Yhdessä asiassa synnyin oikeaan aikakauteen. Alepa mainosti kesäkuussa, että se alkaa kokeilla ruokien tilauslaatikoita ihmisten kotipihoilla. Olen entistä vakuuttuneempi, että minun ei kohta tarvitse enää käydä kaupassa. Ruoan kotiinkuljetusta olemme käyttäneet satunnaisesti jo pari vuotta.
Myös alkava opiskelu-urakkani on saanut minut miettimään elinaikani onnekkuutta. Olen aivan eri tilanteessa kuin se ihminen, joka eli vuosisadat sidottuna pellolle ja savupirttiin. Hän ehkä kaipasi jotain laajempaa, ehkä ei, mutta mahdollisuuksia muuhun ei juuri ollut.
Ihmisen liitokset yhteiskuntaan ovat vahvistuneet ja samalla monimutkaistuneet. Tämä kävi hyvin ilmi kasvatustieteen perusopintojen jaksolla P4 (Oppiminen työssä, organisaatioissa ja verkostoissa), jota olen suoritellut nyt heinäkuussa Avoimessa yliopistossa. Pelkkään hengissä pysymiseen tähtäävät teot ovat vaihtuneet monimutkaiseen vaihdon ja arvonmuodostuksen vyyhtiin, joka lisäksi muuttuu koko ajan.
Suhteessani yhteiskuntaan olen jälleen vahvasti saamapuolella. Saan tutustua ajatuksiin ja teorioihin, jotka nostavat arkipäivän suosta ja jalostuvat uudenlaiseksi ymmärrykseksi.
