KK 7 Maikki lukee Potskuu ja vetää protskuu

Yllä olevalla lauseella kuvasi minua taannoin vanha lukiokaveri. Ehkä hamassa menneisyydessä lausahdus on ollut ihan kuvaava, mutta viimeaikoina on ajatukset (ikävä) kyllä olleet ihan muualla kuin Harry Potterissa ja urheilussa, vaikka ne elämäni tukipilareita ovatkin.

Vihdoin on kuitenkin koittanut viimeisen blogikirjoituksen aika ja vaikka kurssi on ollut raskas ja Thaigelklaanin reissun jälkeen jouduin pienellä raivotuksella viemään sen läpi olen lopputulokseen ihan tyytyväinen. Laura Hintsasen fiilikset kuvaavat pitkälti omiani:

Perustoiminnot tulivat siis kurssin aikana tutuiksi, mutta opittavaa riittäisi kyllä vielä toisenkin kurssin verran. — En kuitenkaan tunne olevani nyt MapInfo-osaaja, joka taikoo kartan kuin kartan tuossa tuokiossa sormiaan napsauttamalla. Olen kuitenkin saanut hyvän pohjan jatkoa varten.

Viimeisen kurssikerran tarkoituksena oli hakea netistä vapaasti tilastodataa, jonka pohjalta tehtiin kartta tai tarttoja omin avuin alusta loppuun. Minä päädyin käyttämään hyväksi kurssilla aiemmin käytössä ollutta Afrikan karttaa, sillä löysin FAO:n (Food And Agriculture Organisation of the United Nation) sivuolta oivallista ja helposti hyödynnettävissä olevaa dataa.

Vaikka karttani eivät ole ehkä niitä kekseliäimpiä tai mielenkiintoisempia (kaikki tietää että Afrikassa on nälkä…) olen melko tyytyväinen niihin. Tosin niistä puuttuu mittakaava ja pohjoisnuoli ,mutta nyt on niin kiire nauttimaan auringonsäreistä jäätelönparissa etten millään ehdi lisätä niitä, riittäköön siis rehti erehdyksen tunnustaminen.

19902009

Karttani esittävät proteiinin päivittäistä saantia Afrikan valtioissa. Jostain syystä Senegal on jäänyt tarkastelun ulkopuolelle, tämä moka on varmaankin sattunut siirrettäessä dataa FAO:n pdf-tiedostosta exceliin ja sieltä edelleen MapInfoon tietokannaksi.

Kartat muistuttavat paljon toisiaan, vaikka niiden tarkasteluväli onkin melkein kaksikymmentä vuotta. Ensivaikutelma voikin siis olla, ettei muutosta proteiinin saannissa ole tapahtunut patisi hieman valtiokohtaisesti. Tässä karttaparissa korostuu kuitenin aineiston luokittelu ja legendan lukeminen. Kuten huomataan on keskimääräinen proteiinin saanti lisääntynyt ja siksi ylimmän luokan maksimiarvo kasvanyt paljonkin. Tämän ansiosta myös enemmän valtioita on pujahtanut korkeimpaan luokkaan. Keskimääräiset grammamäärät ovat silti edelleen alhaiset iänikuisessa vertailussa länsimaihin tai vaikka ihan lähipiiriinikin, jossa kuntosalin penkkejä kuluttavat täydellisen kesäkunnon tavoittelijat syövät jopa 2-3 grammaa proteiinia painokiloaan kohti päivittäin… Kenties tällainen spekulointi on turhaa ja asiatonta, mutta mahdotonhan sitä on olla ajattelemattakaan.

Tein pari muutakin karttaa muu muassa Afrikan valtioiden Inhimillisen kehityksen Indeksiä kuvaavan ja veden saantia kuvaavan, mutta päätin jättää ne blogin ulkopuolelle. Laatu korvaa määrän?

Viimeisen biisin aika! En keksi mitään aiheeseen liittyvää, joten otetaan aiheen ulkopuolelta: tää biisi sen takia että pesin eilen pitkästä aikaa hiukset.

LÄHTEET:

Hintsanen, Laura (2014) Kurssikerta 7: Omat taidot koetuksella<https://blogs.helsinki.fi/lhintsan/2014/03/05/kurssikerta-7-omat-taidot-koetuksella/>(luettu 14.3.2014)

Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön tilastollinen vuosikirja (2012)http://www.fao.org/docrep/018/i3137e/i3137e02.pdf

so SWOT?

Loppu häämöttää ja sormet syyhyää, haluaisin jo mennä sille lasilliselle jolle ollaan kämppiksen kanssa sovittu mennä kunhan saan PAKetin valmiiksi. Pitemmittä lämmittelyittä lähdenkin purkamaan SWOT -analyysiä, joka tuli tehdä New York Timesin tarjoamasta Mapping America: Every City Every Block karttapalvelusta.

VAHVUUDET:

  • Kartta on kaunis, siisti ja ennen kaikkea toimiva. Se latautuu nopeasti zoomaillessa sisään ja ulos.
  • Zoomaillessa karttaa eri suuntiin erottuu ain vain laajemmat tai tarkemmat hallinnolliset alueet, joiden päälle viemällä hiiren näkee kyseisten alueiden keskiarvoja tarkasteltavasta ilmiöstä: nopeasti haltuunotettavaa informaatiota.
  • Eri tasoinen vertailu mahdollista ja helppoa: esimerkiksi valtion tasolla etnisten ryhmien (ja samalla asutuksen) sijoittuminen, ja vastapainona esimerkiksi yhden kaupunginosan tarkastelu.
  • Valtava määrä dataa, joka varmasti ulottuu monien tietoon, koska New York Timesin levikki ja verkkoseuranta suurta.

HEIKKOUDET

  • Esimerkiksi etnisiä ryhmiä kuvaavassa pistetiheyskartassa 1 piste vastaa viittäsataa ihmistä, mikä on varmasti johtanut pyöristyksiin: muutama aasialainen on livahtanut mustien joukkoon tai laskettu kahteen palloon…
  • Osavaltiokohtainen tieto voisi olla kaikista ylin taso, nyt ei ole mahdollista saada esimerkiksi osavaltioiden keskiarvoja laskematta itse niitä.
  • Perinteiset pistetiheyskartan ongelmat etnisyyskartassa: esimerkiksi aluella, jossa osuu keskimäärin 450 ihmistä onkin viisi viittä sataa ihmistä edustavaa pistettä…
  • Teemakarttoja ei voi tarkastella päällekkäin, mikä voisi olla mielenkiintoinen lisä.
  • Cecilia Calais nostaa esiin sen, että kartassa olisi voitu tuoda selkeämmin esille sitä, että luvut joiden pohjalta kartat ovat tehty ovat likiarvoja eivät tarkkoja.

MAHDOLLISUUDET

  • Loistava opetukseen. Helppo kuvitella, että amerikkalaiset nuoret voisivat käyttää monia kartan tietoja tehdessään esitelmiä tai muita projekteja..
  • Tämän kaltaiset käyttäjäystävälliset karttapalvelut ovat omiaan saamaan ihmisiä kiinnostumaan kartoista ja niiden tutkiskelusta. Teemat ovat mielenkiintoisia ja kartan käyttö mielekästä. Mielestäni esimerkiksi Paikkatietoikkuna voisi kehittyä ulkonnäöltään tähän suuntaan. Tosin palvelu on muuten mielestäni mukavampi etenkin päällekkäisten tasojen mahdollisuuden vuoksi.
  • Hertta Lehvävirta antaa vielä pointin, joka olisi itseltäni jäänyt huomiotta, mutta johon on helppo yhtyä :Yrittäjälle tai yksityishenkilölle palvelu tarjoaa oivallisen työkalun esim. toimipaikan tai asuinpaikan valintaan liittyvissä kysymyksissä, ja lisäksi palvelusta hyötyvät toimittajat, opettajat, mainostajat, asuntosijoittajat ja yhteiskunnalliset vaikuttajat.

UHAT

  • Kokematon lukija voi tuomita alueita helposti etnisyyden tai tulojen perusteella. On helppo tuomita jokin alue huonommaksi tai paremmaksi, kun esitetään liki- ja keskiarvoihin perustuvaa tietoa.
  • Edelleen pistetiheyskartan ongelmat: kun yksi piste kuvaa viittä sataa ihmistä näyttäytyvät tiehästikin asutut alueet lähes autoina. Legendan lukeminen korostuu!
  • Ei kerro ihmisitä muuta kuin etnisen taustan. Valtaosa esimerkiksi mustista tai latinoista on syntyperäisiä tai n:nen polven amerikkalaisia.

 

LÄHTEET:

Calais, Cecilia (2014) SWOT analys av Mapping America: Every City Every Block<https://blogs.helsinki.fi/ccalais/2014/03/03/swot-analys-av-mapping-america-every-city-every-block/>(luettu 14.3.2014)

Paikkatietoikkuna, karttaikkuna<http://www.paikkatietoikkuna.fi/web/fi/kartta>

Mapping America: Every City Every Block -paikkatietopalvelu <http://projects.nytimes.com/census/2010/explorer>

Lehvävirta, Hertta (2014) Lisätehtävä: SWOT -analyysi “Mapping America: Every City Every Block” paikkatietopalvelusta <https://blogs.helsinki.fi/herttale/2014/03/02/lisatehtava-swot-analyysi-mapping-america-every-city-every-block-paikkatietopalvelusta/> (luettu 14.3.2014)

KK 6 Earthquake up in here

Kuudes kurssikerta oli mieluinen minulle ja ehkä tätä kirjoittaessani myös tuo hieman balsamia kurssikerta vitosesta saaduille haavoille. Aloitimme varsinaisen kurssikerran keräten muinaista kännykkää muistuttava GPS laitteen kanssa kumpulan lähistöllä keräten pistemäistä aineistoa noin kymmenestä vapaavalintaisesta paikasta. Päätimme tiimin voimin kerätä pisteitä, jotka liittyvät jollain tapaa urheiluun, virkistykseen tai ulkoiluun. Dataan pääsi mukaan muun muassa Mäkelänrinteen uimakeskus ja urheilulukio, lähistöllä oleva crossfitsali mutta myös lenkkipolun varsi sekä leikki- ja koirapuistoja. Myöhemmin pisteet siirrettiin MapInfoon ja niiden avulla luotiin harjoituksena pistekartta.

Varsinainen blogitehtävä oli asettua opettajan saappaisiin ja luoda kolme erilaista karttaa, jotka sopisivat maanteteen opetukseen. Omat karttani päätin tehdä maanjäristyksistä.

8magnitudia2000

vähintään kahdeksan magnitudin maanjäristykset 2000-luvulla

 

Enismmäisessä kartassa päätin esittää 2000-luvulla sattuneet vähintään kahdeksan magnitudin maanjäristykset. Kartan pisteet erottuvat toisistaan selvästi ja niitä on vain parikymmentä. Tämän kaltainen kartta olisi mielestäni mielenkiintoista tutkittavaa, esimerkiksi lukion hasardimaantieteen kurssilla. Pisteiden yhteyteen voisi merkitä esimerkiksi päivämäärän, jolloin järistys tapahtui tai jos olisi taitava tietokoneen käyttäjä kartan voisi lisätä nettiin ja pisteistä tehdä hyperlinkkejä, joita painamalla pääsisi tarkastelemaan kyseisistä maanjäristyksistä kirjoitettuja uutisia tai tuhoutuneen materiaalin ja järistykseen välittömästi tai välillisesti kuolleiden määriä.

Myönnän olevani hieman maanjäristyksen kaltaisiin hasardeihin ja luonnon ääri-ilmiöihin innostunut. Jos en Piisamirotan kaltainen maailmalopun manaaja niin ainakin luonnonvoimia nöyrästi kunnioittava maantieteilijä…

Paatoksesta takaisin oppitunnille. Ylläoleva kartta  mahdollistaa mielestäni monenlaisten maantieteeseen kuuluvien riskien opettamista ja opettelua yhtäaikaa. Lehtikirjoitusten lisäksi voisi esimerkiksi listata maanjäristyksien vauhtiin sysäämiä muita ilmiöitä. Monella tulisi varmasti mieleen tapaninpäivän 2004 tsunami, tai Fukushiman ydinvoimalan onnettomuus. Olen valinnut karttaan lähimuistissa olevia suurjäristyksiä, koska uskon niiden olevan tuntiopetuksessa mielenkiintoisempia kuin 1800-luvulla sattuneet tärinät.

yli7magnitudia2000

Yli seitsemän magnitydin maanjäristykset 2000-luvulla

Seuraavassa kartassani on sama aikaväli, 2000-luku, mutta karttaan on päässyt nyt mukaan kaikki yli seitsemän magnitudin järistykset. Tarkoituksena on tietysti verrata tätä karttaa edelliseen ja todeta, että heikompia järistyksiä on sattunut selvästi enemmän kuin voimakkaampia. Tämä kartta havainnollistaa yhdessä edellisen kanssa sitä, että maanjäristykien voimakkuutta mittaava asteikko on lagaritminen, eli yksi askel enemmän asteikolla vastaa kymmenkertaista tärinää verrattuna edelliseen. Eli jos ensimmäisen asteen voimakkuus on 1 on toisen 10, mutta kolmannen ei olekaan 20 vaan 100 ja niin edelleen.

komemagnitudia2014

vuonna 2014 esiintyneet yli kolmen magnitudin järistykset

 

worldplates

Viimeinen kartta esittää kaikki yli kolmen magnitudin järistystä vkuluvana vuonna 2014. Alla on vertailua varten Ellan Blogista bongattu yksinkertainen kartta suurimmista mannerlaatoista. Tämä kartta vedetään esille tunnin lopussa, koska se on samalla silmiä avaava ja rauhoittava. Huomataan, että maanjäristyksiä sattuu koko ajan ja ilmiö on varsin arkipäiväinen. Tulivuoritoiminnan ja uuden merenpohjan synnyn, kuten myös ihmisen aiheuttaman räjätystyön voi nostaa esiin. Vaikka maanjäristykset koetaan hasardina ja siihen liitetään aineelliset tuhot on hyvä osoittaa opetettaville, että todellisuudessa tuhoja aiheuttavat maanjäristykset ovat erittäin harvinaisia verrattuna laimeampiin sisaruksiinsa.

Lopuksi lainaan ystävääni ja kämppistäni Camillaa, joka tiivistää hyvin:

Tämä kurssikerta on erilainen kuin aikaisemmat, ja siksi mukavaa vaihtelua.

Tätä kurssikertaa kuvaavia  kappaleita olisi paljon mutta jätetään ne varmat valinnat pois ja mennään tällä

)

HS.fi 22.8.2009 <http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Portugalin+uimarannan+kivivy%C3%B6ry+saattoi+johtua+maanj%C3%A4ristyksest%C3%A4/1135248726496> (luettu 13.3.2014)

HS 29.8.2012 <http://www.hs.fi/ulkomaat/Japani+Voimakas+maanj%C3%A4ristys+voisi+tappaa+jopa+320000/a1305596107907> (Luettu 13.3.2014)

Heikkinen, Ella (2014) Kuudes kurssikerta <https://blogs.helsinki.fi/ellaheik/2014/02/22/kuudes-kurssikerta/> (luettu 13.3.2013)

Rand, Camilla (2014) Kurssikerta 6. <https://blogs.helsinki.fi/camirand/2014/03/03/kurssikerta-6/> (Luettu 13.3.2014)

USGS. <http://geomaps.wr.usgs.gov/parks/pltec/> 13.3.2014.

Northern California Earthquake data center <http://quake.geo.berkeley.edu/anss/catalog-search.html>

KK 5 MapTarviinInfoa

Kurssikerralla opeteltiin käyttämään bufferointi työkalua MapInfossa. Bufferointi, eli puskurointi on oiva tapa saada nopeasti tietoa esimerkiksi siitä, kuina moneen ihmiseen jokin ilmiö vaikuttaa. Esimerkkeinä oli junaliikenteen saavutettavuus, letnokoneiden meluhaitat, mutta puskuroida voisi vaikka myös potentiaalista ostovoimaa sijoitettaessa ostoskeskusta tai öljyhaverissa vaaraan joutuvat lintupopulaatiot.

Gis-luokassa istuessani, ohjeita seuraten bufferointi onnistui jopa kaltaiseltani avuttomalta nysväriltä, todelliset onglmat tulivat vastaan, kun aloin tekemään itsenäistehtävää. Paljon alkua pidemmälle en päässytkään, sillä huomasin, että tietokantaliitoksen tekmiseen vaaditut aivosolut olivat kuolleet jossain laskiaisen ja vuosijuhlien rajamailla.

Missäkö koen kaipaavani lisäharjoitusta? Onko ok, jos vastaan MapInfossa? Ehkä ei, ja voi olla että epätoivoon ei ole vielä tämän yhden takaisun takia syytä vajota. On kuitenkin turhauttavaa ajatella, että geoinformatiikan valitseminen pääaineeksi saattaa olla liian iso pala haukattavaksi ihmiselle, joka ei ymmärrä tietokoneista tai niiden käytöstä.

Vaikka MapInfon analyysityökalujen käyttö ei vielä luistakaan yhtä hyvin, kuin kuin nuoren venäläisen Julia Lipnitskayan luistimet on hyvä muistaa, että aivan kuten kotiolympialaisissaan pettymään joutunut Julia, olen minäkin vasta GIS-urani alkuvaiheessa. Vaikka en ole geoinformatiikassa samanlainen lahjakkuus kuin Lipnitksaya jäällä, koitan pitää mielessä sanonnan: “Hard work beats talent when talent doesn’t work hard”

Kurssikertaan liittyen lukiessani muita blogeja huomaa, että muillakin on ollut ongelmia muistaa edelliskerroilla opittuja toimintoja. Itse voisin ottaa mallia Oskari Hannisen rennosta asenteesta ongelmanratkaisuun:

Kokonaisuudessaan tehtävissä oli mukavaa ongelmanratkaisuhenkeä, josta pidin. Tosin hetkittäin nämä ongelmat olisivat voineet ratketa vähän helpommin.

On toki selvä, että MapInfo ohjelmana ei ole käyttäjäystävällisin ainakaan ulkoasultaan. Ohjelman sisäiset toiminnot vaikuttavat ja rajaavat paljonkin sitä, minkälaisten karttojen tuottaminen on mahdollista.

Koska en saanut itsenäistehtävää tehdysi oin pikkuruisen taulukon tekemisen turhaksi. Alla näkyy kurssikerralla saamani vastaukset lentokenttiä kosien:

Pahimmilla Malmin lentokentän melualueilla asuvat

Ihmisiä, jota asuvat orkeintaan kahden ilometrin päässä kiitoradoista 52 654

yhden kilometrin päässä kiitoradoista asuvat  8 103

Alle 2 km Helsinki-Vantaan kiitoradoista asuvat  9 586, näistä 3,5% asuvat 65 desibelin melualueella, kun taas vähintään 55 desibelin melualueella asuu 11 370 asukasta.

Poikkekuksellisesta suunnasta tulevan lentoliikenteen melualueella asuisi 12 601 ihmistä.

Juna-asemat:

alle 500 metrin päässä juna-asemasta asuu 78 889 ihmistä. Näistä 71% on työikäisiä.

 

LÄHTEET:

Hanninen, Oskari (2014) Buffereita ja omaa räpellystä <https://blogs.helsinki.fi/oskariha/2014/02/19/kurssikerta-5-buffereita-ja-omaa-rapellysta/>

Artikkeli 1

Ensimmäisten kurssikertojen yhteydessä tuli lukea Artikkeli “Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship” (Anna Leonowicz, 2006). Artikkeli käsitteli tutkimusta, jossa verrattiin yhden ja kahden muuttujan koropleettikarttojen luettavuutta eli sitä, miten informaatio niistä välittyi.

Kuten johdannossa todetaan, on ilmiöiden maantieteellistä levinneisyyttä helppo esittää koropleettikartalla siten, että kokemattomampikin kartanlukija ymmärtää tiedon, joka halutaan välittää. Artikkelissa esitelläänkin tutkimus, jossa oli testattiin sitä, voidaanko kaksi teemaa laittaa kartalla päällekkäin ja siten kuvata helpommin muuttujien välisiä suhteita. 1970-luvulla oli tehty päällekkäisiä koropleettikarttoja, joiden graafinen laatu oli niin huono, että kyseinen esittämismalli oli jäänyt epäsuosioon. Myös se että useimmat ihmiset ovat yksinkertaisesti huonoja peruskartanlukutaidoiltaan, on rajoittanut kahden teeman päällekäistä esittämistä

Artikkelissa esitetyssä tutkimuksessa todettiin, että tavallinen yhden muuttujan koropleettikartta on hyvä kuvaamaan ilmiön levinneisyyttä, ja laadukkaasti päällekkäin laitetut teemat voi olla hyvä tapa kuvata ilmiöiden välisiä suhteita. Vaikka kaksiteemaisten karttojen tulkinta voi olla haastavaa kokivat koehenkilöinä olleet opiskelijat sen mielenkiintoisemmaksi kuin kahden vierekkäisen yksiteemaisen kartan vertailun.

Artikkelissa korostettiin paljon sitä, että kartan esityksen on oltava graafisesti laadukas, luokkiin ja niiden määrään on kiinnitettävä huomiota ja legendassa selitettävä kaikki, mitä kartalla näkyy. Artikkeli olisi voinut olla mielenkiintoista luettavaa ennen TAK- ja PAK- kursseja, sillä nyt lukemaansa piti täysin itsestäänselvänä. Onhan tärkeää, että kartalta välittyy haluttu informaatio, luokkaväleistä ja luokkien määrittelystä on paasattu monesti eikä siisti ja huoliteltu esittämistapa harkittuine värivalintoineen ole sekään jäänyt luennoitsijoiden puheissa edellisten jalkoihin. Jotain on siis harjoitustyökursseilla opittukin.

Vaikka tutkimus ja sen tulokset olivat mielestäni melko yllätyksettömät koin silti päällekkäisen koropleettikartan koehenkilöiden tavoin mielenkiintoiseksi tavaksi esittää ilmiöiden välisiä suhteita. Olen ajatellut, että kahta teemaa olisi helpon esittää kartalla siten, että pohjana toimisi koropleettikartta halutusta ilmiöstä, ja sen päällä esimerkiksi pistetiheys- tai graduatedkartta. Esimerkiksi blogissanikin kurssikerta kakkosta varten tehty kartta Jyväskylänseudun kuntien nettomuuton ja työpaikkojen sijoittumisen suhteesta sai minut melko ylpeäksi, vaikka esitettävien ilmiöiden suhde todella yllätyksetön onkin.

Olen kuitenkin Aleksi Raution kanssa samaa mieltä siitä, että päällekkäistä koropleettikarttaa olisi joskus “hauskaa” kokeilla, mutta kuten hänkin toteaa:

Kahden värin käyttäminen vaatisi ohjelmalta kyvyn laskea värien välisen sekoitussuhteen ja sopivien luokkavälien luomisen sen avulla. En tiedä, että onko tällainen mahdollista MapInfo:lla, mutta epäilen vahvasti.

Joudun olemaan tyylilleni uskoton ja jättää tämän kirjoituksen ilman musiikkia. Ehkä ihan hyvä: kukaan tuskin näissä blogeissa enää surffailee, eikä päällekkäisyyttä miettimällä varmaan kovinkaan mainiota biisiä tähän saisikaan…

KK 4: skidi gridi

Neljännen kurssikerran aiheena oli ruututeemakartan luominen. Tällä kertaa tarkasteluun pääsi pääkaupunkiseutu, ja sen väestölliset muuttujat. Tämä taisi olla ensimmäinen kurssikerta, jolla olin fyysisesti ja ainakin vähän henkisesti mukana alusta loppuun.

Lopullisen työn MapInfossa tein kuitenkin alusta loppuun kurssikerran ulkopuolella, mikä onkin osoittautunut minulle parhaaksi keinoksi oppia ohjelman käyttöä. Ongelman ilmetessä ei voikaan rääkyä “ARTTU MÄ EN TAJUUUU” vaan ratkaisut on keksittävä itse ohjeita apuna käyttäen.

Erikokoisia ruudukkoja käyttämällä voidaan tarkastella ilmiöiden alueellista leviämistä perinteistä koropleettikarttaa todenmukaisemmin. Olemme tarkastelleet ilmöitä koropleettikartalla, jossa eri hallinnolliset alueet saavat värin ilmiön volyymin perusteella. Ruutukartassa idea on sama, mutta ruutukoon määrittäminen sallii ilmiön voimakkuuden tarkastelun hallinnollisten alueiden sisällä.

ruotsalaistenosuus

 

Tein kartan ruotsinkielisten suhteellisista väestön osuuksista pääkaupunkiseudulla. Ruutukooksi valikoitui 500m x 500m. Väritys tummenee luonnollisesti kohti suurempia arvoja. ruudukon rajat jäivät vahingossa ja koska olen laiska enkä tallenna ikinä mitään ne saivat jäädä lopulliseen karttaan hankaloittamaan lukemista…

Gridistä nähdään, että tihein ruotsalaisuus ympäröi pääkaupunkiseutua; erityisen ruotsalaista näyttäisi olevan Espooossa. Pienin osuus ruotsalaisia asuu Keski- ja Pohjois-Helsingissä. Karttaa voisi ola helpompi lukea, jos siihen lisäisi jokusen kaupunginosan nimen. Luomani kartta tukee melko hyvin stereotyyppistä käsitystä suomenruotsalaisten asuinalueista. Espoo ja Etelä-Helsinki mielletään hienostoalueiksi, ja kaksikieliset ystävämme niiden asukkaiksi. Jos sama kartta tehtäisiin absoluuttisillla arvoilla olisi vaikutelma kuitenkin täysin toisenlainen. Olen kuitenkin samaa mieltä Natalia Erfvingin kanssa siitä, että

Absoluuttiset arvot ovat  aina hiukan harhaanjohtavia kartoilla, joissa kuvataan jonkin ilmiön alueellista jakautumista.

Verrattuna tavalliseen koropleettikarttaan on ruudukon käyttäminen mielekästä silloin, kun halutaan esittää asioita kvantitiivisemmasta näkökulmasta: vertaillaan täysin saman kokoisia maaplänttejä ja niillä esiintyviä arvoja toisiinsa. Koropleettikartassa alueet ovat usein hyvinkin eri kokoisia ja voidaan helposti kompastua tekemään liian radikaaleja yleistyksiä esimerkiksi “Westendissä asuu pelkkiä suomenruotsalaisia”.

Ella Heikkinen tiivistää hyvin

Ruututeemakartan heikkoutena on mm. se, että kartan lukeminen on erilaista, ehkä vaikempaa, kuin tavallisen koropleettikartan, sillä ruutuja on valtava määrä. Ruutukartan hyvä puoli on kuitenkin se, että sen avulla voidaan esittää yhtä suuriin alueisiin  sidottua ominaisuustietoa, ja ruutujen kokoa säätelemällä saadaan erilaisia esityksiä aikaan. Koropleettiteemakartoissa tätä mahdollisuutta ei ole.

 

Ihanaa naistenpäivää kaikille ihanille naisille ja miehillekin! Tänään juhlitaan 43 vuotiasta MaO ry:tä.  Joten saa vähän relata.

LÄHTEET:

Erfving N. (2014) Kurssikerta 4: Ruutuja, rasterikarttoja ja alle kouluikäisten määrä pääkaupunkiseudulla <https://blogs.helsinki.fi/nataliae/category/kk4/> Luettu 8.3.2014

Heikkinen E. (2014) Neljäs Kurssikerta <https://blogs.helsinki.fi/ellaheik/2014/02/07/neljas-kurssikerta-ruutukartta/> Luettu 8.3.2014

KK3 dataa tietokantoihin, timantteja ja tulvimista

Kuten kaikki muut kurssilaiset varmasti jo tähän mennessä tietävät, kolmannen kurssikerran teemana oli tilastojen pallottelu Excelin ja MapInfon välillä, tietokantaliitokset ja niiden tekemisen oppiminen.

Istuin pitkän tovin Aleksandriassa tavaten kurssikerta kolmosen tehtävän ohjeita. Ilmeisesti jätin kuitenkin jonkun rivin lukematta, sillä aikaa kului huomattavasti enemmän Afrikan kartan tekemiseen kuin kurssikerran varsinaisen tehtävän, valuma-alueiden tulvimisriskisyys kartan laadintaan.

Joka tapauksessa olen aika ylpeä siitä, että opin itsenäisesti käsittelemään tilastollista dataa MapInfossa eikä tuo “Afrikkaan tuhlattu” aika niin paljon harmitakaan.

Taulukoitua dataa Afrikasta oli tarjolla laajasti dataa jota olisi ollut ihan mielenkiintoista tarkastella, jos ei sattuisi olemaan jäljessä kaikissa mahdollisissa tehtävissä jo muutenkin. Luonnonvarojen sekä konfliktien sijoittuminen olisi luontevaa, kuten Anniina Miettinen toteaa:

Tietokantoja luovasti yhdistelemällä voi löytää jos jonkinlaista yllättävää korrelaatiota. Esimerkiksi konfliktien ja öljyilmentymien välillä on arvattavasti monin paikoin yhteys.

Myös sosiaalisen median ja internetin käyttöasteen vertailu maiden ihmisoikeustilanteeseen tai sananvapauteen voisi olla modernia ja ehkä käyttökelpostakin..

Afrikka

Ylläolevassa Afrikan kartassa on siis esitetty tähtipistekuviolla timanttikaivoksia, punaisella pisteellä konflikti alueita ja tummennetut alueet ovat tunnettuja öljyesiintymiä. Kartasta ei käy ilmi esimerkiksi timanttikaivosten tai öljyesiintymien löytymisvuodet tai niiden tuottavuus. Samoin konfliktien taustat tai millioin ne ovat tapahtuneet jäävät hämärän peittoon.

 

ITSENÄISTEHTÄVÄ: Tulvien riskialueet

tulvaindeksi

Koska olin hartaasti opetellut tietokantojen liittämistä ja muuta taulukkohommaa syntyi tämä tulvan riskiä kuvaava kartta romantisoidusti sanottuna kuin itsestään. Koropleettikartassa on pohjana valuma-alueet, jotka eivät luonnollisesti noudata valtion hallinnollisia rajoja. Pylväsdiagrammein on esitetty kunkin alueen suhteellista järvisyyttä. Kartta ei ole kaunein mahdollinen, ja luulen, että tasaiset luokkavälit eivät kuvaa tarpeeksi hyvin sitä, että aineistossa oli muutama selvästi muista poikkeava havainto. Pylväsdiagrammitkin menevät tökerösti toistensa päälle etenkin rannikkoalueilla.

Hertta Lehtävirta tiivistää blogissaan napakasti kartan ilmeisen päätelmän:

Kartalta voi tehdä kaksi kiinnostavaa havaintoa: sen lisäksi, että kaikki suuren tulvaindeksin valuma-alueet sijaitsevat rannikolla, järvisyyden ja tulvaindeksin välillä näyttäisi olevan voimakas negatiivinen korrelaatio. Toisin sanottuna suuri järvisyysprosentti näyttäisi vähentävän tulvahuippuja ja pieni vastaavasti äärevöittävän virtaaman vaihtelua.

Rannikkoalueiden suureen tulvaherkkyyteen vaikuttaa pienen järvisyysasteen lisäksi myös se, että Pohjanmaan alavilla mailla virtaa monta Pohjanlahteen laskevia jokia, jotka tulvivat helposti yli keväisin. Näillä alueilla maaperä on myös hienompaa ainesta, jonka vesi läpäisee heikommin, kuin muun Suomen moreenimaat.

 

Kolmannen kurssikerran kappale on itsestäänselvä ja liiankin kliseinen, mutta laitan silti tämän korvamadon kiertoon! (Korvamato on muuten kammottava sana)

Leveetä räppilaiffii vaan kaikille!!!!!

 

LÄHTEET:

Lehtävirta, Hertta (2014) Blogiteksti Kolmas kurssikerta ja MapTuska Luettu 19.2.2014 <https://blogs.helsinki.fi/herttale/2014/01/27/44/>

Miettinen, Anniina (2014) Blogiteksti Kurssikerta 3. Tietokantojen käsittely MapInfolla Luettu 19.2 <https://blogs.helsinki.fi/mianmian/2014/02/04/kurssikerta-3-tietokantojen-kasittely-mapinfolla/>

 

KK2 Päällekkäiset teemat

Kiriminen jatkuu ja tällä kertaa jo huomattavasti kivuttomammin kuin ensimmäisen kartan kohdalla. Perinteiset “harjoittelu tekee mestarin” -tyyliset latteudet pitävät pintansa MapInfo hommissakin.

Pistäydyin toisella kurssikerralla samana päivänä kun tulin etelän auringon alta, mutta suihku ja oma sänky vetivät niin lujaa puoleensa, että päätin siirtää päällekkäisten teemojen kartografiseen esittämiseen tutustumisen tuonnemmaksi. Nyt Tuosta päivästä on melkein kaksi viikkoa ja toinen blogipostaus vihdoin ylhäällä. Ei mtään huimaa kirivauhtia tällä kisakunnolla…

Päällekkäiset teemat oli kuitenkin selkeästi haltuunotettava ainakin käsitteen tasolla. Tein MapInfolla muutamankin erilaisen kartan, mutta keksin aina mielestäni paremman muuttujaparin jotka kaikki pääsivät kokeiluun. Lopulta Jyväskylän seudun muuttoliikkeiden ja työpaikkojen sijoittummisen esittäminen päällekkäin ansaitsivat paikkansa blogissa.

Vaikeuksitta eivät nämäkään kartat syntyneet. Kuten Katri Ruutu toteaa

MapInfo ei todellakaan ole paras ohjelma ulkoasun muokkaamiseen. Objektien liikuttelu kartalla on hankalaa ja joissain tapauksissa mahdotonta. Luulisi yhden pienen pallon siirtämisen puoli senttiä vasemmalle olevan yksinkertaista, mutta ei… Täytyy varmaan hyväksyä se, että ulkoasun muokkaamiseen CorelDraw toimii huomattavasti paremmin.

Itsekin päädyin käyttämään CorelDrawia Sijaintikartan viimeistelyyn taisteltuani MapInfon kanssa jokusen tovin,

Jyväskylä_työpaikat JKL_sijainti2

Luomani kartan pohjana on tavallinen koropleettikartta Jyväskylän ja sen lähikuntien nettomuutosta. Värityksen valitsin suoraan MapInfon ehdotuksista ja olen siihen ihan tyytyväinen. Toki muuttovoittoa saaneet kunnat olisi voinut esittää esimerkiksi punaisella, mutta keltainenkin toimii mielestäni moitteettomasti. Harmaat sävyt sopivat hyvin kuvaamaan niitä kuntia, joissa muuttoliike on pysynyt melko pienenä ja sininen on kuvaa oivasti “miinukselle” jääneitä.

Koropleettikartan päälle loin pistetiheyskartan, jossa yksi piste kuvaa viittä työpaikkaa. Kuten arvata saattaa työpaikat ovat sijoittuneet vahvasti yliopistokaupunkiin. Kartasta voi mielestäni helposti lukea muuttoliikkeideiden ja työpaikkojen sijoittumisen välistä korrelaatiota kuntien välillä. Mielestäni kartta siis toteuttaa ihan hyvin päällekkäiseen teemaesityksen tavoitteet!

Loppuun vielä yleisön pyynnöstä päivän biisi:

 

LÄHTEET:

Ice Cube – Gangsta Rap Made Me Do It <http://www.youtube.com/watch?v=PxSjshIBNh4>

Ruutu, K. (2014) Kurssikerta 2: Teemakarttojen kanssa taiteilua <https://blogs.helsinki.fi/karuutu/2014/01/29/kurssikerta-2-teemakarttojen-kanssa-taiteilua/> (Luettu 11.2.2014)

KK1 eli tervetuloa kotiin

Palattuani ihanalta ja rentouttavalta lomamatkalta auringon alta tiesin olevani hiukan jäljessä kurssikavereitani tämänkin kurssin osalta. Levännyt ruumis ja sielu harhauttivat mielen uskomaan että pieni etumatka olisi helposti kurottavissa: nythän sitä energiaa pitäisi riittää kun on kuukauden ajan latailtu akkuja.

Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia -kurssi paljastuikin oikeaksi energiasyöpöksi ja ensimmäisen kurssityön tekemisen jälkeen tuntuu siltä, että niitä akkuja pitäisi lähteä lataamaan uudestaan. Vähintään Tallinnaan.

MapInfo ei meinannut itseopiskeluna avautua, vaikka kurssikertojen kansioissa olikin periaatteessa ihan hyvät ohjeet. Milla Kallio kertoo blogissaan mielekkäästä kokemuksestaan MapInfon kanssa :

Aiemmin syksyllä olimme jo hieman saaneet tuntumaa kyseiseen ohjelmaan, joten nyt ohjelman käyttö sujui jo hieman helpommin ja etenkin aiemmin tekemiltäni virheiltä saatoin ennakoimalla jopa välttyä.

En voi samaistua  Kallion kokemukseen, mutta olen hänelle kiitollinen, ettei hän pidä taitojaan salassa!

Kurssikerran varsinaisena tehtävänä oli luoda vapaavalintainen koropleettiteemakartta käyttäen hyödyksi valmiina annettua dataa Helsingin kaupunginosista. Päädyin tekemään kartan eläkeikäisten suhteellisista osuuksista kaupunginosissa. Tarkastellessani aineistoa huomasin sen olevan melko mielivaltaista, joten valitsin luokitteluluksi tasaiset luokkavälit.

eläkööneläke histogrammi

Oheisestta kartasta voidaan huomata, että asutus on suhteellisesti vanhempaa Itä-Helsingissä sekä luoteessa Maunulan lähistöllä. Nuorekkainta väestö on Viikin tienoilla. Tämä johtunee suuresta kampusalueesta tiedepuistoineen ja laajoine opiskelija-asuntoalueineen.

Tähän loppuun pitäisi nyt keksiä jotain jonkinlainen ‘elämä voittaa’ -opetus ja ehkä sellainen onkin paikallaan. Tuntuu hyvältä, että ensimmäinen blogiteksti ja etenkin teemakartta ovat valmiita. Seuraavien rästiharkkojen pariin pääedellä.

 Tässä tunnelmat!

 

LÄHTEET: