Kiitos Artulle kärsivällisyydestä, kärsivällisyydestä ja vielä kerran kärsivällisyydestä!

Kurssi oli erittäin hyödyllinen vaikkakin kivulias. Karttoja en osaa edelleenkään tehdä, Map-infon kanssa olen lähes yhtä poropeukalo kuin kurssin alussakin, mutta muiden tekemiä karttoja olen toki ihaillut. Jos joskus tarvitsen hyvin laadittua karttaa johonkin työhöni, tiedän keiden palveluiden puoleen kääntyä!

Kurssin tärkein anti oli omalla kohdalla ehkä toinen, kuin voisi olettaa. Karttojen laatimisen opettelu osoitti minulle, kuinka monesta tekijästä kartan lopullinen viesti rakentuukaan. Toivottavasti osaan nykyään tarkastella ja tulkita karttaesityksiä paremmin, ja kiinniittää huomiota seikkoihin, jotka aikaisemmin olisivat jääneet huomaamatta.

Ja kuten olen opinnoissani jo useasti huikannut, voin tämäkin kurssin jälkeen huokaista: “ei kipua, ei hyötyä!”

Olen koko kurssin aikana miettinyt, että mikä se tässä nyt on niin vaikeaa. Miksi tuherran karttoja niin kauan, että puolet työstä jää aina omalle ajalle, ja rästityöt kasaantuu. Tätä työtä tehdessäni ongelmakohta aukesi. Parempi myöhään kun ei milloinkaan. Toinen suosikkisananlaskuni on kuuluisa ”huh hellettä, sanoi jänis kun kiulussa paleli”. Ensimmäinen osoittaa kutinsa jokapäiväisessä elämässäni, jälkimmäinen ei ole tehnyt niin vielä kertaakaan. Jännityksellä odotan sen päivän saapumista!

Ongelma ei ole mapinfossa. Ongelma on aineistossa. Tai siinä että en ”ehdi” siihen tutustumaan.  Perusperusopiskeluajoistani on jo selvästi liian kauan aikaa, ja pureudun jokaiseen kurssitehtävään, kuin se olisi jokin oikea tutkimus, jolla nyt pitää havainnollistaa korrelaatioita ja etsiä mahdollisia kausaliteetteja. Se on kurssityö. Sen tarkoituksena on opetella käyttämään mapinfo-ohjelman soveltavia työkaluja. Lue ohjeet. Noudata ohjeita. Ripeästi. Älä jää jumiin siihen onko tämä nyt mistä kerättyä aineistoa. Ole ripeä. Tee kartta ohjeiden mukaan. Mene syömään.

Olen selvästi kovakalloinen.

Nyt kun aineisto oli omani, ja tiesin mistä oli kysymys, ja mitä sille piti tehdä, ja ennen kaikkea mitä halusin sille tehtävän, niin hupsista vain, kartta oli valmis tavoiteajassa, ja näytti kohtuullisen järkevältä. Toki Arttu antoi minulle paljon anteeksi, kysymyksessä on sijaintikartta, joka osoittaa näytteenkeruupaikat, (ei siis millään tavalla mitattuna vaativa tehtävä) MUTTA osasin ihan itse:

-Hakea pohjakartan Paitulista ja imaista sen mapinfoon niin, että koordinaatisto oli kohdallaan.

-Muuttaa kaikki miljoona (voimakasta liioittelua) koordinaattiani formaatista toiseen kansalaisen karttapaikassa (ihan itsenäisesti!)

-Tehdä tietokannan ecxelissä ja siirtää sen mapinfoon

-Muokata pallerot ja jakaa ne kolmeen luokkaan

– Tehdä kartan, jossa kaikki oli niin kuin piti ja oikeilla kohdillaan!!!

Kysymys oli graduni keruupisteistä, ja saatuani kartan valmiiksi tajusin, että sitä pitää vielä muuttaa, mutta sainpahan kerrankin jotain valmiiksi, hurraa!

Kerron nyt lyhyesti ja tieteelliseen kirjallisuuteen viittaamatta mistä työssäni on kysymys, ja miksi aineisto on kerätty juuri niin kuin on.

Tutkimukseni lähtökohtana on tarkastella kasvillisuudessa olevien hampaita kuluttavien tekijöiden jakautumista kasvuympäristön ja kasvityypin välillä. Tarkasteltavat kuluttavat elementit ovat kasvien sisältämät fytoliitit, jotka ovat kasvin piihaposta syntetisoimia opaalikvartsirakenteita, sekä kasvien pinnalle kertyneet sedimentit.

Miksi ihmeessä kukaan tekisi mitään tällaista? Koska kysymyksessä on mielenkiintoinen evoluutibiologinen viitekehys.  Koevoluution ja evolutiivisten vasteiden tutkiminenhan on parasta mitä ihminen voi tehdä!

Kun Jukatanin niemimaalle pamahtanut meteoriitti yhdessä muiden mahdollisten tekijöiden kanssa aikaansai verrattain nopean ja ongelmallisen ilmastonmuutoksen, maapallon biodiversiteetti koki suuren muutoksen, ja eliöryhmien pakka meni valtaosin uusiksi. Nisäkkäät, jotka dinosaurusten kuningaskaudella pelasivat varsin pientä roolia eliökunnan kokonaiskuvassa, lajiutuivat hurjaa vauhtia ja valtasivat uusia ekolokeroita (adaptiivinen radiaatio on se termi, millä tästä ilmiöstä puhutaan). Mistä tämä erikoistumisen aalto sai alkunsa? Yksi keskeinen tekijä nisäkkäiden ravinnonkäytön monipuolistumisessa on ollut hampaiden morfologian monimuotoistuminen.  Nisäkkäiden yksi erityispiirre muihin eliöryhmiin verrattuna on hampaiden monimuotoinen morfologia, ja tämä sopeuma mahdollistaa erityyppisen ravinnon tehokkaan käytön.

Tietyt eläinryhmät ovat sopeutuneet  hampaita kuluttavan ravinnon syöntiin (hypsodontit), mutta edelleen on jokseenkin epäselvää, missä suhteessa eri tekijät eläinten hampaita kuluttavat. Fossilista hammasaineistoa on käytetty mm. ilmastomallien aineistona, joten on tärkeää ymmärtää, mistä hampaiden kuluminen johtuu. Kuluttaako nimenomaan fytoliitit hampaita (jolloin fossiililöydöt viittaisivat tietyn kasvillisuustyypin olemassa oloon tarkastelulla alueella tiettyyn aikaan), vai niiden pinnalla olevat sedimentit, jolloin hampaiden voimakas kuluminen puolestaan viittaisi elinympäristön avoimuuteen, kuivuuteen ja tuulisuuteen. Oma tutkimukseni on pieni osa laajempaa kokonaisuutta, jossa tutkitaan ravinnon kuluttavuuden ja hampaiden kulumisen välisiä mittasuhteita, ja se keskittyy nimenomaan ravintokasvien kuluttaviin tekijöihin.

Tutkimuskysymykseni ovat suurin piirtein seuraavat:

Onko suljettujen ja avoimien ympäristöjen kasvillisuuden pinnalla olevan sedimentin määrän välillä eroja?

Onko suljettujen ja avoimien ympäristöjen kasvien sisältämien fytoliittien määrässä eroja?

Onko eri kasviryhmien (yksisirkkaiset, kaksisirkkaiset, puuntaimet) sisältämien fytoliittien määrissä eroja?

Fytoliittien kvantifioiminen on aika pitkälti uusi menetelmä, mitä kehittelen tässä ohessa J

Näytteet on kerätty yhteensä  42 alueelta, joista 30 sisällytetään tutkimukseen (kolmas suosikkikansanviisaus, ei vara venettä kaada,  kerää aina isompi aineisto kuin todella tarvitset, koska monen monta asiaa menee vikaan, puolet aineistostasi tuhoutuu kuitenkin, menetelmäsi ei toiminutkaan toivottavalla tavalla jne. )  Lopullisiin analyyseihin sisällytetään 15 avoimen habitaatin keruualuetta, ja 15 suljetun habitaatin keruualuetta. Kultakin alueelta on kerätty jokaista näytekasvia (yksisirkkaiset, kaksisirkkaiset, puuntaimet) yksi näyte kahdelta korkeudelta, 25cm etäisyydeltä maanpinnasta, sekä maanpinnan tasosta.

Vertailunäytteeksi pölyisyyden suhteen keräsin näytteen hiekkatien laidalta avoimelta sekä suljetulta habitaatilta.  Zädääng!!! Siinä se nyt on. Mittakaava, legenda, pohjoisnuoli. Aivan naurettavissa paikoissa, mutta voih, miten niiden siirtäminen voikin olla niin vaikeaa! Mutta olen tyytyväinen itseeni. Ne ovat kaikki siellä. Ja legenda on tähänasitsista kelpoisin. Jos johonkin, niin tähän on hyvä lopettaa.

Kuudennella kurssikerralla tutustuimme mapinfon mahdollisuuksiin lisätä sijaintitietoja kartalle. Omasta näkökulmastani varmaan keskeisin menetelmä  bufferoinnin lisäksi, jossa nään mahdollisuuksia vaikutusalueiden mahdollisen päällekäisyyden esittämiseen ja etäisyyksien hahmottamiseen. Itselläni oli sen verran ongelmia jo toimivien exceleiden tuottamisessa, joten unelmat googlemapsin (jota sydämestäni rakastan!) käytöstä karistin puhtaasti itsekkäistä ja ajankäytöllisistä syistä. Sitten kun opettajan liksa juoksee, perehdyn paremmin tällaisten pedagogisesti moniuloitteisten tietopohjan visualisoimisen ihmemaailmaan!

Tarkastelin karttaesityksessäni kolmen skaalan (7-9 richteriä) maanjäristysten sijoittumista maailmankartalle. Richterin asteikolla mitataan järistyksen seurauksena vapautuvaa energiamäärää, ja asteikkoa tarkastellessa on hyvä muistaa en perustuvan kymmenkantaiseen logaritmiin (järjestyken voimakkuus kasvaa kymmenkertaiseksi kutakin nousevaa arvoa kohden) (Wikipedia)

Ensimmäisessä kartassa tarkastellaan seitsemän richterin maanjäristysten sijoittumista maapallon pinnalle. Tarkastelussa on huomioitu kaikki järistykset 1.1. 1981 lähtien

Seitsemän richterin järistys luokitellaan erittäin voimakkaaksi, järistyksen voimasta mm. sillat sortuvat.

Seuraavassa kartassa tarkastellaan kahdeksan richterin järistysten sijoittumista.

Näin voimakas järistys aiheuttaa valtavaa tuhoa satojen kilometrien säteellä

Yhdeksän Richterin järistyksiä oli tapahtunut tarkasteltavan aikajakson aikana kahdesti. Järistys on valtava, ja tuhoisat vaikutukset ulottuvat tuhansien kilometrien säteelle.

Kartoilta on helppo huomata, että järistysten sijainnit noudattelevat mannerlaattojen saumakohtien sijaintia. Voimakkaimmat järistykset kohdistuvat Tyynen valtameren ja Etelä-Amerikan alueille. Jatta Lahti on omassa blogissaan tarkastellut tulivuorten ja mannerlaattojen saumakohtien välistä yhteyttä, ja havainnut tulivuorten aktiivisuuden kasvavan reunakohdilla.

Tällaisella menetelmällä olisi mahdollista esittää oppilaille esim. Mannerlaattojen saumakohtien ja järistysherkkyyksien välistä yhteyttä.  Olisi myös mielenkiitntoista selvittää, miksi voimakkaimmat järistykset ovat sijoittuneet Japanin ja Indonesian rannikolle. Onko kyseisen alueen laattaliikunnot mahdollisesti erityisen aktiivisia? Mielenkiintoista olisi myös tarkastella ihmisasutuksen määrää voimakkailla järistysalueilla.

Viitteet:

Lahti Jatta (2014) Kurssikerta 6. Luettu 20.3.2014 <https://blogs.helsinki.fi/jattalah/>.

Maanjäristysaineisto (2014) <<http://quake.geo.berkeley.edu/anss/catalog-search.html>. Luettu 18.3.2014

Wikipedia, verkkotietosanakirja (2014) <http://fi.wikipedia.org/wiki/Richterin_asteikko> .Luettu 18.3.2014

Blogitehtävä jätti mieleeni kysymyksen siitä, olisiko minun pitänyt kerätä dataa tämän kerran harjoituksista excel-taulukkoon, vai kerätä kaikenlaista aineistoa oppimisretkeni varrelta. Jäin niin jumiin tähän ongelmaan, (koska tietenkään en tallentanut harjoituksen aineistoja minnekään), että jätin koko kirjoituksen tekemättä. Nyt oli taas aika kohdata epävarmuutensa, ja ajattelin ruotia suhdettani Mapinfo-ohjelmaan, taulukolla taikka ilman. Ehkä jonkinlainen taulukkokin vielä blogiin ilmestyy, kunhan saan mielessäni tasapainon sen suhteen, mitä sen pitäisi sisältää.

Mapinfo on ajatustasolla mainio formaatti. Ohjelma, johon voi ladata haluamansa karttapohjan, kerätä aineistoa, lisätä aineistoa, yhdistellä eri tietokantoja, ja tarkastella aineiston jakautumista, tai intensiteettiä, tai aineiston välisiä tai sisäisiä eroja tms. karttapohjalla. Omia mahdollisia käyttötarkoituksiani ajatellen ohjelman tärkeimmät ominaisuudet ovat tietokantojen yhdistely ja lisääminen ohjelmaan, ja niiden esittäminen kartoilla. Biologina sijaintitietojen esittäminen on varmaan keskeisin työkalu, mistä aineisto on, millaisten välimatkojen päästä toisiinsa nähden. Bufferointi voi tässä myös olla näppärä, jos aineisto on kerätty tietyn alueen sisältä koordinaattipisteen ympäriltä. Tai sitten vaikka leviämisreittejä voisi mahdollisesti esittää bufferityökalun avulla???  Voi olla, että Mapinfosta löytyisi tähänkin tehtävään sopivampi työkalu. Levinneisyysalueiden muutos ajan funktiona olisi ihanaa voida ilmaista yhdellä kartalla, tähänkin varmasti mapinfo halutessaan taipuisi. Mieleeni ei nyt vaan tule jo opetettua työkalua, jolla se voitaisiin tehdä.

Toistaiseksi olemme käyttäneet aina valmiita karttapohjia ja tilastotietoa karttaesityksen tuottamiseen, mutta minua kiehtoisi oman karttapohjan tekeminen niin, että aluejaot ”piirtäisi itse”. Pornaisten kuntatehtävässä rajattiin tietty alue, jonka sisältä tarkasteltiin tilastotietoa, mutta hierarkisia aluejakoja ei ole mielestäni tehty, enkä tiedä, voidaanko niin tehdä ohjelmalla, tai että miten tietokantojen aineiston saisi jaettua hierarkisesti (samassa suhteessa karttajaon kanssa).

Koska ilokseni kansalaisaktivismissa toimin hyvin yhteiskunnallisten aihepiirien keskuudessa, saa se minut innostumaan ohjelman muistakin mahdollisuuksista aivan uudella tavalla, ja myös ymmärtämään tietynlaisen vaaran, joka tällaiseen karttapohjaiseen esittämistapaan sisältyy. Samalla aineistolla tehty kartta näyttää aivan erilaiselta luokitteluperusteista riippuen. En tiedä, ovatko aivoni ohjelmoitu luottamaan liikaa objektiiviseen lähestymiseen, mutta mielestäni luokitteluperusteiden takana olevaa matematiikkaa (miten aineisto jakautuu, miksi, missä tilanteissa mikäkin toimintamalli esittäisi aineistossa olevat erot kaikkein luotettavimmin jne.) pitäisi opiskella oman kurssinsa verran. Niin, että mukana olisi myös keskustelua ja pohdintaa siitä mitä me näemme kartalla, ja miksi. Ja mitä siellä pitäisi nähdä. (Ei sillä, että ymmärtäisin matematiikkaa mitenkään helposti, mutta ihmisellä on oikeus rakastaa myös asioita, jotka eivät ole hänelle helppoja 🙂 )

Jos aineisto on todella epätasaisesti jakautunut, on sen luokittelu vaikeaa, niin ettei karttatulkinta ole tarkoituksettomasti harhaanjohtava. Karttoja tarkastellessa alan ainakin itse helpommin rakentamaan vaarallisenkin kepeitä päättelyketjuja kahden muuttujan välisestä kausaliteetista, jos vertaa vaikka diagrammien, tai puhtaasti tunnuslukujen välisen vertailun aikaansaamiin ajatuksiin. Siksi kaipaisin paljon enemmän tukea juuri aineiston luokitteluun, kuin mitä olen tähän mennessä saanut.  Loppupeleissä minkä tahansa ohjelman tekniset toiminnot voi hädän hetken tullen opiskella manuaalista. Mutta se miten aineistonsa antaa ohjelman työstettäväksi, se onkin sitten haastavaa. Jokainen kartantekijä on kuitenkin itse vastuussa siitä, minkälaisen signaalin kartallaan esittää. Vaikka Mapinfoa onkin niin hirmuisen helppo syyttää. Kaikesta.