Ulkoilua ja maanjäristyksiä

Kuudennella kurssikerralla oli mukavaa virkistäytyä raikkaassa ulkoilmassa, kun ryhmämme jalkautui kampuksen lähiympäristöön keräämään aineistoa päivän tehtävää varten. Myös sää suosi, sillä pitkän lauhan jakson jälkeen ilma kylmeni kuin tilauksesta aamutuntiamme varten. Niinpä täyttelimme näpit jäässä viihtyvyyskyselyitä aurinkoisessa Kumpulassa. Tuloksista koostettiin luokkahuoneessa interpoloitu kartta. Lopputulema oli ennalta-arvattava, esimerkiksi Kumpulanlaaksossa on miellyttävämpää, kuin Kustaa Vaasan tien varressa. Toki tuloksista on selkeästi nähtävissä, missä aluekehitys olisi erityisen tarpeellista.

Sen sijaan kotitehtävissä ajatukset olivat täysin muualla. Tehtävänantona oli koostaa kolme karttaa, jossa käsiteltäisiin erilaisia hasardeja. Niiden pitäisi lisäksi soveltua opettajan opetusmateriaaliksi, joten ainakin havainnollisuus oli avainasemassa.

Kuva 1. Yli kuuden Richterin asteikolla mitatut maanjäristykset, 1900-.

Kartoissani olen käsitellyt maanjäristysten alueellisuutta. Kuvassa 1. näkyvät yli kuuden magnitudin maanjäristykset. Värivalinta on tällä kertaa hieman liian haalea, esimerkiksi Etelä-Amerikan länsirannikko ei juuri erotu, vaikka selvästi yli kuuden magnitudin järistyksiä esiintyy. Sen sijaan Tyynenmeren tulirenkaan länsiosa hyppää lähes silmille. Maanjäristyksien alueellisuutta käsiteltäessä Tyynimerikeskeinen maailmankartta olisikin paras vaihtoehto; aktiivisimmat alueet sijaitsevat sen ympäristössä. Eurooppakeskeinen kartta sen sijaan soveltuu tähän huonosti, kuten kuvasta 3. näkyy: maanjäristyksiä on vähemmän ja ne ovat heikompia.

Kuva 2. Yli kahdeksan Richterin asteikolla mitatut maanjäristykset, 1900-.
Kuva 3. Yli 7 Richterin asteikolla mitatut maanjäristykset Euroopassa ja Afrikassa. 1900-.

Hasardien opetukseen karttani soveltuisivat mukiinmenevästi. Ne ovat tarpeeksi yksinkertaisia esittääkseen ilmiöt selkeästi. Tosin kuten jo mainittu, toisenlainen maailmankartan tarkastelutapa soveltuisi tähän paremmin. Ilona Tuovisella on erinomainen ajatus opettamiseen: hän liittäisi maanjäristyksiä ja tulivuoritoimintaa kuvaaviin karttoihin tietoa mannerlaatoista. Tämä auttaisi opiskelijaa ymmärtämään syy-seuraussuhteita.

Mielestäni tässä onkin kyse luonnontieteiden opetuksen perustuksista. Asioita on paljon ja ne usein vaikuttavat monimutkaisilta. Kuitenkin lähes kaikki liittyvät kaikkeen luonnontieteissä. Tämä olisi koululaisenkin ehdottoman tärkeää huomioida. Ohessa vielä kuva aikaisemmin mainitsemastani Tyynenmeren aktiivisesta alueesta. (Kuva 4.).

Kuva 4. Tyynenmeren vulkaanisesti aktiivinen alue Yleisradion uutiskuvassa.

Lähteet: Tuovinen, Ilona (2019) “Itsetuotettua paikkatietoa”

Luettu 7.3.2019

https://blogs.helsinki.fi/tuoilona/

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *