Lentävä opiskelija

boarding

Lapsi on vesirokossa, ja minulla alkaa luento kello 12.15. Puoliso pääsee lähtemään töistä ja olemaan kotona kello 11.30.

Loistava homma – paitsi jos matkaa luennolle on 600 kilometriä. Lentokoneeni nousee kello 9.00, joten lentokenttäbussille on lähdettävä kotiovesta kello 7.20. Nyt tarvitaan soitto lapsenvahdille.

Tämä on kreisiä arkeani tänä syksynä, jolloin suoritan vielä opintojani Helsingissä mutta uusi kotimme on Oulussa. Jos opintoja on vaikkapa tiistaista torstaihin, matkustan Helsinkiin tiistaiaamuna ja palaan torstai-iltana – aina kunkin viikon aikataulun mukaan. Järjen rajat ylittävä opiskelumatka kysyy motivaatiota, kekseliäisyyttä ja jonkin verran rahaakin.

Matkojen takaa opintielle lähteminen vie ajatukset niihin entisaikojen sankareihin, joilla koulutus oli kivisten taipaleiden takana. Mikael Agricolan aikaan 1500-luvulla Suomessa ei ollut yliopistoja, joten hän luki maisteriksi Saksassa. Uudenkaarlepyyn poika Sakari Topelius – sittemmin jopa Helsingin yliopiston rehtori – opiskeli Oulussa ja Helsingissä. Monet tuntemattomammat miehet ja naiset ovat saaneet tuntea matkustamisen rasitukset takalistossaan. Mikäpä tässä on lennellessä!

Nopeat siirtymät kaupungista toiseen aiheuttavat välillä epätodellisen tunteen. Luentopenkissä tekee todella mieli skarpata, kun on nähnyt paikalle pääsemiseen niin paljon vaivaa. Samalla sitä kiirehtii mielessään etämahdollisuuksien käyttöönottoa. Olisiko tuo nyt kummoinenkaan vaiva nakata luennoitsijan eteen nettikamera, joka välittäisi juttelut suoraan vaikka Ouluun? En silti haluaisi opiskella vain yksin kotisohvalla tietokonetta tuijotellen.

PS. Uteliaille voin paljastaa, että kampanjatarjousten avulla sekä lento- että junamatkan Helsingistä Ouluun saa tänä syksynä edullisimmillaan 25–30 eurolla per suunta (junassa huomioitu opiskelija-alennus). Excel raksuttaa, mihin nousee kaikkien matkalippujen summa joulukuuhun mennessä.