Toisella kurssikerralla jatkoimme QGIS-ohjelmaan perehtymistä. Tällä kertaa opettelimme käyttämään erilaisia rajapintoja paikkatietoaineistojen hakemiseen sekä vertailimme projektioita. QGIS:issä on hyvin paljon erilaisia projektioita, joista suurin osa on maakohtaisia. Harjoittelimme myös uusien työkalujen, kuten snappingtyökalun ja mittaustyökalun käyttöä.
Pituuksien ja pinta-alojen vääristymiä eri projektioissa
Teimme tunnilla Excel-taulukon pituuden ja pinta-alan vääristymistä erilaisissa projektioissa. En muistanut tallentaa Exceliäni, joten väsäsin nopeasti uuden. Käytin Käsivarren erämaa-alueen pohjoisosan poikittaispituutta sekä pinta-alaa vertailualueena. Lähimpänä totuutta oleva ETRS-TM35FIN projektio heittää vain muutamia metrejä todellisuudesta. Alla olevista tuloksista (Taulukko 1) voidaan huomata, että maailmanlaajuisissa projektioissa on kuitenkin huomattavia eroja verrattuna TM35FIN-projektioon. Winkel tripelin sekä Robinsonin projektioiden tulokset muistuttavat toisiaan, sillä ne ovat hyvin samankaltaiset. Molemmissa on pyritty virheiden minimointiin, mutta ne eivät ole oikeapintaisia, oikeapituisia tai oikeakulmaisia. Mercatorin projektio on taas oikeakulmainen, mutta vääristymät pituudessa ja etenkin pinta-alassa ovat jo huomattavan suuria.
Seuraavaksi vertailin pinta-alojen vääristymistä Suomen kunnat-kartalla. Luvut kartoissa merkitsevät suhdelukuja TM35-projektion ja maailmanlaajuisen projektion pinta-alojen vertailussa. Tein nämä kartat tunnilla, mutta kohtasin hieman vaikeuksia niiden avaamisessa Shapefileista, sillä niiden tietokannat olivat sekaisin. Olin onneksi tallentanut myös koko projektin, jonka yhdestä layerista löysin suhdeluvut oikeina (jostain syystä myös yksi projektin layer oli korruptoitunut). Täytyy siis opetella tallentamaan paikkatietoa oikein.
Ensimmäisenä vertailussa oli TM35 vastaan Robinson. Kuten kartasta (Kuva 1) huomataan, vääristymien voimakkuus vaihtelee suhteiden 1,185 ja 1,416 välillä. Pinta-alat heittävät siis noin 19 – 42 % ja suurimmat vääristymät ovat pohjoisessa. Kuten aiemmin mainitsin, Robinsonissa on pyritty minimoimaan vääristymät ja omaan korvaani ne eivät kuulosta ihan mahdottoman suurilta etenkin, kun projektiolla on tarkoitus kuvata koko maapalloa. Sen vuoksi National Geographickin käytti sitä vuoteen 1998 saakka (ArcGis Pro).
Toisena vertailussa oli TM35 vastaan Mercatorin projektio, jossa vääristymät olivatkin jo suurempia (Kuva 2). Mercatorin mukaan etelässä kuntien pinta-alat ovat noin 300%, ja pohjoisessa jopa 700% suurempia TM35:n nähden. Mercatorin projektio vääristää pinta-aloja hyvin paljon etenkin navoilla, joten pohjoisessa Suomessa vääristymät kasvavat nopeasti.
Kolmanneksi vertailin TM35-projektiota Natural Earthin eli Luonnollisen Maapallon projektioon. Robinsonin tavoin Natural Earth on kompromissiprojektio ja vääristymien vaihtelukin muistuttaa hyvin paljon Robinsonia. Natural Earthin ArcGis-dokumentaation mukaan pinta-alavääristymä kasvaa leveysasteen mukaan, joten Suomessa vääristymät ovat maailman mittakaavassa suuria.
Kaikissa kartoissa on sama värimaailma, josta en ole ihan varma. Punertavat värit sopivat esittämään suurempia vääristymiä, sillä ne luokitellaan negatiivisiksi ilmiöiksi. Kuitenkin pienet vääristymät on kuvattu vihreällä ja sinisellä, joka luo positiivista mielikuvaa, enkä mielelläni haluaisi minkään vääristymän sitä luovan. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä kannattanut laittaa väripaletti kulkemaan esimerkiksi neutraalista valkoisesta punaiseen, jolloin vääriltä mielikuvilta olisi vältytty.
Lähteet
Robinson. ArcGis Pro. Haettu 5.2.2024. https://pro.arcgis.com/en/pro-app/3.1/help/mapping/properties/robinson.htm
Natural Earth. ArcGis Pro. Haettu 5.2.2024. https://pro.arcgis.com/en/pro-app/3.1/help/mapping/properties/natural-earth.htm
