Kolmannella kurssikerralla hyppäsimme taas askeleen syvemmälle QGiS:sin maailmaan. Tällä kertaa käymämme asiat olivat selkeästi haastavampia ja tuottivat enemmän päänvaivaa kuin aikasemmat tehtävämme. Tunnilla tuli huomatua, että keskittymisen täytyy tosiaan olla kokoajan tapissa tai muuten tippuu kyllä heti kärryiltä. Tälläkin kerralla onnistui ohjelmisto saamaan käyttäjänsä hermot tiukille useiden kaatumisten takia, mutta onneksi niihin olin jo tottunut aikaisemmalla viikolla 😀 kyllä se vähän hermoon otti, kun suurella vaivalla tehdyt laskut ja kartat katosivat kuin tuhkatuuleen, mutta eikös kertaus ole opintojen äiti vai miten se nyt menikään.
Mutta itse tunnin aiheisiin. Tunnin aluksi teimme harjoittelua käyttäen aineistona Afrikan valtiot sisältävää karttaa. Harjoittelimme tällä muun muassa eri kohteiden yhdistelyä niitä yhdistävien tekijöiden avulla ja opettelimme tuomaan Excelistä tietoja käyttämämme tietokannan tueksi. yhdistelimme näitä eri tietokantoja ja saimme aikaan visuaalista tietoa Afrikan valtioiden kaivostoiminnasta ja konflikteista. Tämän jälkeen siirryimme itsenäiseen harjoitukseen, jossa tavoitteena oli luoda teemakartta suomen tulvaindeksistä ja järvisyydestä.
Kuva 1. Suomen tulvaindeksi ja järvisyys
Tunnin aikaansaannos oli koropleettiteemakartta (kuva 1) Suomen tulvaindeksistä. Kartta siis kuvaa Suomen valuma alueiden tulvaherkkyyttä. Kartassa tulvaindeksien luokkarajat ovat kvantiilit eli jokaisessa luokassa on yhtä monta aluetta. Tulvaindeksit laskin laskutoimituksella MHQ/MNQ, eli jaoin keskiylivirtaaman keskialivirtaamalla. Alueiden tulvaherkkyyteen vaikuttavat muunmuassa alueen mankäyttö ja pinnanmuodot, sekä alueen järvisyys.
Teemakartan päälle lisäsin histogrammi muodossa alueiden järvisyyttä kuvaavat pylväät. Histogrammit eli pylväät siis kuvaavat alueiden järvisyyttä prosentteina. Suurimmat pylväät sijaitsevat itä- ja Kaakkois-Suomessa ja alueen järvisyys on noin 20%. Kartalla sijaitsevat pylväät eivät kerro suoraan järvisyyden arvoa prosentteina, joka on mielestäni huono juttu. Lukijan pitää itse päätellä järvisyyden prosenttiarvoja vertailemalla pylväitä, joka mielestäni heikentää kartan luetettavuutta.
Kartasta pystyy tulkitsemaan missä päin Suomea on suurin tulvaherkkyys ja missä eniten järviä. Siellä missä on vähiten järviä eli länsirannikolla on tulvaherkkyys korkeimmalla. Järvisintä puolestaan on keski- ja Itä-Suomessa ja siellä luonnollisesti tulvaherkkyys on alhaisin. Jaisa Nykänen selittää ilmiön blogissaan mielestäni hyvin loogisella ja järkeenkäyvällä tavalla; ”Länsi- ja etelärannikolla sijaitsevat valuma-alueet ovat Suomen tulvaherkimpiä ja järvittömimpiä alueita. Ylimääräiset sade- ja hulevedet ajautuvat jokiin, jotka hyvin tasaisella maalla sijaitessaan tulvivat yli äyräidensä. Järvi-Suomi, eli lähinnä Suomen keskiset ja itäiset osat eivät ole järviensä takia yhtään niin herkkiä tulvimiselle. Järvet toimivat luonnonmukaisina tulvien ehkäisijänä, ja vastaanottavat vettä huomattavasti jokia enemmän.”
Mielestäni tekemästäni kartasta ei tullut visuaalisesti niin kaunis ja selkeä, kuin olisin ehkä halunnut. Taistelin värien ja diagrammien kanssa pitkän tovin ja lopulta oli vaan pakko tyytyä lopputulokseen – noh ei kai sitä aina voi onnistua.
Lähteet:
Nykänen, Jaisa. Kolmas kerta ei sano mitään (31.1.2019) https://blogs.helsinki.fi/jaisa