Matka päättyy

Viimeinen kurssikerta oli vapaamuotoisempi. Työ aloitettiin jo kotona, jossa etsittiin tietoa itse valitsemasta aiheesta, tunnilla tehtävää karttaa varten. En keksinyt mitään ihmeellistä heti, joten päädyin valitsemaan vaihtoehdon numero kaksi, joka ei ollut täysin vapaamuotoinen. Tehtävässä ladattiin palanen Maanmittauslaitoksen maastotietokantaa, itse valitsin Jyväskylän keskuksen, sekä sen seuraksi korkeusmallin ja muuta sellaista. Myös metatiedot piti etsiä. Luulinkin löytäneeni ne nopeasti ja tyytyväisenä itseeni ajattelin valmistelujen olevan siinä. Tunnilla kuitenkin avatessani aineiston huomasin etteivät metatietoni olleet lähimainkaan riittävät selittämään kaikkea sitä valtavaa määrää karttatasoja, joita maastotietokanta piti sisällään. Kurssikerralla vierähtikin tovi etsiessä kunnollisia metatietoja.

Metatietojen löytämisen jälkeenkin aikaa meni runsaasti tiedon läpikäymiseen, sillä tavaraa oli paljon eikä se ollut selkokielistä. Iso osa lensi suoraan roskakoriin, sillä maastotietokanta piti sisällään esimerkiksi runsaan määrään ympäröivien järvien vesiliikennemerkkejä. Aineiston ollessa valmis käsiteltäväksi, en meinannut keksiä mitä sillä tekisin, koska tieto oli erilaista kuin olin ajatellut.

Kuva 1. Jyväskylän rakennukset kerrosmäärällä eroteltuna 2010-luvulla.

Lopulta päädyin tarkastelemaan rakennusten kerrosmääriä (Kuva 1.). Kuten kuvasta huomaa Jyväskylässä korkeat rakennukset keskittyvät lähes ainoastaan keskustaan. Oikeastaan ainut poikkeus on korkeiden rakennusten (tässä yhteydessä siis kolmekerroksisia tai korkeampia) rypäs Hippoksen ympäristössä keskustasta lounaaseen. Asuinalueet piirtyvät kartalle vihreinä, samoin keskustasta pohjoiseen johtavan moottoritien varressa selkeästi erottuvat yritysalueet. Kartan luettavuuttaa parantaisi rakennusten reunaviivojen poisto, näin jälkeenpäin ajatellen.

Olen kuitenkin iloisesti yllättynyt, kuinka jouhevasti kahden viimeisen kurssikerran tehtävät sain tehtyä, alkuvaikeuksista huolimatta. Jotain on siis jäänyt päähänkin, vaikka geoinformatiikka ei ole lempiaiheeni ja kurssi olikin välillä “aikamoista ryömimistä” kuten Katja Pulkkinen totesi.

Lähteet: Katja Pulkkinen (2019) “Terveyttä ja sairautta EU:ssa”

Luettu 7.3.2019

Terveyttä ja sairautta EU:ssa (Kurssikerta 7)

 

 

Ulkoilua ja maanjäristyksiä

Kuudennella kurssikerralla oli mukavaa virkistäytyä raikkaassa ulkoilmassa, kun ryhmämme jalkautui kampuksen lähiympäristöön keräämään aineistoa päivän tehtävää varten. Myös sää suosi, sillä pitkän lauhan jakson jälkeen ilma kylmeni kuin tilauksesta aamutuntiamme varten. Niinpä täyttelimme näpit jäässä viihtyvyyskyselyitä aurinkoisessa Kumpulassa. Tuloksista koostettiin luokkahuoneessa interpoloitu kartta. Lopputulema oli ennalta-arvattava, esimerkiksi Kumpulanlaaksossa on miellyttävämpää, kuin Kustaa Vaasan tien varressa. Toki tuloksista on selkeästi nähtävissä, missä aluekehitys olisi erityisen tarpeellista.

Sen sijaan kotitehtävissä ajatukset olivat täysin muualla. Tehtävänantona oli koostaa kolme karttaa, jossa käsiteltäisiin erilaisia hasardeja. Niiden pitäisi lisäksi soveltua opettajan opetusmateriaaliksi, joten ainakin havainnollisuus oli avainasemassa.

Kuva 1. Yli kuuden Richterin asteikolla mitatut maanjäristykset, 1900-.

Kartoissani olen käsitellyt maanjäristysten alueellisuutta. Kuvassa 1. näkyvät yli kuuden magnitudin maanjäristykset. Värivalinta on tällä kertaa hieman liian haalea, esimerkiksi Etelä-Amerikan länsirannikko ei juuri erotu, vaikka selvästi yli kuuden magnitudin järistyksiä esiintyy. Sen sijaan Tyynenmeren tulirenkaan länsiosa hyppää lähes silmille. Maanjäristyksien alueellisuutta käsiteltäessä Tyynimerikeskeinen maailmankartta olisikin paras vaihtoehto; aktiivisimmat alueet sijaitsevat sen ympäristössä. Eurooppakeskeinen kartta sen sijaan soveltuu tähän huonosti, kuten kuvasta 3. näkyy: maanjäristyksiä on vähemmän ja ne ovat heikompia.

Kuva 2. Yli kahdeksan Richterin asteikolla mitatut maanjäristykset, 1900-.
Kuva 3. Yli 7 Richterin asteikolla mitatut maanjäristykset Euroopassa ja Afrikassa. 1900-.

Hasardien opetukseen karttani soveltuisivat mukiinmenevästi. Ne ovat tarpeeksi yksinkertaisia esittääkseen ilmiöt selkeästi. Tosin kuten jo mainittu, toisenlainen maailmankartan tarkastelutapa soveltuisi tähän paremmin. Ilona Tuovisella on erinomainen ajatus opettamiseen: hän liittäisi maanjäristyksiä ja tulivuoritoimintaa kuvaaviin karttoihin tietoa mannerlaatoista. Tämä auttaisi opiskelijaa ymmärtämään syy-seuraussuhteita.

Mielestäni tässä onkin kyse luonnontieteiden opetuksen perustuksista. Asioita on paljon ja ne usein vaikuttavat monimutkaisilta. Kuitenkin lähes kaikki liittyvät kaikkeen luonnontieteissä. Tämä olisi koululaisenkin ehdottoman tärkeää huomioida. Ohessa vielä kuva aikaisemmin mainitsemastani Tyynenmeren aktiivisesta alueesta. (Kuva 4.).

Kuva 4. Tyynenmeren vulkaanisesti aktiivinen alue Yleisradion uutiskuvassa.

Lähteet: Tuovinen, Ilona (2019) “Itsetuotettua paikkatietoa”

Luettu 7.3.2019

https://blogs.helsinki.fi/tuoilona/

 

 

Loppu alkaa häämöttää

Kurssikerta viisi vietettiin suurimmalta osin itsenäisen työskentelyn parissa. Kurssin puoliväli on ohitettu ja pientä osaamistakin on jo tarttunut mukaan. Itsenäiseen, sujuvaan työskentelyyn tarvitaan kuitenkin vielä runsaasti harjoitusta.

Viides viikko tarjosi miellyttävän paljon työkaluja oman geoinformatiikan osaamisen kartuttamiseksi. Bufferityökalu on oiva lisä omaan perusosaamiseen ja nyt todella tuntuu että sen käyttö alkoi sujua. Tulihan sitä käytettyäkin. Kuten Justus Poutanen mainitsee, myös Spatial Query työkalu tuntuu erittäin hyödyliseltä työkalulta.

Kyseisiä työkaluja tuli käytettyä melkein liiankin kanssa lukuisissa tehtävissä. Ensiksi laskimme pääkaupunkiseudun lentokenttiin liittyvää tietoa, muun muassa lentomelun alueellisuutta. Tämän jälkeen tarkastelimme väestön keskittymistä asemien ympäristöön, jonka jälkeen oli tiedossa vielä esimerkiksi koulupiireihin liittyviä tehtäviä. Vastaukset ohessa (Taulukko 1.). Taulukkoni on puutteellinen sillä epähuomiossa karsin z-asemalta “turhia tiedostoja” hiukan liian rankalla kädellä. Mielestäni helpoimmin ymmärrettävän asematehtävän tein uusiksi, mutta muiden alkupään tehtävien vastaukset jäivät kateisiin.

Vastaustaulukko

Lähteet: Poutanen, Justus (2019) “Negaa kuumotteluille ja kaatuiluille”

Luettu 7.3.2019

https://blogs.helsinki.fi/pjustus/