa. Breidlidin ja Arensenin tutkimuksessa (2014) todetaan, että sota on edetessään saanut entistä monisyisempiä piirteitä ja siirtynyt yhä etäämmälle poliittisen johdon hallinnasta. Raportin mukaan maan hallituksen legitimiteettiä on heikentänyt erityisesti öljyteollisuuteen juontuva korruptio sekä maaseudun toimeentulon epävarmuus. Tutkimuksessa todetaankin, että maaseudulla siviilien mobilisaatiota avittaa eritoten oman elannon turvaaminen.
Kotsadamin, Østbyn ja Rustadin tutkimus (2017) tuo vuorostaan ilmi, että taloudelliseen eriarvoisuuteen kytkeytyvä väkivalta voi skaalautua myös kodin tasolle. Tutkimuksen mukaan orastavan kaivosteollisuuden on havaittu lisäävän naisiin kohdistuvaa parisuhdeväkivaltaa lähinnä sellaisissa Saharan eteläpuolisen Afrikan paikallisyhteisöissä, joissa se on ollut entuudestaan hyväksyttyä. Tutkimuksessa esitetään, että elinkeinorakenteen muutos omavaraismaataloudesta teollisuuteen voi esimerkiksi ajaa naisen taloudellisesti alisteiseen asemaan mieheensä nähden, sillä kaivostoiminta työllistää enimmäkseen miehiä. Toisaalta tutkimuksessa havaittiin myös päinvastaista kehitystä, eikä kaivosteollisuuden ja parisuhdeväkivallan välillä ilmennyt korrelaatiota koko otantaa tarkasteltaessa.
Sotia voidaan vastaavasti rahoittaa luonnonvaroilla, mikä tarjoaa selitysvoimaa erityisesti timanttiesiintymien ja konfliktien sijoittumisen välisille yhtymäkohdille. Arvomineraalit ovat kokonsa puolesta helposti salakuljetettavissa, joten timanttikauppaa voidaan harjoittaa pitkälti hallinnollisten elinten ulottumattomissa. Esimerkiksi Kongon demokraattisen tasavallan konflikteissa ja Sierra Leonen sisällissodassa kapinallisryhmät ovat rahoittaneet asevarustelua hallitsemiensa kaivosalueiden tuotoilla. Timanttikaupasta juontuvat tulot ovat molemmissa tapauksissa pitkittäneet konflikteja.
Työstämäämme tietokantaan oli koottuna runsaasti attribuuttitietoa kartan eri muuttujista. Kullekin aineiston konfliktille oli määritetty tapahtumavuosi, jonka avulla samalla alueella lyhyellä aikavälillä tapahtuneet konfliktit voitiin yksilöidä yhdeksi uniikiksi konfliktiksi. Kuten tunnilla kävi ilmi, tällainen tyypittely antaa alkuperäisaineistoa paremman kuvan tietyn alueen pitkäaikaisesta vakaudesta. Konfliktien ajoittumista voidaan myös peilata aineistoin tietoihin kaivostoiminnan ja öljynporauksen aloittamisvuosista. Näin voidaan arvioida, onko muuttujien välillä mahdollista syy-seuraussuhdetta. Timanttikaivosten ja öljykenttien tuottavuusluokittelu voisi vuorostaan havainnollistaa luonnonvarojen painoarvoa elinkeinorakenteessa tai mahdollisen konfliktin motiivina. Internetin vuosikohtainen läpäisevyys antaa sen sijaan jonkinlaisen kuvan alueen taloudellisesta kehittyneisyydestä. Sen avulla voidaan tarkastella suurpiirteisesti, onko esimerkiksi kaivostoiminnan aloittaminen hyödyttänyt taloudellisesti valtaosaa väestöstä. Mielestäni aineistojen rinnalla olisi ollut kiinnostavaa tutkia myös jonkinlaista varallisuuden jakautumista kuvaavaa indikaattoria, kuten gini-kerrointa.
Kurssikerran itsenäistehtävässä sovellettiin valintoihin ja tietokantojen yhteenliitoksiin kytkeytyviä toimintoja. Tarkoituksena oli laatia tulvaindeksikartta valuma-aluekohtaisia tunnuslukuja käsittäviä aineistoja yhdistelemällä. Tehtävän alkuvaihe sujui ongelmitta, mutta aluekohtaisen järvisyysprosentin esittämisessä ilmeni haasteita. Pyrin mukauttamaan tietokannan asetuksia itsenäisesti noin kuuden tunnin ajan, mutta järvisyyttä kuvaavat histogrammit eivät tästä huolimatta kohonneet paikoilleen. Kokeilin vastaavasti verrata asetuksiani tehtävässä onnistuneen kanssakurssilaiseni kanssa, emmekä havainneet eroavaisuuksia. Valmistuinkin pyytämään apua tehtävään seuraavalla tuntikerralla selvittääkseni, jäikö katveeseeni jokin välivaihe. Jostain syystä komentoni menivät kuitenkin läpi juuri tuolloin. Minua jopa suretti se, että ohjelma lähti lopulta toimimaan, sillä olisin halunnut saada asiaan jonkinlaisen selvyyden. Olinhan viettänyt tunteja jossain todellisuuden äärirajoilla.
Voi QGIS – miksi koettelet minua näin?
Kuva 2. Suomen valuma-aluekohtainen tulvaindeksi ja järvisyysprosentti.
Aikaansaamani kartogrammi (kuva 2) ilmentää sekä tulvaindeksin että järvisyysprosentin valuma-aluekohtaista vaihtelua. Tulvaindeksiarvojen ja järvisyyden vuorovaikuttussuhdetta tarkasteltaessa on pääteltävissä, että suuri järvisyys tasaa tulvahuippuja, kuten Jaakko Kuurne toteaa perusteellisessa blogikirjoituksessaan (Kuurne, 2020). Pyrin tekemään esityksestä mahdollisimman informatiivisen, mikä osoittautui hieman haastavaksi toivotulla muuttujamäärällä. Kartan alhaisimmat tulvaindeksiarvot eivät esimerkiksi erotu vesistöistä ihanteellisimmalla tavalla valitsemassani väripaletissa, mutta kokonaisuus on mielestäni melko selkeä ja harmoninen. Havaitsin, että esimerkiksi Aino Sainius on laatinut erittäin pelkistetyn ja selväpiirteisen esityksen, joka on erilaisesta lähestymistavastaan huolimatta hyvin toimiva (Sainius, 2020).
Anna
Lähteet:
Breidlid, I. & M. Arensen. (2014). “Anyone who can carry a gun can go”. PRIO Paper 2014.
Dupuy, K. & H. Malmin. (2007). Power-sharing and Peace-building in Sierra Leone. CSCW Papers.
Kotsadam, A. & G. Østby, S. Rustad. (2017). Structural change and wife abuse: A disaggregated study of mineral mining and domestic violence in sub-Saharan Africa, 1999-2013. Political Geography 65, 53-65.
Kuurne, J. (2020). How can less be more? More is more. 15.2.2020. <https://blogs.helsinki.fi/jaakongisblogi/2020/02/07/how-can-less-be-more-more-is-more/>
Sainius, A. (2020). Tietoa tulviva kolmas kurssikerta. 15.2.2020. <https://blogs.helsinki.fi/sainius/2020/02/04/tietoa-tulviva-kolmas-kurssikerta/>