Ruutukuosi ja MapInfo

Kurssikerralla harjoiteltiin tasakokoisiin ruutuihin eli korologisiin matriiseihin pohjaavien teemakarttojen laatimista MapInfolla. Tämä onnistui ohjelmasta löytyvällä Gridmaker-työkalulla, jonka avulla kartan päälle pystyi piirtämään tasakokoisista neliöistä koostuvan “ruutupaperin”, jolloin aineistoon liitettyä dataa pystyi analysoimaan ruuduittain, ja laatimaan siihen perustuvia karttaesityksiä. Ruutujen koko oli melko vapaasti päätettävissä, mutta suositus oli ettei alle 200×200 m ruutuja käytettäisi, sillä lopputuloksesta olisi tällöin hyvin hankala tulkita enää yhtään mitään.

Laadimme aluksi harjoituksena ruututietokantaan pohjaavan kartan pääkaupunkiseuden opiskelijoista ennen varsinaisiin tositoimiin siirtymistä; itse tuotettu teemakartta vapaasti valitusta (kuitenkin saatavilla olevan aineiston puitteissa olevasta) aiheesta pääkaupunkiseudulla. Jostain syystä hyvin monia opiskelutovereitani kiinnosti ruotsinkielisten alueellinen jakautuminen pääkaupunkiseudulla, ja varmaan kymmenen ensimmäistä lukemaani tähän kurssikertaan liittyvää blogikirjoitusta sivusi aihetta ainakin jollain tavalla. Itse päätin uida hieman vastavirtaan, ja valitsin karttani aiheeksi peruskouluikäisten suhteellisen osuuden väestöstä pääkaupunkiseudulla. Tämän luvun selvittäminenhän onnistui luomalla valmiiseen tietokantaan uusi sarake, jossa jaoin ruudun peruskouluikäisten määrän alueen koko väkiluvulla, ja kerroin saadun tuloksen sadalla. Lopuksi esitin saadut luvut kartalla 500×500 metrin ruutu-resoluutiolla. Lopputuloshan näytti tältä:

Peruskouluikäiset_pk-seudulla_map

Kuva 1. Peruskouluikäisten suhteellinen osuus väestöstä pääkaupunkiseudulla.

Varsinainen kurkkusalaatti. Valitsin väritykseksi dramaattisen skaalan vihreästä punaiseen (puna-vihersokeat kiittävät, pahoitteluni) lapsiperheiden varsinaisten “hotspottien” paremman erottuvuuden vuoksi. Mitään yksittäistä, valtavaa lapsikeskittymää ei pääkaupunkiseudulta ole havaittavissa, vaan nämä kuumat pisteet ovat jakautuneet melko tasaisesti Helsingin, Espoon ja Vantaan kesken. Sen sijaan Kauniaisissa peruskouluikäisten osuus jää ainakin tällä ruutujaolla huomattavan pieneksi. Alueen sosioekonominen status on perinteisesti ollut korkea muuhun pääkaupunkiseutuun verrattuna, ja ehkäpä tässä onkin huomattavissa asiayhteys; avain rikkauteen on olla hankkimatta lapsia joista aiheutuu vain turhia ylimääräisiä kuluja!  Vakavasti ottaen Kauniaisten vauras väestö on todennäköisesti jo reippaasti ohittanut tyypillisen perheenperustamisiän, ja peruskouluikäisten lasten osuus on näin ollen alueella vähäinen.

Toinen hieman erikoinen tapaus on Espoossa lähes Nuuksion korvessa sijaitsevat peruskouluikäisten korkeat suhteelliset määrät. Luulisi, että alueelta olisi vaikea saavuttaa mm. juuri koulu, sekä muut tämän ikäisille tärkeät palvelut. On kuitenkin huomattava, että arvojen ollessa suhteellisia pienen väestöntiheyden alueilla jo yksi tai kaksi lapsiperhettä saattaa muuttaa arvoja ratkaisevasti, ja tehdä ruudusta peruskouluikäisten “hotspotin”.

Anniina Miettinen esittää blogissaan kartan alle vuoden ikäisten absoluuttisista lukumääristä Helsingin alueella. Vertailemalla karttoja toisiinsa huomataan, etteivät aivan pikkulapsiperheet ja perheet, joilla on jo kouluikäisiä lapsia sijoitu aivan samoille alueille. Tätä ilmiötä selittänee imeväisikäisten lasten keskittyminen mm. opiskelijoiden suosimille asuinalueille, joilla asuu paljon hedelmällisimmässä iässä olevia nuoria aikuisia. Anniina pohtiikin ilmiötä blogissaan sanoin “Kantakaupungissa asuu myös paljon parhaassa lisääntymisiässä olevia nuoria aikuisia. Kartasta voisi päätellä, että lapsen saaminen ennen perheasunnon hankintaa on melko yleinen marssijärjestys. Todennäköisesti esimerkiksi kouluikäiset lapset eivät näy vastaavanlaisena piikkinä kantakaupungin alueella.” Komppaan Anniinnaa tässä päätelmässä. Karttojen rinnakkain vertailu tukee sitä hypoteesia, että ensimmäiset lapset hankittaisiin vielä opiskeluaikana, ja isompaan perheasuntoon muutetaan lasten ollessa jossain yhden ja seitsemän ikävuoden välillä.Tietty on hyvä pitää mielessä, että vertailtavat arvot ovat absoluuttisia ja suhteellisia, mutta jonkunasteisia suuntaa antavia päätelmiä kartoilta on mahdollista tehdä.

Itse kartan tekniseen toteutukseen olen suhteellisen tyytyväinen. Väriskaala oli mielestäni tarkoitukseen sopiva ja kuntarajat ilmentävät tarkasteltavan aineiston eli peruskouluikäisten alueellista jakautumista riittävän tarkasti. Lisäämällä kaupunginosien rajat tai nimet karttaan olisi lopputulos ollut luultavasti huomattavasti vaikeammin tulkittavissa. Pohjoisnuoli ja mittakaava unohtuivat tunnin loppukiireissä jälleen, mutta toisaalta uskoisin pääkaupunkiseudunkin olevan kartalta melko selvästi tunnistettavissa oleva alue sellaisenaankin. Mysteeriksi jäi, miksi kartalla on niin paljon nolla-arvon saavia ruutuja, jotka ilmenevät yllättävän suurina valkoisina läikkinä. Joko alueilla ei asu ainuttakaan peruskouluikäistä, olen itse mokannut funktion luomisessa tms inhimillisen virheen paikassa tai MapInfo on yksinkertaisesti itse päättänyt heittää matkalla muutaman kärrynpyörän. Pitäisin todennäköisimpinä kahta jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Lähteet:

Verkkolähteet:

1. Miettinen A., mianmian’s blog, Kurssikerta 4. Ruututeemakartta, https://blogs.helsinki.fi/mianmian/ (luettu 13.2.2014)

 

 

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *