Esimerkki 3.

Plagioinnin monet muodot: Esimerkkejä ilman lähdeviittauksia

Plagiointia voi esiintyä tekstissä monessa muodossa. Alla on erilaisia esimerkkejä, joissa lähdeviite jätetään mainitsematta. Taitava kirjoittaja kirjoittaa tekstinsä itse, viittaa rehellisesti muiden tuottamiin ja omiin varhaisempiin teksteihin, eikä yritä naamioida muiden ajatuksia omikseen.

”Haamukirjoittaja”

Kirjoittaja toistaa toisen henkilön tuottaman tekstin sanasta sanaan ikään kuin se olisi oma tuotos.

”Kopio”

Kirjoittaja kopioi huomattavia osia yhdestä teoksesta esittäen ne omanaan.

”Sämpläys”

Kirjoittaja kopio tekstiä useista lähteistä liittäen tekstinpätkät yhteen, niin että muodostuu jonkinlainen kokonaisuus. Teksti on kuitenkin pääosin suoraa lainausta muilta ilman lainausmerkkejä ja asiallisia lähdeviitteitä.

Esimerkki:

Pintasuuntautunutta lähestymistapaa käyttävä opiskelija pyrkii selviytymään kurssivaatimuksista ja keskittyy siten opiskeltavan tiedon toistamiseen. Hän opiskelee ilman selkeitä tavoitteita. Koska pääpaino on opiskeltavan materiaalin toistamisessa, uusien asioiden hallitseminen tuntuu hänestä vaikealta ja hän kokee usein, että opittavia asioita on liikaa. Pintasuuntautunut oppiminen on tiedon luonteelta määrällistä ja oppiminen on erilaisten tietojen muistamista ja kykyä eritellä asioita. Motivaatio pintasuuntautuneessa oppimisessa tulee ulkoapäin ja tärkeintä on selviytyä esimerkiksi tentissä hyvin. Huomio on esityksessä ja yksilö yrittää painaa mieleensä yksityiskohtia. Pintasuuntautuneessa oppimisessa ajattelutapa ei muutu. Opettajat voivat joskus tulkita laatimiensa tehtävien vaatimuksia väärin. Vaikka heidän tarkoituksenaan on mitata ymmärrystä, he saattavat mitata vain ulkoa opiskellun merkityksen toistamista.

Alkuperäislähteet:

Lindblom-Ylänne, S., Mikkonen, J:, Heikkilä, A., Parpala, A. & Pyhältö, K. Oppiminen yliopistossa. 2009. Teoksessa S. Lindblom-Ylänne ja A. Nevgi (toim.) Yliopisto-opettajan käsikirja (70-99). Helsinki: WSOY):

”Pintasuuntautunutta lähestymistapaa käyttävä opiskelija pyrkii selviytymään kurssivaatimuksista ja keskittyy siten opiskeltavan tiedon toistamiseen. Hän opiskelee ilman selkeitä tavoitteita. Koska pääpaino on opiskeltavan materiaalin toistamisessa, uusien asioiden hallitseminen tuntuu hänestä vaikealta ja hän kokee usein, että opittavia asioita on liikaa”. (Lindblom-Ylänne & al., 2009, 91).

Yle.fi/Oppiminen. Uteliaisuus oppimisprosessissa. http://oppiminen.yle.fi/uteliaisuus_oppimisprosessissa. (Sivu luettu 7.5.2012):

”Pintasuuntautunut oppiminen on tiedon luonteelta määrällistä ja oppiminen on erilaisten tietojen muistamista ja kykyä eritellä asioita. Motivaatio pintasuuntautuneessa oppimisessa tulee ulkoapäin ja tärkeintä on selviytyä esimerkiksi tentissä hyvin. Huomio on esityksessä ja yksilö yrittää painaa mieleensä yksityiskohtia. Pintasuuntautuneessa oppimisessa ajattelutapa ei muutu”. (Yle.fi , 2012).

Lindblom-Ylänne, S., Nevgi, A., Hailikari, T. & Wager, M. 2009. Oppimisen arvioinnin teoriaa ja käytäntöä.. Teoksessa S. Lindblom-Ylänne ja A. Nevgi (toim.) Yliopisto-opettajan käsikirja (156-191). Helsinki: WSOY):

”Opettajat voivat joskus tulkita laatimiensa tehtävien vaatimuksia väärin. Vaikka heidän tarkoituksenaan on mitata ymmärrystä, he saattavat mitata vain ulkoa opiskellun merkityksen toistamista.” (Lindblom-Ylänne, Nevgi, Hailikari & Wager., 2009, 164).

”Naamiointiyritys”

Kirjoittaja on säilyttänyt alkuperäislähteen olennaisilta osilta, mutta muuttanut esimerkiksi joitakin sanoja tai lauseiden järjestystä.

Esimerkki:

Opiskelija, joka käyttää pintasuuntautunutta lähestymistapaa pyrkii selviytymään kurssivaatimuksista ja keskittyy näin ollen opiskeltavan tiedon toistamiseen. Hänellä ei ole selkeitä tavoitteita opiskelussa. Uusien asioiden hallitseminen tuntuu hänestä vaikealta ja koska pääpaino on opiskeltavan materiaalin toistamisessa, hän kokeekin, että opittavia asioita on liikaa. (ei lähdeviitettä).

Alkuperäinen teksti (Lindblom-Ylänne, S., Mikkonen, J:, Heikkilä, A., Parpala, A. & Pyhältö, K. Oppiminen yliopistossa. 2009. Teoksessa S. Lindblom-Ylänne ja A. Nevgi (toim.) Yliopisto-opettajan käsikirja (70-99). Helsinki: WSOY):

Pintasuuntautunutta lähestymistapaa käyttävä opiskelija pyrkii selviytymään kurssivaatimuksista ja keskittyy siten opiskeltavan tiedon toistamiseen. Hän opiskelee ilman selkeitä tavoitteita. Koska pääpaino on opiskeltavan materiaalin toistamisessa, uusien asioiden hallitseminen tuntuu hänestä vaikealta ja hän kokee usein, että opittavia asioita on liikaa.

Itsensä plagioija

Kirjoittaja kierrättää omia tekstejään ikään kuin ne olisivat uusia kirjoituksia.

Esimerkki: Oman esseen kierrätys eri kurssien kurssisuorituksena.

Lisää esimerkkejä sivustolla Plagiarism dot org: Types of Plagiarism