4. viikko

Tällä viikolla työskentely QGIS:n kanssa alkoi jo sujua helpommin, kun perusasiat olivat tehokkaan kertaamisen ansiosta varsin hyvin hallussa. Ajoittain toki karttojenkin tekeminen on tuntunut työläältä, mutta eniten vaikeuksia on ollut saada aikaiseksi kirjoittaa blogipostauksia ajallaan. Tällä kurssikerralla teimme rasterimuotoisia karttoja vektorimuotoisesta aineistosta, mikä on mielestäni kiinnostavaa ja innostuinkin kokeilemaan useamman erilaisen kartan tekemistä. Lopputuloksista saa myös helposti siistin ja selkeän näköisiä, mikä ilahduttaa visuaalisuuteen tavallisesti aivan liikaa aikaa käyttävää.

Ruotsinkieliset pääkaupunkiseudulla

Aluksi harjoitustunnilla tehtiin kartta, jossa ei oltu laskettu ruotsinkielisten osuuksia ruutujen kokonaisasukasmäärästä, vaan esitetty luvut absoluuttisina. Joissain tapauksissa absoluuttisten arvojen käyttäminen on mahdollista, kun alueet ovat saman kokoisia. Tämä on tosin ainoastaan silloin, kun ilmiön kannalta asukasluvulla tai muulla ruuduittain vaihtelevalla ilmiöllä ei ole väliä esitettävien lukujen kannalta. Esimerkiksi absoluuttisina lukuarvoina voisi esittää asukastiheyttä, sillä siinä asukkaiden määrää verrataan pinta-alaan, joka on jokaisessa ruudussa jo sama.

Aili Mikola tuo blogissaan hyvin esille absoluuttisen lukumäärän ja suhteellisen osuuden tuottamien karttojen olevan hyvin erilaisia, minkä vuoksi vaikuttaa siltä kuin ruotsinkielisiä asukkaita olisi lähinnä Helsingin keskustassa. Tämä johtuu tietenkin siitä, että Helsingin keskustassa asukastiheys on paljon suurempi kuin monilla alueilla pääkaupunkiseudun laitamilla. Todellisuudessa ruotsinkielisten osuus vaihtelee selvästi eri alueilla pääkaupunkiseudulla, kuten ilmenee alla olevasta kartasta (kuva 1). Erityisesti pääkaupunkiseudun laitamilla on muita alueita suurempi osuus ruotsinkielisiä. Alueista korostuvat eritoten monet alueet Espoon länsi- ja luoteisosissa sekä pääosin ruotsinkielisestä kunnasta Sipoosta Helsinkiin siirtyneet alueet tarkasteltavan alueen itäosissa.

asuinrakennusten rakennusvuodet

On mielestäni kiinnostavaa, miten eri-ikäistä rakennuskantaa on eri alueilla ja tahdoinkin kokeilla sen esittämistä kartalla. Kuvan 2 kartan ainoa ruutu, jonka rakennusten keskimääräinen rakennusvuosi on ennen vuotta 1900 löytyy itäiseltä pääkaupunkiseudulta, Vantaan Länsimäen läheltä. Ruudussa sijaitsee ainoastaan Westerkullan kartanoon kuuluvia rakennuksia, joista suurin osa on rakennettu 1800-luvulla. Rakennusten iän jakautuminen kartan mukaisesti selittyy kaupunkien kehityksellä ja rakentamisella, joka on alkanut Helsingin kantakaupungiksi kutsutulta alueelta. Siksi tällä alueella on keskimäärin ympäristöään vanhempaa rakennuskantaa. Ympäri pääkaupunkiseutua on kuitenkin paikkoja, joissa maaseutumaisessa ympäristössä on

Ylläolevalta kartalta erottuvat vaaleina monet uudisrakennusalueet, joissa on rakennettu pääosin 2000-luvun puolella. Tällainen kartalta selkeästi erottuva alue on muun muassa Jätkäsaari, jossa hyvin laaja asuinalue on rakennettu pääosin 2000-luvun puolella. Väritystä olisi voinut muuttaa siten, että kaikkein vaalein väri erottuisi paremmin valkoisesta taustasta. Kartan ongelmana on kuitenkin myös se, että rakennusvuosien keskiarvo ei välttämättä kerro mitään rakennuskannan monimuotoisuudesta. Rakennusvuosien keskiarvoltaan 1950-luvulle voi sijoittua esimerkiksi alue, jonka kaikki rakennukset on rakennettu kyseisen vuosikymmenen aikana. Samaan lukuun voidaan kuitenkin päästä hyvin monimuotoisella rakennuskannalla, jossa on sekä huomattavasti vanhempia, että nuorempia rakennuksia. En siksi olekaan varma, oliko rakennusvuosista keskiarvon laskeminen kovin viisasta. Kenties mediaanin käyttäminen olisi voinut olla järkevämpää. Olisi myös voinut esittää esimerkiksi 1950-luvulla rakennettujen rakennusten osuutta tai määrää eri ruuduissa. Tällä tavoin olisi ollut mahdollista havaita, millä seuduilla on erityisen paljon 50-luvulla rakennettuja taloja.

Päätin kuitenkin vielä kokeilla saman muuttujan käyttämistä vielä pienemmällä ruutujen koolla (0,5 x 0,5 km) ruudukossa nähdäkseni, miltä lopputulos näyttäisi.

Suurempi ruutukoko näyttää laajemman alueen keskiarvon, mutta yksittäisten rakennusten aiheuttamat erot näkyvät paremmin pienemmällä ruutukoolla. Tällöin kartalta erottuu useampia alueita, joissa on keskimäärin erityisen vanhoja rakennuksia.

Lähteet

Mikola, A. (12.2.2024) Ruudukon tekeminen ja digitointia QGIS:llä. Ailin GIS-luola. Viitattu 20.2.2024. https://blogs.helsinki.fi/maili/2024/02/12/ruudukon-tekeminen-ja-digitointia-qgislla/