Kurssikerta 7 – HIV:sta ja BKT:sta Saharan eteläpuolisessa Afrikassa

Viimeisen kurssikerran tehtävänä oli tuottaa oma teemakartta vapaasti valitusta aiheesta. Tarkoituksena oli esittää kartalla alue, joka jakaantuisi edelleen pienempiin osa-alueisiin ja luokitella näitä osa-alueita vähintään kahden muuttujan suhteen. Tehtävänannon ollessa näin lavea olivat mahdollisuudet lähes rajattomat, ja itsellänikin välkkyi mielessä ideoita Euroopan pohjavesivaroista maittain aina Pohjoismaiden vesivoimaloiden sijainnin suhteesta lohijokien esiintymiseen.

Lopulta päädyin kuitenkin tekemään karttani Saharan eteläpuolisen Afrikan BKT:sta suhteessa HIV-kuolleisuuteen vuodelta 2011 maittain. Halusin muuttujien korreloivan ainakin jollain tasolla keskenään ja hypoteesina oli, että korkea BKT/as. vaikuttaisi AIDS:in letaaliuteen vähentävästi, sillä korkean tulotason maiden asukkailla olisi paremmat mahdollisuudet ostaa itselleen mm. lääkkeitä ja sairaanhoitopalveluita.

Pohjakarttana käytin jo aiemmin kolmannella kurssikerralla datan yhdistämisharjoituksen yhteydessä laadittua karttaa Afrikasta, ja tilastot BKT:sta sekä HIV-luvuista löytyivät Maailmanpankin sekä AVERtin sivuilta. Aluksi jouduin jälleen muokkaamaan hieman tilastoja Microsoft Wordilla etteivät Excelin tunnetusti mainiot automaattiset korjaukset olisi korjanneet 1,000-muotoisia tuhatlukuja muotoon 1 yms pientä hienosäätöä. Korjauksien jälkeen kopioin aineistot Exceliin jossa tein niistä taulukot. Tämän jälkeen suoritin laskutoimituksen jossa jaoin jokaisen maan AIDS-kuolemat sen HIV:ta sairastavien lukumäärällä ja kerroin saadun osamäärän sadalla. Näin sain selvitettyä kunkin maan HIV:n “letaaliusindeksin”, eli sen prosenttiosuuden, joka sairastuneista kuoli AIDS:iin yhtenä vuonna. Lopuksi yhdistin letaaliusindeksin ja BKT:n/asukas vuodelta 2012 yhteen taulukkoon ja toin tämän taulukon MapInfoon uudeksi tietokannaksi. Yhdistin sen jo olemassaolevaan tietokantaan Afrikan valtioista ja karsin pois turhat Pohjois-Afrikan valtiot joista ei ollut tilastotietoa, jotteivat ne teemakartan laatimisvaiheessa olisi sotkemassa luokittelua. Tämän jälkeen yksinkertaisesti loin koropleetti-pylväsdiagrammi-karttayhdistelmän jossa pohjaväri kuvaa HIV:n letaaliusastetta ja pylväs maan bruttokansantuotetta asukasta kohden laskettuna. Lopputulos näytti tältä:

Saharan_eteläpuolinen_Afrikka_HIV_BKT

Kuva 1. Kartta AIDS:in letaaliudesta ja BKT:sta Saharan eteläpuolisessa Afrikassa maittain.

Karttaa tarkastelemalla huomataan, miten korkeimman kuolleisuuden maissa BKT/as. on aina alhainen, kun taas matalan kuolleisuuden maissa se ei sen sijaan aina olekaan välttämättä korkea. Tästä voi päätellä että BKT ei ainakaan suoraan korreloi AIDS:in letaaliuden kanssa, vaan muilla tekijöillä kuten seksuaalivalistuksella, kampanjoilla ja humanitäärisellä avulla on suurempi vaikutus. Jos sen sijaan nämä toimet eivät tuota toivottua tulosta, vaan HIV-tapausten määrä edelleen kasvaa, voidaan korkealla BKT:lla kenties paikata tilannetta ostamalla lääkkeitä sekä terveydenhuoltopalveluita. Matalan tulotason maissa väestöllä ei ole varaa näihin, ja se heijastuu tilastoihin synkempinä kuolleisuuslukuina.

Kartalta voi huomata myös Mauritaniasta Burundiin ulottuvan “AIDS-vyön”, jolla kuolemantapausten määrä suhteessa tartuntoihin on huomattavasti korkeampi kuin aivan eteläisimmässä Afrikassa. Tämä on mielenkiintoinen ilmiö, sillä AVERT:in tilastojen mukaan sekä absoluuttisesti että suhteellisesti suurin osa HIV-positiivisista asuu eteläisen Afrikan valtioiden alueella. Ilmiötä saattaa selittää eteläisen Afrikan HIV-tilanteen saama suurempi kansainvälinen huomio, joka on johtanut avun keskittymiseen alueelle, ja näin kuolemantapausten vähenemiseen. Ainoa korkean letaaliusindeksin maa eteläisessä Afrikassa on erillään mantereesta sijaitseva Madagaskar, jonka luonnonkatastrofien runtelemaan heikkoon tilanteeseen ei ole länsimaissa vielä havahduttu. Mielenkiintoinen tilanne on myös Keski-Afrikassa sijaitsevilla naapurivaltioilla Ruandalla ja Burundilla, joiden letaaliusindeksit ovat aivan erilaiset; Ruandassa yksi Afrikan alhaisimmista ja Burundissa vastaavasti korkeimmista. Molemmat maat ovat kärsineet toistuvista konflikteista historiansa aikana, mutta Ruandan sisällissota 1990-luvulla sai enemmän kansainvälistä huomiota, joka sattaa osaltaan selittää eroavaisuuksia AIDS:iin kuolleisuudessa. Myös Ruandan korkeampi BKT/as. selittää tilannetta.

Teknisesti olen karttaan erittäin tyytyväinen. Se on mielestäni selkeä esitys molemmista muuttujista ja ääripäät on helppo poimia silmämääräisestikin esille. Tällä kertaa muistin jopa tunnin lopuksi ujuttaa mukaan pohjoisnuolen sekä mittakaavan, voi tätä riemua! Päätin nimetä kartalle vain mielenkiintoisimmat, korkeimman/matalimman BKT:n sekä letaaliusindeksin omaavat valtiot selvyyden vuoksi, sillä kaikkine valtionnimineen kartasta olisi tullut melkoisen sekava. Jätin kartasta pois Pohjois-Afrikan valtiot, sillä erilaisen historiansa ja kulttuuripiirinsä takia niiden tilanne eroaa oleellisesti Saharan eteläpuolisesta Afrikasta, eivätkä luvut näin olisi vertailtavissa. Toisaalta voisi olla mielenkiintoista nähdä, miten nämä tekijät vaikuttaisivat BKT:seen sekä HIV-tilastoihin.

Loppujen lopuksi jäi hieman epäselväksi, miten asukkaiden tulotaso korreloi HIV:n tuhoisuuden kanssa. Muuttujien välillä ei näyttäisi vallitsevan suoraa syy/seuraus-suhdetta, mutta jonkunlaista säännönmukaisuutta luvuissa on kuitenkin havaittavissa. Näin jälkiviisaana olisi ollut fiksua laskea esim. SPSS:llä muuttujille korrelaatiokerroin, joka olisi saattanut helpottaa karttatulkintaa huomattavasti. Kertoimen olisi myös voinut liittää valmiiseen karttaan selkeyttämään kuinka merkityksellinen muuttujien välinen riippuvuussuhde on.

Lähteet:

Kartat:

1. Afrikan pohjakartta: Map Library, Africa, Country Outlines, http://www.mapmakerdata.co.uk.s3-website-eu-west-1.amazonaws.com/library/stacks/Africa/index.htm (luettu 11.3.2014)

Verkkolähteet:

1. Avert, Africa HIV & AIDS Statistics, HIV and AIDS Statistics 2011, http://www.avert.org/africa-hiv-aids-statistics.htm (luettu 24.2.2014)

2. The World Bank, GDP per capita (current US$), GDP in 2012, http://data.worldbank.org/indicator/NY.GDP.PCAP.CD (luettu 24.2.2014)

 

 

 

 

 

SWOT-analyysi: Mapping America-täsmällistä väestötietoa koko kansan ulottuville

Strenghts

Ensimmäisenä vahvuutena palvelussa nousee esiin sen helppo saavutettavuus: paikkatieto on vain muutaman klikkauksen päässä tietokoneen aloitusnäytöltä, eikä monimutkaisten ohjelmien tai sovellusten asentamista vaaditaole tarvetta. Tämä tuo paikkatiedon jokaisen ulottuville, eikä se ole enää vain tavallisten kansalaisten näkökulmasta norsunluutorneihinsa linnoittautuneiden maantieteilijöiden etuoikeus. Palvelun vahvuuksia ovat myös saatavilla olevan aineiston monipuolisuus sekä selkeä esitystapa väestön jakautumisesta eri sosioekonomisten ja etnisten tekijöiden mukaan.

Weaknesses

Heikkouksista ensimmäisenä silmään pistää alueiden eri kokoisuus. Alueet ovat pienempiä suuren väestöntiheyden alueilla ja vastaavasti suurempia pienen väestöntiheyden alueilla. Tällä on varmaankin pyritty tasaamaan alueiden välisiä asukaslukuja, mutta lopputulos on hieman hämmentävä sekä harhaanjohtava. Ongelmana on myös tietojen perustuminen arvioihin, joka tuottaa aineistoon varmasti virheitä ja saattaa johtaa asiaan perehtymätöntä tulkitsijaa harhaan. Tämä mainitaan myös palvelun otsakkeessa tekstissä “Browse local data from the Census Bureau’s American Community Survey, based on samples from 2005 to 2009. Because these figures are based on samples, they are subject to a margin of error, particularly in places with a low population, and are best regarded as estimates.

Räikeimpänä ongelmakohtana voisi kuitenkin pitää seksuaalisten vähemmistöjen alueellisen keskittymisen esittämistä kartalla. Homoseksuaalisten pariskuntien esiintyminen alueella ei juurikaan korreloi sen sosioekonomisen statuksen kanssa, toisin kuin etnisten vähemmistöjen keskittyminen, joiden esittäminen kartalla on näin ollen perustellumpaa esimerkiksi alueellisen segregaation tarkastelun kannalta. Tämän tiedon julkistaminen saattaa aiheuttaa vain tiettyjen alueiden turhaa leimautumista, ja jopa suoranaisia ongelmia konservatiivisemmilla Yhdysvaltojen osa-alueilla. Etnisyyden ja seksuaalisen suuntautumisen kartalla esittämisestä koituvia ongelmia pohtii enemmänkin Anniina Miettinen blogikirjoituksessaan “SWOT, New York Times”, toteamalla mm. “Ajatus koko kansan karttapalvelusta on hyvä ja kaunis, tietoa saa ja pitää olla kaikkien saavutettavissa. On kuitenkin mielestäni kaikin puolin turhaa ja asiatonta että rotu, etnisyys ja seksuaalinen suuntautuminen ovat muuttujina tällaisessa palvelussa. Esimerkiksi  ulkomaalaisten osuudesta tietojen jakaminen on eri asia, mutta tällainen karttaesitys lietsoo ennakkoluulojen muodostumiseen ja nopeiden johtopäätösten tekoon vähäisen taustatuntemuksen pohjalta.”

Opportunities

Palvelun avulla kuka tahansa keskiverto internetin käyttäjä voi sukeltaa paikkatiedon ihmeelliseen maailmaan, ja suorittaa silmämääräisiä suuntaa-antavia analyyseja sekä tulkintoja esimerkiksi etsiessään itselleen houkuttelevaa, potentiaalista muuttoaluetta. Tämän kaltaisilla sovelluksilla mahdollistetaan ylipäätään paikkatiedon tuominen osaksi jokaisen ihmisen arkielämää, eikä tulevaisuudessa ole ollenkaan mahdotonta että suorittaisimme vastaavankaltaisia, joskin tarkempia analyyseja esimerkiksi älypuhelimellamme.

Toinen mahdollinen käyttötarkoitus tämän kaltaiselle paikkatietosovellukselle olisi esimerkiksi sen käyttäminen tutkimus- ja viranomaiskäytössä erilaisten spatiaalisten ilmiöiden, kuten juuri segregaation tunnistamiseen sekä torjuntaan.

Threats

Tämän kaltainen paikkatietosovellus saattaa myös lisätä alueellista segregaatiota. Sovellusta asuinalueensa valinnassa apuna käyttävät suuntaavat helposti oman sosioekonomisen ryhmänsä kansoittamille alueille ja vastaavasti karttavat huono-osaisempia, etnisten vähemmistöjen asuttamia alueita. Tämän kaltainen käytös on omiaan kiihdyttämään segregaatiota entisestään. Lisäksi asiaan perehtymätön saattaa tehdä kartalta virheellisiä tulkintoja jotka voivat johtaa vakaviinkin väärinkäsityksiin, jos kartasta vedettyjä johtopäätöksiä käytetään esimerkiksi radikaalin ääriliikkeen propagandan apuna.

Huomionarvoisen uhkakuvan muodostavat myös näin tarkan ja yksityiskohtaisen paikkatiedon Yhdysvalloista julkistamiseen liittyvät turvallisuusriskit. Vaikkei tiedoissa mitään varsinaisia sotilassalaisuuksia tai strategisesti tärkeää informaatiota ollutkaan voisivat esimerkiksi terroristijärjestöt käyttää dataa silti apuna iskujensa suunnittelussa. Tieto on kansainvälisesti saatavilla ja sen avulla voisi esimerkiksi keskittää iskut tiettyä etnistä ryhmää tai sosioekonomista luokkaa vastaan.

Suomeen malliin verrattuna tällaisessa käytännössä on sekä hyvät että huonot puolensa. Paikkatieto on vapaammin kaikkien saatavilla ja kynnys siihen pohjautuvien sovellusten käyttöön pienempi. Tietoisuuden lisääminen lisää myös paikkatietoa kohtaan tunnettua mielenkiintoa ja sen osaajien arvostusta mm. työmarkkinoilla. Toisaalta uhkakuvina ovat ongelmat tulkinnassa, erilaisten negatiivisten ilmiöiden paheneminen ja suoranaiset väärinkäytöksetkin. Myös tekijänoikeuksia voi olla vaikeampaa valvoa. Kaiken kaikkiaan paikkatiedon ja paikkatietojärjestelmien julkista käyttöä voi pitää lupaavana ja yleishyödyllisenä suuntauksena, kunhan pidetään huoli siitä, ettei julkaistava tieto ole liian tulenarkaa.

Lähteet:

Verkkolähteet:

1. Mapping America-paikkatietopalvelu, The New York Times, http://projects.nytimes.com/census/2010/explorer (luettu 4.3.2014)

2. Miettinen A., mianmian’s blog, SWOT, New york Times, https://blogs.helsinki.fi/mianmian/ (luettu 4.3.2014)