KK5 – Buffereita ja putkiremontteja

Helmikuun toinen kurssikerta oli pyhitetty bufferoinnin eli puskuroinnin opettelulle sekä kurssin alkupuoliskon asiasisältöjen soveltamiseen. Tunnelmat aamukahdeksalta kampukselle raahautuessa olivat hieman pelonsekaiset, sillä opettajamme oli viikkoa kehottanut tulemaan paikalle virkeänä. Tällaiset uhkailut olivat allekirjoittaneen yöuneni pilanneet, joten kahvinkulutus nousi kurssikerran aikana useaan kuppiin tunnissa.

Aivan alkuun eivät kuitenkaan kognitiiviset turpakäräjät alkaneet, vaan ensin keskityttiin Artun johdolla viimeistelemään neljännellä kurssikerralla aloitettua Pornaisten pohjakarttaa. Piirrettyämme muun muassa tieverkkoa, asuinrakennuksia ja kouluja oli tullut selväksi, että Mapinfollakin saattoi digitoimista harrastaa. Ominaisuudet visualisoinnin saralla olivat tosin huomattavasti edellisen kurssin CorelDraw-ohjelman valikoimaa suppeammat, etupäässä Bezier-työkalun ja väripipetin puutteen takia. Rantaviivojen tai korkeuskäyrien tapaisten muotojen digitointi olisikin järkevää hoitaa oikeassa piirto-ohjelmassa ennen paikkatieto-ohjelmistoon siirtymistä, jos tavoitteena olisi tuottaa julkaistava karttaesitys.

Ulkonäöllisiä seikkoja saattoi kuitenkin pitää toissijaisina, kun huomioi Mapinfoon digitoitujen kohteiden ominaisuudet. Pisteet ja vektorit muodostuivat piirtyessään omaksi tietokannakseen, joista saattoi ohjelmiston avulla tuottaa paikkatietoanalyysejä esimerkiksi puskuroimalla. Teknisesti tämä tarkoittaa ”vaikutusalueen” piirtämistä valitulle säteelle kohteesta. Tämän säteen sisälle jääviä pisteitä, esimerkiksi rakennuksia tai kaupunkeja, voitaisiin tämän jälkeen tutkia ja analysoida omissa taulukko-ikkunoissaan. Kyseessä on siis pohjimmiltaan eräänlainen select-toiminto. Harjoittelimme ensin puskuroinnin teknistä puolta Artun opastuksella uunituoreilla pohjakartoillamme.

Seuraavaksi olikin kurssin tähän mennessä haastavimman osuuden vuoro, eli opittuja asiakokonaisuuksia kertaava ja yhdistelevä tehtäväpakettiMonipuoliset ja osittain valinnaiset haasteet käsittelivät muun muassa lentomelua ja juna-asemien sijaintia pääkaupunkiseudulla. Aivosolut saivat kunnolla kyytiä, ja varsinkin kurssikerran 3 aineistoihin täytyi kerrata työn lomassa oikein kunnolla. Ajoittain kidutukselta tuntunut puurtaminen oli kuitenkin hyvin antoisaa; ainakin omassa mielessäni vielä erillisiksi jääneet kokonaisuudet tuntuivat yhdistyvän tiiviimmäksi osaamispaketiksi. Saman toteaa myös Samuli Massinen mainiossa blogissaan: ”Mielestäni kurssikerta oli hyvin suunniteltu ja ajoitettu erinomaiseen saumaan. Tekemällä oppii MapInfon parissa parhaiten, ja muutaman viikon jälkeen kaikki ohjelman ominaisuudet sekä toiminnot eivät olleet enää terävimmässä muistissa. Kertaus tuli siis tarpeeseen, mikä auttoi hahmottamaan MapInfon hyödyllisyyttä sekä toimintojen kirjoa.”

Tehtävien tulokset keräsin alla komeilevaan taulukkoon:

Kuva 1. Kurssikerran tehtävien vastauksia.

Kuva 1. Kurssikerran tehtävien vastauksia.

Putkiremontteja käsittelevän tehtävän lomassa syntyi myös varsin kelvollinen teemakartta Helsingin alueesta. Koropleettikartta kuvaa pian remontointia tarvitsevien asuintalojen suhteellista osuutta koko rakennuskannasta kaupunginosittain. Visuaalinen puuhastelu tuntui armottoman aivotyön jälkeen rentouttavalta ajatukselta, joten siirryin viimeistelemään tämänkin kartan Corelin puolelle.

Lisäinformaationa lisäsin kartalle remonttiuhan alla olevat kerrostalot pieninä palloina. Vertasin jälkeenpäin omaa tuotostani Tiian samaaaihepiiriä kuvaavaan karttaan, jossa asuntojen absoluuttista määrää kuvataan graduated-teemakarttana. Seeven ratkaisu on varmasti käytännöllisempi, sillä kerrostalojen tarkka määrä kaupunginosaa kohden on luettavissa huomattavasti nopeammin. Oman versioni vahvuutena on se, että siitä voi tarkastella kerrostalojen oikeita sijainteja. Silmämääräisestikin voi pisteiden määrää kaupunginosittain arvioida karkeasti. Kolme teematasoa olisi tehnyt kartasta vaikeaselkoisen, joten en lähtenyt hakemaan kompromissia esitystapojen väliltä. Vahvuutensa kummallakin.

Jee :DD

Jee :DD

Karttaa voi lyhyesti tulkita siten, että remonttifirmoille otollisia alueita lähivuosina tulevat olemaan etenkin Itä-Helsingissä. Esimerkiksi Keski-Vuosaaressa, Kontulassa sekä Myllypurossa tulee tulevina vuosina remontti-ikään. Suhteellisesti eniten kerrostalokannasta menee korjaukseen läntisessä Lehtisaaren kaupunginosassa (86,7%), mutta toisaalta talojen määrä alueella ei ole kovinkaan suuri. Menneitten vuosikymmenten suuret rakennusprojektit käyvät kartalta hyvin ilmi, sillä kerrostalot sijaitsevat kartalla pääosin tiiviissä rykelmissä. Jälkeenpäin Juliuksen karttaa silmäillessäni tajusin, että omaankin karttaesitykseeni olisivat pääkaupunkiseudun juna- ja metrolinjat sopineet mainiosti.

Aihepiiriä tutkaillessa törmäsin kiinnostavaan uutiseen Ylen nettisivuilla. Siinä vihjattiin varsinaisen remonttisuman olevan edessä vasta vuosikymmenen päästä, kun 70- ja 80-lukujen kerrostaloalueet tulisivat korjausikään. Olettaman oikeellisuutta karttaesityksen voisi myös käytössä olevien aineistojen perusteella tutkia. Jospa sitten kesäisenä sadepäivänä…

Tehtävien lomassa tuli myös tehtyä erilaisia bufferiharjoituksia, jolloin menetelmän vahvuudet ja heikkoudet tulivat selkeästi ilmi. Mielestäni kyseinen analysointimenetelmä on hyödyllinen, joskin äärimmäisen kvalitatiivinen. Syksyn johdantoluennoilta olivat vielä tuoreessa muistissa Walther Christallerin keskuspaikkateoriat: hienot vaikutusalueet, jotka eivät valitettavasti toteutuneet muualla kuin teoreetikon mielikuvituksessa. Ihmisiä tutkittaessa bufferit eivät siis liene yleensä kovinkaan luotettavia, sillä fyysisten etäisyyksien merkitys on ihmistoiminnassa vähäinen. Samankaltaisia ajatuksia esittää myös Tuomas Lilleberg:“Puskurivyöhykkeellä voimme laskea etäisyyden linnuntietä pitkin, mutta se ei kerro kokonaisetäisyyttä, jonka koululainen tallustaa päivittäin.”

Hyödyllisiä käyttötarkoituksia menetelmälle on toki helppo keksiä, vaikkapa erilaisten vesistöjen suojavyöhykkeiden määrittämisessä. Myös radioantennien kantamien tutkimuksessa puskurit voivat olla hyödyllisiä, ainakin näin maallikon tietopohjalta. Keskeistä on löytää ilmiö, jonka leviää joka suunnassa samalle etäisyydelle, ympäristöstä riippumatta.

Soveltavien kertausharjoitusten jälkeen voi todeta, että Mapinfon toiminnan ydin ovat browser-ikkunoissa avautuvat tietokannat. Jokainen karttaobjekti muodostaa sinne oman rivinsä, ja on hallittavissa lopulta tietokantojen kautta. Kyse on lopulta maantieteellisen tiedon käsittelyyn erikoistuneesta tilasto-ohjelmasta.Kartat ovat vain yksi ohjelman ominaisuuksista, eihän esimerkiksi Exceliä rakasteta ainoastaan sillä tuotettujen diagrammien ansiosta.

Ainakin itselleni kurssikerta oli lopulta tärkein tähän asti, sillä tajusin mielestäni jotain varsin tärkeää. Paikkatieto-ohjelmiston voidaan aiemmin opittujen tiedon hallitsemisen (tietokannat) ja kartografisen esittämisen (karttatyypit) lisäksi myös tuottaa uutta informaationa erilaisten analyysien avulla. Jälkeenpäin muistan kyllä jotain samansuuntaista kirjoista lukeneeni, mutta asian sisäisti vasta itse tekemisen kautta. Keskeistä on siis ymmärtää, ettei paikkatieto-ohjelmisto ole vain karkeita teemakarttoja tuottava apuväline. Kun alkaa ymmärtää Mapinfon olevan niin tiedon käsittelyyn, visualisointiin kuin sen tuottamiseen kykenevä työkalu, haihtuvat siihen liittyvät negatiiviset mielleyhtymät joutuisasti.

Ps. Lisäänpä loppuun vielä kartan tekemisessä käytetty histogrammi. Aineisto oli siis vino, joten määritin luokkarajat itsenäisesti.

Lähteet:

Samuli Massinen, Fifth round – Bufferointia ja analyysejä. <https://blogs.helsinki.fi/smassine/>

Tiia Seeve, Kurssikerta 5: Puskurointia ja putkiremppaa. <https://blogs.helsinki.fi/setiseti/>

Julius Krötzl, Kurssikerta 5: Bufferointia. <https://blogs.helsinki.fi/krotzl/>

Tuomas Lilleberg, 5. kurssikerta: Bufferointia ja oman osaamisen sparraamista. <https://blogs.helsinki.fi/tuomasli/>

<http://yle.fi/uutiset/putkiremontti_mullistaa_arjen/6791893> Luettu 19.3.2014

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *