Varhaiskasvatuksen tulevaisuuskuvat: yritysten rooli kasvaa ja mittaaminen lisääntyy?

Satu Valkonen, YTT, yliopistolehtori, Jaana Pesonen, KT, yliopistolehtori (mielipidekirjoitus julkaistu 3.10. 2019 Aamulehdessä)

Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi 23.09. raportin Varhaiskasvatuksen tulevaisuuskuvat 2040. Raportissa esiteltyjen tulevaisuuskuvien toivotaan kirvoittavan pohdintoja varhaiskasvatuksen kehityksen suunnasta. Millaista tulevaisuuskuvaa raportin skenaariot sitten tarjoavat tulevaisuuden varhaiskasvatuspalveluista sekä varhaiskasvatuksen opettajuudesta?

Raportin eri tulevaisuuskuville on yhteistä kaupallisten yritysten vahva mukana olo varhaiskasvatusbisneksessä. On rakennusalan lanseeraamia valmiita päiväkotipaketteja, suuryritysten omille työntekijöilleen tarjoamia varhaiskasvatuspalveluita sekä yhtiömuotoisia päiväkoteja, joiden osakkeita vanhemmat voivat hankkia. Skenaarioissa yritykset tuottavat erilaisia sisältöjä varhaiskasvatukseen ja tarjoavat erilaisia sovelluksia ja palveluita oppimisen tehostamiseen ja vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhön. Kaupallisten yritysten mukana olo varhaiskasvatuksessa on kuitenkin jo nyt arkipäivää ja siksi on tärkeää nostaa yhteiseen keskusteluun, miten varhaiskasvatuslain painottama lapsen edun ensisijaisuus sopii yhteen yritysten voitontavoittelun kanssa.

“Uudessa raportissa varhaiskasvatuksen tulevaisuuskuvaksi esitetään esimerkiksi yritysten roolin lisääntymistä”

Skenaarioissa tuodaan esiin yksilöllisen oppimisen sekä perheen omien intressien ja arvojen mukaisen kasvatuksen yleistyminen. Tulevaisuuskuvista hahmottuukin varhaiskasvatuspalveluiden laadun eriytyminen asuinkunnan, vanhempien varallisuuden tai lasten osaamistason mukaan. Tällä on vaikutuksia myös opettajuuteen: eräässä tulevaisuuskuvassa henkilöstön nähdään erikoistuvan erilaisiin tehtäviin samalla kun erikoistuneet osaajat ja ”yleisaikuiset” toteuttavat varhaiskasvatuksessa eri toimintoja. Raportissa esitellyt tulevaisuuskuvat heijastavat lisääntyvää arvioinnin, kontrollin, standardisoidun mittaamisen ja oppimisen tehostamisen vaatimuksia. Opettajan tehtäväksi jäsentyy jatkuvasti arvioida ja ennustaa tuloksia; opettajan professionaalisuutta ei niinkään ole (kasvatus)tieteellisen tiedon soveltaminen lasten kanssa työskennellessä, vaan jatkuva lapsitiedon kerääminen ja opetuksen yksilöllinen räätälöinti. Lasten osaamista ja taitoa mitataan tasotestein, lapset jaetaan tasoryhmiin ja henkilöstön palkkaus riippuu lasten todennetusta etenemisestä ja kehityksestä. Opettajuuden muutoksen ohella lapsista kerätyn tiedon käyttäminen on yksi keskeisimmistä kysymyksistä varhaiskasvatuksen kehittämisessä.

Tulevaisuudenkuvien toivottiin toimivan perustana varhaiskasvatuksen tulevaisuutta koskeville jatkopohdinnoille. Vaihtoehtoisia tulevaisuuksia raportissa muotoillaan vähäisemmissä määrin ja kysymmekin, ovatko edellä kuvatut skenaariot se suunta, johon varhaiskasvatusta tulee kehittää? Koska varhaiskasvatukseen kohdistuu myös useiden eri toimijoiden intressejä, toivomme avaavamme myös keskustelua siitä, millaisia erilaisia merkityksiä lapsen etuun varhaiskasvatuksessa yhdistetään.

Satu Valkonen on YTT, KM ja varhaiskasvatuksen yliopistonlehtori. Jaana Pesonen on KT ja varhaiskasvatuksen yliopistonlehtori.