Tämän kurssikerran tehtävät vaativat minulta hurjasti järjestelmällisyyttä ja tarkkuutta. Lukujen pyörittely ja buffereiden luominen olivat todella kiinnostavia, mutta osoittautuivat varsin työläiksi. Saamissani tuloksissa on varmasti joitakin virheitä, vaikka kuinka yritin tarkistaa laskevani oikeita asioita oikeilla luvuilla. Tämänkertaisten tehtävien parissa kärsivällisyys oli todella koetuksella ja työskentely keskeytyi jatkuvasti vastaan tulleiden haasteiden vuoksi.
Koen osaavani tällä hetkellä melko hyvin monien QGIS:n perustyökalujen käytön, mutta ongelmatilanteita tulee edelleen paljon vastaan. Näiden selvittelyyn menee toisinaan paljon aikaa, mikä aiheuttaa turhautumista. Attribuuttitaulukon käyttö sekä eri valinta- ja laskutyökalut taitavat olla minulle nyt kaikkein tutuimpia ja turvallisimpia. Monimutkaisemmin ja pidemmin nimetyt toiminnot tuntuvat tosin vieläkin menevän usein sekaisin keskenään. Vaikeutena on yleensä työvaiheiden muistaminen ja toistaminen oikeassa järjestyksessä.
Ensimmäisessä tällä kurssikerralla tehdyssä harjoitustehtävässä käytettiin puskurivyöhykkeitä aineiston analysointiin. Selvitimme, kuinka suuri osuus Pornaisten asukkaista asuu alle puolen kilometrin etäisyydellä terveyskeskuksesta ja alle kilometrin päässä koulusta. Muodostamalla pääteiden ympärille 50 metrin bufferin selvisi, kuinka monta rakennusta ja asukasta asuu alle 50 metrin päässä päätiestä. Näiden esimerkkien perusteella sanoisin, että bufferointi voisi olla hyvin hyödyllinen työkalu esimerkiksi alueiden kaavoittamisessa ja eri kohteiden saavutettavuuden selvittämisessä.
lentokentät
Seuraavassa itsenäisesti tehdyssä tehtävässä tutkittiin puskurivyöhykkeiden avulla Malmin ja Helsinki-Vantaan lentokenttien läheisyydessä ja niiden melualueella asuvien lukumääriä. Muut tehtävät sujuivat varsin hyvin, mutta Tikkurilaa kohti yltävän ylimääräisen melualueen muodostaminen tuotti vaikeuksia. Tehtävä tuntui vaikeasti hahmotettavalta ja uuden melualueen piirtäminen ei onnistunut ensin lainkaan. Uuden paikkatietoaineiston luomiseen liittyvät työvaiheet tuntuvatkin olevan vielä hieman hukassa.
Kuvassa 1 esimerkki Malmin lentokentän kiitoratojen ympärille muodostetuista puskurivyöhykkeistä. Eri tavoin puskurivyöhykkeitä muodostamalla ja alueita tarkastelemalla sai hyvin erilaisia tuloksia, kuten kuvan 2 tuloksista huomaa. Esimerkiksi alle kahden kilometrin etäisyydellä Helsinki-Vantaan lentokentästä oli varsin paljon asukkaita (8806), mutta vain pieni osa (19 asukasta) heistä asui vähintään 65 dB melualueella. Yli 65 dB melualue kuitenkin jatkuu paikoin myös kahden kilometrin vyöhykkeen ulkopuolelle.
Vähintään 55 dB melualueella asukkaita on 11 923, joka on hyvin lähellä alle 2 kilometrin etäisyydellä asuvien lukumäärää. Alueet ovat muodoltaan ja rajaukseltaan tosin melko erilaiset, sillä lentomelua ei aiheudu tasaisesti kaikkialle kiitoratojen ympäristöön. Lentomelualueet ulottuvat varsin pitkälle suurin piirtein kiitoratojen suuntaisesti, jopa lähes 20 kilometrin päähän itse kiitoradoista.
Normaalitilanteessa luoteeseen päin suuntautuvan vähintään 60 dB melualueen pituus on noin 3,8 kilometriä ja leveys noin 500 metriä. Kun vastaavanlaisen alueen muodostaa vastakkaiseen suuntaan kiitoradan suuntaisesti, uudelle melualueelle jää 2879 asukasta Vantaan Tikkurilan länsipuolella sekä Helsingin Suutarilassa ja Tapulikaupungissa. Tämän aineiston perusteella ei ole mahdollista vertailla eri lentosuuntien vaikutuksen eroja, sillä luoteeseen päin oleva normaali melualue sijaitsee osin Tuusulan kunnan puolella, eikä aineistossa ole tietoja sen asukkaista.
ASEMAT JA TAAJAMAT
Pääkaupunkiseudun asukkaista alle 500 metrin päässä lähimmästä juna- tai metroasemasta asuu 265 201 asukasta. Tämä on 24,8 % eli noin neljäsosa kaikista alueen asukkaista. Osuus on mielestäni merkittävä alueen laajuuteen nähden. Junat ja metrot ovat kuitenkin vain osa pääkaupunkiseudun joukkoliikennettä, minkä vuoksi voi olettaa tätä tuloste vieläkin suuremmalla osalla olevan kotinsa läheisyydessä edes jonkinlainen joukkoliikennepysäkki. Työikäisiä (15-64-vuotiaita) juna-asemien läheisyydessä asuvista on 188 583, mikä on 71,1 % kaikista alle 500 metrin päässä asemasta asuvista. Puskurivyöhykkeitä voitaisiin käyttää tämän kaltaisesti joukkoliikennereittien kehittämiseen, jotta yhä suuremmalla osalla alueen asukkaista olisi lyhyt matka joukkoliikennepysäkeille.
Yhteensä aineiston mukaan Pääkaupunkiseudun asukkaita on 1 042 440, joista 1 001 830 asuu taajamissa. Taajamissa asuvien osuus asukkaista on siis 96,1 %. Kouluikäisiä eli 7–16-vuotiaita on aineiston alueella yhteensä 103385, joista taajamissa asuu 99658. Taajamien ulkopuolella asuvia on siten 3727 eli 3,6 % alueen kouluikäisistä.
UIMA-ALTAAT JA SAUNAT
Pääkaupunkiseudulla on 855 uima-altaallista rakennusta, joissa on 12 170 asukasta. Pääkaupunkiseudun rakennuksista 0,9 % on uima-altaallisia, ja näissä asuu 1,2 % pääkaupunkiseudun asukkaista. Päädyin tekemään ympyrädiagrammit siitä, miten uima-altaalliset rakennukset ja niiden asukkaat jakautuvat eri talotyypeittäin (kuva 3 ja kuva 4).
Alla olevaan karttaan (kuva 6) lisäsin palkkien sijaan uima-altaiden lukumäärän. Päädyin esittämään nämä kahdella eri kartalla, sillä näiden yhdistelmä oli mielestäni liian sotkuinen ja vaikeaselkoinen. Karttaan jäi vieläkin muutamia numeroita, jotka ovat osittain viivojen päällä. Kartta vaatisi siis vielä hieman viimeistelyä.
Kaupunginosista eniten uima-altaita näyttäisi olevan Helsingin Vartiokylässä, jossa on 98 uima-allasta. Toiseksi eniten uima-altaita on Pakilassa (78) ja kolmanneksi eniten Munkkiniemessä (64). Yllättävää on, että kaikki alueet löytyvät Helsingistä sillä olisin odottanut omakotitalovaltaisemmilta alueilta Espoosta ja Vantaalta löytyvän paljon Helsinkiä enemmän uima-altaita.
Muiden blogeja tutkittuani huomasin, että uima-allaskarttani luvut poikkeavat ainakin Helsingin kaupunginosien osalta esimerkiksi Jero Hobergin karttaansa saamista luvuista. Tämä voi johtua siitä, etten jostakin tuntemattomaksi jääneestä syystä saanut kurssin Moodlesta löytynyttä aineistoa toimimaan, minkä vuoksi etsin erikseen aineistot pääkaupunkiseudun eri kuntien kaupunginosista. Näissä aineistoissa aluejaot näyttävät ainakin Helsingin osalta erilaisilta, mikä selittää lukujenkin erilaisuuden.
Pääkaupunkiseudun rakennuksista 24,2 % on sauna, mutta aineistossa ei kerrota rakennuksen saunan tai saunojen tyyppiä ja lukumäärää. Saunojen tarkka lukumäärä ei siis tämän aineiston perusteella selviä. Kaikilla rakennuksen asukkailla ei myöskään välttämättä ole pääsyä saunatiloihin, sillä esimerkiksi kerrostaloissa saunat voivat olla joko yhteisiä talosaunoja, tai asuntojen yhteydessä olevia yksityisiä saunoja.
LÄHTEET
Hoberg, J. (17.2.2024) Viides kurssikerta. https://blogs.helsinki.fi/hoberg/2024/02/17/viides-kurssikerta/