Ookkonää Espoosta?

Miltä jännitys ja epävarmuus tulevasta tuntuu? Ison muuton ratkeaminen on odotusta mahassa ja takaraivossa. Se aiheuttaa stressipiikkejä, lähiajan suunnitelmien pysähtymistä ja salailua, kun keskeneräisestä prosessista ei voi kertoa juuri kellekään.

Mahdollisuus muuttaa Ouluun ilmeni meille huhtikuun alussa, kun mieheni sai ensimmäisen tiedon työtarjouksesta. En sanonut ”haa” enkä ”hyi”, vaan ”hui”. Kutkuttavan innostavaa, mutta myös hurjaa! Olemme muuttaneet töidemme perässä ennenkin, jopa eri mantereille, ja jokainen kerta on tuonut jotain uutta mielenkiintoista koko perheelle.

Ensimmäiset soitot lasten päiväkoti- ja koulupaikkojen järjestämiseksi paljastivat ikävän uutisen: Toisin kuin Espoo ja Helsinki, Oulu on ottanut käyttöön päivähoito-oikeuden rajauksen. Myös tokaluokkalaisten iltapäivähoidon kanssa tekee tiukkaa. Välitön vaikutelma: olemme matkalla köyhään takapajulaan, jonka paikallispoliitikot eivät ole hereillä.

Antropologin ja etnografin asenne huutaa kuitenkin uusia kokemuksia. Miltä tuntuisi pohjoinen ulottuvuus Perämeren rannalla? Pohjolan valo? Reilusti edullisemmat asumiskustannukset? Kun esikoisemme osoitti samaa ennakkoluulotonta uteliaisuutta muuttoa kohtaan, sanoimme seikkailulle KYLLÄ.