Onko teillä ollut jo vanhempainiltoja?

Keskiviikkoiltana keksin asian, jota pelkään. Koulun vanhempainillat.

Siellä nykyajan asiakas-vanhemmat piirittävät opettajaa, tenttaavat koulun käytännöistä ja antavat ”palautetta”. Huutia saavat kotia rasittavat käytännöt ja kiivaita nyökkäyksiä kaikenlaiset toimet, joilla opettaja voi räätälöidä palveluaan perheille ja siten lisätä työmääräänsä.

Välillä omaa päätä kohti lentää leirikoulun varainkeruunakki.

Omaa suhtautumistani lapseni koulunkäyntiin kuvaa kohtelias etäisyys. Uskon hyvin pitkälti suomalaiseen koulujärjestelmään, opettajien autonomiaan ja henkilökunnan tietämykseen omasta työstään. Olen hyvin arka vaatimaan koululta yhtään mitään. Se voi joskus olla liikaa häveliäisyyttä, myönnän, joskus perehtymättömyyttäkin. En seuraa opetuksen sisältöjä enkä kysele niistä, vaan pikemminkin puutun tai autan tarvittaessa.

Ainoa vanhempainneuvosto, johon kuuluin, oli kansainvälisessä koulussa Saudi-Arabiassa. Siellä turhauduin amerikkalaisäitien helikopterointiin lastensa koulunkäynnin ympärillä, kaikenlaiseen hääräilyyn ja koululla hengailuun. Eikö lapsia ja opettajia voisi jättää koululle rauhaan! Pääsin uuden rehtorin rekrytointiryhmään, ja se asiapitoinen tehtävä sopi minulle paljon paremmin. Nieleskeltävää minulla oli myös Yhdysvalloissa viisi vuotta sitten.

Oma isäni kävi aikoinaan ala-asteeni vanhempainillassa ja rohkeni kysyä, onko kokeita mahdollisesti liikaa. Hänen sanojensa mukaan ”opettaja kääri hänet rullalle”. Mietin, miksi ajan kuluessa vanhemmat alkoivat kääriä opettajia rullalle.

PS. Syyskuun puolivälissä ilmestyy kaksi mielenkiintoista suomalaista uutuuskirjaa, Lohkoutuva peruskoulu (Suomen kasvatustieteellinen seura) ja Koulutusihmeen paradoksit (Vastapaino). Nämä kirjat kertovat lisää muuttuvasta ajastamme ja koulusta ajan pyörteissä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *