Matka päättyy

Viimeinen kurssikerta oli vapaamuotoisempi. Työ aloitettiin jo kotona, jossa etsittiin tietoa itse valitsemasta aiheesta, tunnilla tehtävää karttaa varten. En keksinyt mitään ihmeellistä heti, joten päädyin valitsemaan vaihtoehdon numero kaksi, joka ei ollut täysin vapaamuotoinen. Tehtävässä ladattiin palanen Maanmittauslaitoksen maastotietokantaa, itse valitsin Jyväskylän keskuksen, sekä sen seuraksi korkeusmallin ja muuta sellaista. Myös metatiedot piti etsiä. Luulinkin löytäneeni ne nopeasti ja tyytyväisenä itseeni ajattelin valmistelujen olevan siinä. Tunnilla kuitenkin avatessani aineiston huomasin etteivät metatietoni olleet lähimainkaan riittävät selittämään kaikkea sitä valtavaa määrää karttatasoja, joita maastotietokanta piti sisällään. Kurssikerralla vierähtikin tovi etsiessä kunnollisia metatietoja.

Metatietojen löytämisen jälkeenkin aikaa meni runsaasti tiedon läpikäymiseen, sillä tavaraa oli paljon eikä se ollut selkokielistä. Iso osa lensi suoraan roskakoriin, sillä maastotietokanta piti sisällään esimerkiksi runsaan määrään ympäröivien järvien vesiliikennemerkkejä. Aineiston ollessa valmis käsiteltäväksi, en meinannut keksiä mitä sillä tekisin, koska tieto oli erilaista kuin olin ajatellut.

Kuva 1. Jyväskylän rakennukset kerrosmäärällä eroteltuna 2010-luvulla.

Lopulta päädyin tarkastelemaan rakennusten kerrosmääriä (Kuva 1.). Kuten kuvasta huomaa Jyväskylässä korkeat rakennukset keskittyvät lähes ainoastaan keskustaan. Oikeastaan ainut poikkeus on korkeiden rakennusten (tässä yhteydessä siis kolmekerroksisia tai korkeampia) rypäs Hippoksen ympäristössä keskustasta lounaaseen. Asuinalueet piirtyvät kartalle vihreinä, samoin keskustasta pohjoiseen johtavan moottoritien varressa selkeästi erottuvat yritysalueet. Kartan luettavuuttaa parantaisi rakennusten reunaviivojen poisto, näin jälkeenpäin ajatellen.

Olen kuitenkin iloisesti yllättynyt, kuinka jouhevasti kahden viimeisen kurssikerran tehtävät sain tehtyä, alkuvaikeuksista huolimatta. Jotain on siis jäänyt päähänkin, vaikka geoinformatiikka ei ole lempiaiheeni ja kurssi olikin välillä “aikamoista ryömimistä” kuten Katja Pulkkinen totesi.

Lähteet: Katja Pulkkinen (2019) “Terveyttä ja sairautta EU:ssa”

Luettu 7.3.2019

Terveyttä ja sairautta EU:ssa (Kurssikerta 7)

 

 

Ulkoilua ja maanjäristyksiä

Kuudennella kurssikerralla oli mukavaa virkistäytyä raikkaassa ulkoilmassa, kun ryhmämme jalkautui kampuksen lähiympäristöön keräämään aineistoa päivän tehtävää varten. Myös sää suosi, sillä pitkän lauhan jakson jälkeen ilma kylmeni kuin tilauksesta aamutuntiamme varten. Niinpä täyttelimme näpit jäässä viihtyvyyskyselyitä aurinkoisessa Kumpulassa. Tuloksista koostettiin luokkahuoneessa interpoloitu kartta. Lopputulema oli ennalta-arvattava, esimerkiksi Kumpulanlaaksossa on miellyttävämpää, kuin Kustaa Vaasan tien varressa. Toki tuloksista on selkeästi nähtävissä, missä aluekehitys olisi erityisen tarpeellista.

Sen sijaan kotitehtävissä ajatukset olivat täysin muualla. Tehtävänantona oli koostaa kolme karttaa, jossa käsiteltäisiin erilaisia hasardeja. Niiden pitäisi lisäksi soveltua opettajan opetusmateriaaliksi, joten ainakin havainnollisuus oli avainasemassa.

Kuva 1. Yli kuuden Richterin asteikolla mitatut maanjäristykset, 1900-.

Kartoissani olen käsitellyt maanjäristysten alueellisuutta. Kuvassa 1. näkyvät yli kuuden magnitudin maanjäristykset. Värivalinta on tällä kertaa hieman liian haalea, esimerkiksi Etelä-Amerikan länsirannikko ei juuri erotu, vaikka selvästi yli kuuden magnitudin järistyksiä esiintyy. Sen sijaan Tyynenmeren tulirenkaan länsiosa hyppää lähes silmille. Maanjäristyksien alueellisuutta käsiteltäessä Tyynimerikeskeinen maailmankartta olisikin paras vaihtoehto; aktiivisimmat alueet sijaitsevat sen ympäristössä. Eurooppakeskeinen kartta sen sijaan soveltuu tähän huonosti, kuten kuvasta 3. näkyy: maanjäristyksiä on vähemmän ja ne ovat heikompia.

Kuva 2. Yli kahdeksan Richterin asteikolla mitatut maanjäristykset, 1900-.
Kuva 3. Yli 7 Richterin asteikolla mitatut maanjäristykset Euroopassa ja Afrikassa. 1900-.

Hasardien opetukseen karttani soveltuisivat mukiinmenevästi. Ne ovat tarpeeksi yksinkertaisia esittääkseen ilmiöt selkeästi. Tosin kuten jo mainittu, toisenlainen maailmankartan tarkastelutapa soveltuisi tähän paremmin. Ilona Tuovisella on erinomainen ajatus opettamiseen: hän liittäisi maanjäristyksiä ja tulivuoritoimintaa kuvaaviin karttoihin tietoa mannerlaatoista. Tämä auttaisi opiskelijaa ymmärtämään syy-seuraussuhteita.

Mielestäni tässä onkin kyse luonnontieteiden opetuksen perustuksista. Asioita on paljon ja ne usein vaikuttavat monimutkaisilta. Kuitenkin lähes kaikki liittyvät kaikkeen luonnontieteissä. Tämä olisi koululaisenkin ehdottoman tärkeää huomioida. Ohessa vielä kuva aikaisemmin mainitsemastani Tyynenmeren aktiivisesta alueesta. (Kuva 4.).

Kuva 4. Tyynenmeren vulkaanisesti aktiivinen alue Yleisradion uutiskuvassa.

Lähteet: Tuovinen, Ilona (2019) “Itsetuotettua paikkatietoa”

Luettu 7.3.2019

https://blogs.helsinki.fi/tuoilona/

 

 

Loppu alkaa häämöttää

Kurssikerta viisi vietettiin suurimmalta osin itsenäisen työskentelyn parissa. Kurssin puoliväli on ohitettu ja pientä osaamistakin on jo tarttunut mukaan. Itsenäiseen, sujuvaan työskentelyyn tarvitaan kuitenkin vielä runsaasti harjoitusta.

Viides viikko tarjosi miellyttävän paljon työkaluja oman geoinformatiikan osaamisen kartuttamiseksi. Bufferityökalu on oiva lisä omaan perusosaamiseen ja nyt todella tuntuu että sen käyttö alkoi sujua. Tulihan sitä käytettyäkin. Kuten Justus Poutanen mainitsee, myös Spatial Query työkalu tuntuu erittäin hyödyliseltä työkalulta.

Kyseisiä työkaluja tuli käytettyä melkein liiankin kanssa lukuisissa tehtävissä. Ensiksi laskimme pääkaupunkiseudun lentokenttiin liittyvää tietoa, muun muassa lentomelun alueellisuutta. Tämän jälkeen tarkastelimme väestön keskittymistä asemien ympäristöön, jonka jälkeen oli tiedossa vielä esimerkiksi koulupiireihin liittyviä tehtäviä. Vastaukset ohessa (Taulukko 1.). Taulukkoni on puutteellinen sillä epähuomiossa karsin z-asemalta “turhia tiedostoja” hiukan liian rankalla kädellä. Mielestäni helpoimmin ymmärrettävän asematehtävän tein uusiksi, mutta muiden alkupään tehtävien vastaukset jäivät kateisiin.

Vastaustaulukko

Lähteet: Poutanen, Justus (2019) “Negaa kuumotteluille ja kaatuiluille”

Luettu 7.3.2019

https://blogs.helsinki.fi/pjustus/

Pääkaupunkiseutu ruutuina

Neljännellä viikolla jatkettiin edelleen Qgis:in läpikäymistä opettajan opastuksella, suurimmaksi osaksi edelleen rauhallista tahtia. Tällä kertaa työn alla olivat ruutuaineistot. Esimerkkialueena toimi pääkaupunkiseutu, joten ainakin lähtökohdat olivat suhteellisen tutut. Ruututeemakartat ovat mielestäni visuaalisesti miellyttävän näköisiä ja niitä on mukava katsella ja tutkia. Osittain tästä syystä tunnin aiheet eivät tuntuneet vaikeilta. Tällä kertaa tein myös kotiin osoitetut tehtävät samana päivänä, lähes heti tunnin jälkeen edellisistä kurssikerroista rankasti poiketen. Ilmankos tehtävät luistivatkin huomattavasti paremmin. Tästähän voisi ottaa jopa opiksi.

Kuva 1. 0-vuotiaiden määrä pääkaupunkiseudulla, 2015.

Kotitehtävässä oli tarkoitus tehdä tunnilla tehdyn kartan jatkoksi toinen samanlainen, joskin erilaista ruutukokoa käyttäen. Tein 0-vuotiaiden määrää pääkaupunkiseudulla kuvaavan teemakartan, 500x500m ruutukoolla. (Kuva 1.) Kartta on visuaalisesti paras tuotokseni tähän asti, värit miellyttävät silmää, mikään ei hyppää silmille, kokonaisuus on harmoninen.

Ruututeemakartan visuaalisen miellyttävyyden vastapainoksi kyseinen esitystapa ei ole informatiivisesti paras mahdollinen. Mielivaltaisesti vedetyt rajat alueille eivät useinkaan tee oikeutta esitetylle ilmiölle ja ruudut voivat jopa vääristää sitä. Juuri alueongelman vuoksi aiemmin käyttämämme koropleetti- ja pistekartat ovat usein ruututeemakarttaa informatiivisempia. Ainakin absoluuttisten arvojen kanssa kannattaa olla varovainen; myös oma karttani kuvaa pikemminkin asutuksen tiheyttä pääkaupunkiseudulla, kuin varsinaisesti vauvojen osuutta. Esitykseeni olisikin hyvä liittää myös prosenttiosuudet vastaavilla ruuduilla, tosin silloin taas korostuisivat kokonaisväestöltään pienet pientaloalueet, joilla lapsiperheiden osuus on suuri. Absoluuttisilla ja prosentuaalisilla yksiköillä onkin omat tehtävänsä; oma karttani soveltuisi esimerkiksi vauvoille tai heidän vanhemmilleen profiloitujen palveluiden suunnitteluun. Ei ole järkevää perustaa neuvolaa Pakilaan vaikka prosentuaalisesti vauvoja olisi paljon; absoluuttiset arvot kertovat todellisen potentiaalisen käyttäjäkunnan. Katja Pulkkinen on todennut älykkäästi, että ruutukartat voivat olla myös ratkaisu hallintoalueita käytettäessä usein tapahtuvaan keskimääräistymiseen (rajan eri puolilla suuri ero suureissa, vaikka vierekkäisillä alueilla usein voi olla jotakuinkin sama). Tällöin ruutukoon valinta on avainasemassa, kuten myös Pulkkinen mainitsee. Toki tällä tekniikalla ongelma ei häviä, se vain pienenee, sillä hallintoalueet tuppaavat olla suurempia.

Kartastani näkyy hienosti, miten väestö on keskittynyt Helsingin seudulle. Kaikki merkittävät raidelinjaukset itään ja pohjoiseen mentäessä erottuvat. Päärata erottuu kantakaupungista lähtevänä käytävänä Korsoon asti, samoin metrolinjaus Lauttasaaresta Itäkeskukseen, jopa idän Mellunmäen ja Vuosaaren pienet haarat näkyvät. Myös kohtuullisen tuore kehäräta on havaittavissa haaleana puoliympyränä kartan pohjoisosissa. On omituista, ettei Espoon suunnalla erotu mitään vaihtuvuutta, lienisikö kartan teossa sattunut jotain. Loppujen lopuksi kartasta voisi kuitenkin päätellä, että vaikka ratojen läheisyydessä on ylipäätään suuri väestöntiheys, myös lapsiperheitä on keskittynyt alueille, hyvien liikenneyhteyksien ja palveluiden äärelle.

Lähteet: Pulkkinen, Katja (2019) “Rastereiden parissa”

Luettu 7.3.2019

Rastereiden parissa (Kurssikerta 4)

Kolmas kurssikerta

Kolmannella kurssikerralla syvennyimme tietokantojen ihmeelliseen maailmaan. Tarkoituksena oli oppia käsittelemään niitä sulavammin, eli esimerkiksi yhdistellä vanhojen tietokantojen tietoja keskenään tai tuottaa kokonaan uutta tietoa. Omasta mielestäni tietokanta-asiat tuntuivat kohtuullisen selviltä ja selvisin niistä suhteellisen ongelmitta. Ainoastaan Excel-taulukoiden muuttaminen CSV-tiedostoiksi ja niiden tuominen Qgis:iin tuotti jostain syystä ongelmia kotitehtäviä tehdessä ja tämä jäikin vielä hieman hämäräksi. Täytyy selvittää asia tulevaisuudessa.

Tietokantojen kanssa pelailun välineenä käytimme Afrikan karttaa. Harjoituksessa yhdisteltiin Afrikan alueen luonnonvarojen, timanttien ja öljyn esiintyvyyttä ja muita niiden perustietoja konfliktidatan sekä internetin käyttöastetietojen kanssa. Näiden tietojen pohjalta olisikin mielenkiintoista tehdä syvällisempää analyysia. Mieleen tulevat ainakin luonnonvarojen ja konfliktien suhde, eli ajoittuvatko konfliktit esimerkiksi öljynporauksen aloituksen kanssa yksi yhteen tai lisääntyvätkö internetin käyttäjät luonnonvarojen hyödyntämisen seurauksena vai valuuko vauraus harvojen käsiin tai ulkomaille ja kansa jää nuolemaan näppejään. Myös internetin käyttöasteen ja konfliktien suhde on mielenkiintoinen: lisääntyvätkö konfliktit tiedonvälityksen helpottuessa vai onko tilanne jostain syystä päin vastoin? Internetissä vastarintaliikkeiden toiminta helpottuu, sillä yhteydenpito hengenheimolaisiin sujuu jouhevammin varsinkin alueiltaan suurissa ja hajanaisissa valtioissa, joissa infrastruktuuriverkko on puutteellinen ja huonossa kunnossa.

Kuva 1. Tulvaindeksi Suomessa.

Kurssikerran toinen tehtävä käsitteli Suomen alueen tulvaindeksiä eli tulvimisherkkyyttä. Kuten jo aiemmin mainitsin, jostain syystä Excel-taulukoiden kanssa toiminta takkusi, ja todennäköisesti sen takia en saanut järvisyysprosentteja näkyviin. Sain tosin järvisyydestä luotua uuden taulukkorivin Qgis:iin, mutta visualisoitumaan en sitä saanut missään muodossa. Missä vika lieneekin. Henni Wessmannin blogista huomasin, että muillakin ollut täsmälleen samoja ongelmia. Hän tosin sai lopulta pylväät näkyviin. Harmi, etten löytänyt muiden blogeista ratkaisun avainta.  Joka tapauksessa kuvasta 1. huomaa, että korkein tulvariski on Pohjanmaalla, Varsinais-Suomessa sekä Uudenmaan rannikolla. Järvien määrä korreloi jonkin verran, eli järvien vähentyessä tulvariski kasvaa. Toisaalta Pohjanmaan alavat maat ovat alttiita tulville, joskin rannikkoseudut ovat koko maassa matalaa seutua. Lienisikö lisäksi niin, että Turun ja Helsingin seutujen rakennetun ympäristön runsaus lisää alueiden tulvariskiä?

Lähteet: Wessman, Henni (2019) “Timantteja ja tulvia”

Luettu 7.3.2019

https://blogs.helsinki.fi/henniwes/

Projektioiden vertailua

 

Toisen viikon kurssikerralla keskityttiin vertailemaan eri projektioita keskenään. Ajatuksena oli tehdä vertailua Suomen kartan avulla, ja näin nähdä alueen sijainnin vaikutus projektin esittämiskykyyn. Aihe oli minusta mielenkiintoinen, ja motivaatio olikin ensimmäistä viikkoa korkeammalla tasolla.

Projektio vaikuttaa luonnollisesti paljon esitettävään tietoon kartalla. Johtuen maapallon kolmiulotteisuudesta, ei ole mahdollista projisoida sitä kaksiulotteiselle pinnalle ilman, että kartalla esitettävä tieto vääristyisi jossakin suhteessa. Käytännössä siis kaksiulotteisessa kartassa on aina vähintään yksi seuraavista ominaisuuksista vääristynyt: pinta-ala, etäisyydet ja suunnat. Tämä täytyy tietysti ottaa huomioon projektion valinnassa sen pohjalta, mitä kartalla on tarkoitus esittää. Kartoilla nimittäin on helppoa joko tahallisesti tai tahattomasti johtaa harhaan, pelkästään projektion valinnalla.

Kuva 1. Projektiovertailua, luvut prosentteja.

Edellä mainitussa, itse kurssikerran tehtävässä vertasin ETRS-LAEA nimistä projektiota Azimuthal-projektioon. (Kuva 1.) ETRS-LAEA on Euroopan unionin suosittama projektio varsinkin pinta-alan oikeellisuutta vaativissa sovelluksissa, joten sitä voidaan pitää suhteellisen luotettavana vertailukohtana. World Azimuthal Equidistant taas on nimensä mukaisesti oikeapituinen projektio, joten pinta-alat vääristyvät vertailukohdettaan enemmän. Vääristymät ovat kuitenkin maltillisia, vaikuttaisi, että suunnilleen samaa luokkaa Robinsonin projektion kanssa, johon Oula Inkeröinen vertasi ETRS-LAEA:aa. Ainakin verrattuna Mercatorin oikeakulmaiseen projektioon (Kuva 2.), joka toimii siis tehtävissä, joissa kartan täytyy näyttää suunnat oikein. Mercatorin projektiossa pinta-ala vääristymät ovat satoja prosentteja, ja myös Suomen sisällä etelän ja pohjoisen erot ovat valtavia. Azimuthalissa pinta-ala väärityy “vain parikymmentä prosenttia koko Suomessa. Kartat ovat muuten onnistuneita, mutta jossakin kohtaa mittayksikkö on todennäköisesti ollut väärä, sillä Mercatorin projektiota käsittelevän kartan mittakaava on epäonnistunut. Myös värit ovat väärin päin, invert-nappi on unohtunut väsyneenä. Onneksi näin muuten tehtävät tuntuivat menevän putkeen ja oppimista tapahtuu!

Kuva 2. Mercatorin projektion pinta-ala vääristymät Suomessa, %.

Lähteet: Inkeröinen Oula (2019) “Ken kuuseen kurkottaa se projektioon pamahtaa”

Luettu 7.3.2019

https://blogs.helsinki.fi/inkeroul/

Ensimmäisen viikon opetukset

Kevätlukukauden alkajaisiksi polkaistiin käyntiin  Geoinformatiikan menetelmät 1-kurssi. Syyslukukaudella ehdin jo tutustua vähäisesti geoinformatiikkaan parin alkeiskurssin muodossa. Nyt käynnissä oleva kurssi tarjoaa kuitenkin ensi kosketuksen niin sanotusti “koviin” paikkatieto-ohjelmiin. Kurssilla käytetään työkaluna Qgis-ohjelmaa.

Kuva 1. Itämeren rantavaltioiden osuus Itämereen päätyistä typpipäästöistä 2010-luvulla.

Vaikken itse olekaan geoinformatiikan ystävä, ensimmäinen kurssikerta oli suhteellisen ensikertalaista miellyttävää, komento kerrallaan opetusta. Komento kerrallaan opetuksessa ei tietysti itselle vielä irronnut kovinkaan paljon osaamista ohjelman käytössä, ja tehty harjoitustyö tuntui hyvin sekavalta ja hankalalta, jos olisi pitänyt se itsenäisesti toteuttaa. Työssä (Kuva 1) oli ajatuksena kuvata karttapohjalla Itämeren rantavaltioiden osuuksia Itämereen päätyvistä typpipäästöistä. Loppujen lopuksi olen kuitenkin hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Karttaa on miellyttävä lukea ja värivalinnat sointuvat yhteen. Tosin huomasin vasta karttaa julkistaessani, että kärsin samasta ongelmasta kuin Iina Rusanen, eli Viron väritys on liian lähellä Itämeren valuma-alueeseen kuulumattomien valtioiden värimaailmaa. Myös syvyyskäyrien kuvaamiseen tummempi väripaletti olisi ollut informatiivisempi. Ensimmäisen kurssikerran jälkeen alkeet kuitenkin tuntuivat olevan hallussa.

Kuitenkin vielä joululomatunnelmissa ollessani näin tammikuussa, blogin päivitys jäi  viime tinkaan. Yli 10 päivää ensimmäisen kurssikerran jälkeen oli hankalaa yksin kotona yrittää muistella Qgisin toimintaperiaatteita. Tämän vuoksi aikaa tuli tuhlattua runsaasti, kun en muistanut helpoimmankaan tehtävävaihtoehdon teko-ohjeita. Kuitenkin pitkään pähkäiltyäni ja runsaasti erilaisia ohjeita ja videoita katsoneena sain kasaan harjoituksessa vaaditun työn (Kuva 2.).

Kuva 2. Suomen kuntien jalostuksen osuus koko kunnan taloudesta vuonna 2015.

Työssä tarkastelin jalostuksen osuutta Suomen kuntien koko taloudesta. Tieto on esitetty koropleettikartalla. Vaikeuksista huolimatta kartasta tuli suhteellisen tyydyttävä. Ainoastaan jäi harmittamaan etten saanut poistettua legendalaatikon “kunnat2015” tekstipätkää. Yleisesti muuten värimaailma on tällä kertaa paremmin kuvaava kuin edellisessä työssä ja näin esimerkiksi jalostukseen erikoistuneet kunnat erottuvat hyvin. Jalostus on keskittynyt Suomessa maan länsiosiin ja suuria keskittymiä on Satakunnassa sekä perinteisellä teollisuuteen keskittyneellä alueella Pirkanmaalla. Tulevaisuudessa aktiivisempi ote kotitehtäviin helpottaa varmasti omaa työskentelyäni ja kurssin suorittamista.

Lähteet: Rusanen, Iina (2019) QGIS tutuksi

Luettu 29.01.2019

https://blogs.helsinki.fi/iinarusa/