Kurssin viimeisellä kerralla päästiinkin pitempiä puhelematta itsenäisen työn pariin. Tehtävänä olisi oman kaksimuuttujaisen karttaesityksen tuottaminen, alkaen lähdeaineiston hankinnasta. Nyt päästäisiin siis soveltamaan lähes kaikkia kurssilla omaksuttuja Mapinfon ominaisuuksia käytännössä.

Arvatenkin työläinpänä työvaiheena tulisi olemaan kelvollisen lähdeaineiston löytäminen. Päätin hankaloittaa tätä työtaakkaa entisestään valitsemalla jääräpäisesti varsin vaikean aihepiirin: toisen maailmansodan. Siinä missä useat kurssikaverit valitsivat varsin älykkäästi helposti lähestyttäviä teemoja kurssiopettajan linkkien avulla, tuijotteli allekirjoittanut vuoroin Googlen hakukenttää ja militariafoorumeiden houreisia kommenttipalstoja. Viimeinen kurssikerta kuluikin näiden “perse edellä puuhun”-metodien sävyttämänä, eikä mitään konkreettista syntynyt. Ahdistusta oli ilmassa Unicafeta kohti tallustellessa.

Ruokatauon jälkeen alkoi kuitenkin aineistoa jo löytymään, vaikkei aivan haluamastani aiheesta. Törmäsin ArcGis.com-sivuston hakemistossa tuntemattoman tahon kokoamaan suurimpien keskitysleirien alueellista esiintymistä kuvaavaan karttaesitykseen. Sen pohjana oli Mapinfossakin käyttökelpoinen tietokanta lon/lat-koordinaatteineen. Lisäksi taulukko sisälsi mielenkiintoista tietoa leirien alatyypeistä.

Taulukon muokkaaminen Mapinfon ymmärrettävään muotoon tapahtui Excelissä varsin helposti: olennaisinta oli pisteiden muokkaaminen pilkuiksi sekä keskitysleirien tyyppiä määrittävien kirjankoodien vaihtaminen numeromuotoon.  Näiden operaatioiden jälkeen avasin taulukon paikkatietoohjelmassa, käyttäen pohjakarttana kuudennelta kurssikerralta tuttua World.tab-tiedostoa. Leirien sijainnit piirtyivät lopulta kartalle nätisti. Annoin jokaiselle alatyypille oman värinsä, ja ilahduin (objektiivisesti) leirityyppien alueellisesta vaihtelusta. Nyt enää toista teemaa etsimään!

Aikani surffailtuani päädyin tarkastelemaan erilaisten leirien sijaintia suhteessa suuriin asutuskeskittymiin: aineistoksi löytyi nordpil.com sivuston tietokanta vuodosta 1950 eteenpäin. Shapefile-muotoinen tiedosto avautui kartalle houkuttelevan helposti vailla minkäänlaista muokkausta. Jälkeenpäin ajateltuna tietokanta ei kuntenkaan ollut paras mahdollinen juuri tähän käyttötarkoitukseen, sillä monet merkittävistäkin keskuksista jäävät sen alarajana toimivan 750 000 asukkaan alapuolelle. Täten esimerkiksi Saksan keskiosat sekä Baltian maat jäävät kartalla tyhjiksi, vaikka alueilla sijaitsi todellisuudessa tärkeitä teollisuuden keskuksia. Toisena epätarkkuutena oli tietysti että monien kaupunkien väestötiedot olivat sotaa seuranneiden viiden tapahtumarikkaan vuoden aikana voineet muuttua merkittävästikin.

Kuva 1. Natsi-Saksan keskitysleirien sijainnit v.1933–1945 sekä Euroopan merkittävimmät kaupungit asukaslukuineen v.1950

Pohja-aineiston vajavaisuudesta huolimatta voi kartalta vetää johtopäätöksiä keskitysleirijärjestelmän rakenteesta. Kuljetusleirien selkeä painopiste on Saksassa sekä sen lähinaapureissa, usein asutuskeskittymien läheisyydessä. Vankeja voitanee siis olettaa kuljetetun näiltä alueilta muualle. Myös työleirien painopiste on Saksassa, mutta ne ovat laajemmin levinneitä myös itäisessä suunnassa. Sijainniltaan se ovat joko kaugunkien läheisyydessä tai rannikoilla. Vankeja käytettiin sota-aikana orjatyövoimana niin teollisuuden, maatalouden kuin linnoitustöiden palveluksessa, joten tämäkin levinneisyyskuvio vaikuttaa järkeenkäyvältä. Kaksi jälkimmäistä leirityyppiä puolestaan keskittyy edellämainitusta poiketen vankien eristämiseen ja/tai tuhoamiseen. Keskitysleirit omasivat varhaisempana, eristämiseen pohjautuvana vaihtoehtona pitemmät perinteet, joten niitä esiintyy ympäri Eurooppaa varsin tasaisesti. Brutaalimpiin metodeihin pohjautuvat tuhoamisleirit olivat keskitetymmän suunnittelun tulos, joka näkyy tiheänä klusterina Puolan itäosissa ja muualla harvaanasutussa Itä-Euroopassa. Mahdollisuuksien mukaan syrjäinen sijainti oli tietenkin edullinen toiminnan luonteen johdosta.

Vaikka kartta onkin aihepiiristä kiinnostuunne ihan mielenkiintoista katseltavaa, en ole siihen teknisesti kovinkaan tyytyväinen. Edellä mainitsemani kaupunkitietojen vajavaisuuden lisäksi tuntui  teeman esitystavaksi valitsemani graduated-karttatyyppi jälkeenpäin aika huonolta ratkaisulta, sillä kaupunkien koko ei käynyt sen avulla selkeästi esille. Myöskään keskitysleiritieritietokannan taustaa en saanut selvitettyä kokonaan, sillä kummastakaan sivustolla mainitusta lähteestä ei löytynyt koordinaattitietoja. Kaiken lisäksi pohjakarttana käyttämäni World.tiedosto ei ollut omiaan kuvaamaan sodanaikaista Eurooppaa; ovathan valtioiden rajat ehtineet mennä uusiksi moneen kertaan jälkeenpäin, ja kartta on projektioltaan aika vääristyneen oloinen. Corelissa tehdyn viimeistelyn tuloksena visuaalinen ilme oli legendoineen oli sentään ihan selkeä ja siisti. Koko hommasta jäi kuitenkin vähän huono maku suuhun.

Toisessa kartassa käytinkin hieman enemmän aikaa luotettavien tietokantojen etsimiseen. Löydettyäni Yhdysvaltain armeijan ylläpitämältä sivustolta tietokannan länsiliittoutuneiden stategisista pommituslennoista vuosina 1939-1945. Tietokanta vaikutti olevan täydellisin Eurooppaa koskevien tietojen osalta, joten päätin rajata kohdealueeksi Saksan: olisihan loogisinta tarkastella pommitusohjelman vaikutusta sen pääasialliseen kohdemaahan.

Tietokanta itsessään  oli helppo ladata kokonaisuudessaan CSV-muodossa, mutta muokkaaminen Mapinfoon sopivaan muotoon oli tällä kertaa huomattavan työläs prosessi. Suurimpana ohgelmana oli yli 170 000 riviä ja 50 saraketta sisäiltävän tiedoston kanssa työskentelyn tahmeus: heti soluttamisen jälkeen päädyin poistamaan suurimman osan ylimääräisistä sarakkeista. Rajasin myös tietokannan käsittämään vain lennot, joiden kohteena oli Saksa, jolloin tulosten määräksi tuli noin 61 000 osumaa. Sijaintitietojen muokkaaminen numeraaliseen muotoon aiheutti itkua ja vaikerrusta, mutta lukuisten muokkausten jälkeen Mapinfo ymmärsi lat/lon sarakkeet float-muodossa.

Kuva 2. Taulukko (Wikipedia)

Vain yhteen maahan rajatussa tarkastelussa oli toivottavaa käyttää maan todellisia rajoja kuvaavaa karttaa, joten luovuin tutuksi tulleesta World.tab-tiedostosta. Teemaan sopiva vastine löytyikin varsin nopeasti, geocommons.com-sivuston ilmaisen shapefilen muodossa. Pohjakartta avautui Mapinfoon vaatimatta suurempia muokkauksia.

Nyt kun pommituksia kuvaavat pisteparvet oli saatu visualisoitua kartalle, oli aika lisätä toinen teema tarkasteltavaksi: valitsin jälleen asutuskeskukset, tällä kertaa vain Saksan alueelta. Päätin edelllisen karttaesityksen kömmähdyksistä viisastuneena tehdä tällä kertaa tietokannan esitettävistä kohteista itse. Pohjatiedot merkittävistä (yli 500 000 asukkaan) kaupungeista ja niiden kärsimistä vaurioista löytyivät tästä wikipedia-artikkelista. Mielestäni tiedot olivat luotettavia kirjaviittauksen huomioonottaen. Yhdistelemällä näitä prosenttilukuja tageo.com sivustolta kätevästi löytyneisiin sijaintitietoihin, ja taulukko syntyi copy-pasten avulla nopeasti. Pienen tietokannan siirtäminen Mapinfoon sujui edellisten kokemusten jälkeen rauhoittavan nopeasti.

Tarvittavien pohjamateriaalien ollessa Mapinfossa olikin edessä enää visualisointiin liittyviä ratkaisuja. Sopivien karttasymbolien valinta oli melko työläis prosessi, kun halusi saada kaupunkeja kuvaavat merkit näkyviin “pommimaton” alta. Tämän pulman kanssa sai painia varsinkin Ruhrin alueella. Lisäsin kartalle myös taustanimistöä, sillä lopputulos vaikutti alkuun hieman tyhjältä. Kaikenkaikkiaan aikaa paloi Corelikin puolella ihan tarpeeksi, mutta mielestäni lopputulos on visuaalisesti aika tasapainoinen ja informatiivinen.

Päätin esittää kaugunkien tuhoprosentteja helpommin tulkittavalla region ranges-koropleetiikartalla, ottaen luokkien lukumääräksi 4. Histogrammin perusteella totesin aineiston jakauman epämääräiseksi joten päädyin luokittelutavassa luonnollisiin luokkaväleihin. Jälkeenpäin ajateltuna tätä olisin voinut vähän viilata luokkarajoja, sillä varsinkin alimmasta luokasta (20–45%) tuli liiankin laaja. Pyrin kompensoimaan tätä lisäämällä ääriarvoja esittäviin kaupunkeihin prosenttilukuja.

Länsiliittoutuneiden pommituslentojen alueellinen levittäytyminen Saksassa 1939-1945 suhteessa maan merkittävimpien kaupunkien kärsimiin vaurioihin.

Suurimpana ongelmana on kuitenkin pommitustietojen pistemäisyys. 61 000 lennosta todella moni osuu samoihin koordinaatteihin, mikä ei tällaisesta karttaesityksestä käy ilmi. Tämä näkyy muun muassa Berliinin kohdalla, sillä kaikkien pommituslentojen koordinaatteina lienee käytetty samoja lukuja: tämä kuvastuu kartalla vain muutamana pisteenä. Koordinaattitietojen summittaisuus on tietysti ymmärrettävää 1940-luvun tekniikan huomioiden, ja tämäntyyppisen tietokannan visualisointiin sopisikin ehkä paremmin jonkunlainen grid- tai teemakartta. Tämä tuli taas oivallettua turhan myöhään. Nyt löytyy ainakin askarreltavaa sateiselle kesäpäivälle!

Toinen ongelma pommitusaineistossa liittyy sen summittaisuuteen, sillä pisteet kuvastuvat kartalle samanlaisina huomioimatta vaikkapa pommituslennon suuruutta tai lentokoneiden lukumäärää. Tietokannasta vaikuttaisi löytyvän myös varsin eheitä tietoja lennolla tiputettujen pommien määristä tonneina.  Pommituslentojen luokittelu ei tämäntyyppisen karttaan olisi kuitenkaan sopinut, sillä informaatiosisällöstä olisi tullut turhan sekava. Vaikka on merkityksellistä pudotetaanko pommituslennon aikana 1 000 vai 200 000 kiloa pommeja, pitäisi näitä tietoja tarkastella toisenlaisessa kartassa.

Valmiilta kartalta voi kuitenkin tutkia liittoutuneiden pommituskampanjan alueellista jakautumista Saksan alueelle. Pommitukset levittäytyvät varsin tasaisesti maan länsi- ja keskiosien päälle. Kaikkein voimakkaimman pommituksen kohteena vaikuttaa olleen Saksan läntisin osa, joten Ruhrin teollisuusalueen kaupungit ovatkin kärsineet pahoin pommituksista. Puolestaan maan itäiset osat eivät ole joutuneet länsiliittoutuneiden pommitusoperaatioiden kohteeksi. Vähiten pommituksista kärsineiden suurkaupungit, mm. Berliini ja Leipzig, sijaitsevat kuitenkin varsin tiheään pommitetuilla alueilla. Syytä tähän ei tämäntyyppinen kartta kerro. Huomionarvoinen seikka on myös, etteivät Itävaltaan kohdistuneet pommituslennot vaikuta näkyvän kartalla.

Lopulta voi sanoa, että tulipahan ainakin opittua paljon tekemisen lomassa. Onnistumisesta voi kiittää myös edeltävien harjoituskertojen hyvin rakennettuja kurssimateriaaleja, joista vinkkien etsiminen jälkeenpäin oli helppoa. Sama pätee kurssiin kokonaisuutena: kattava paketti paikkatieto-osaamisen perusteita, jossa oman tekemisen ja teoreettisten harjoitusten suhde oli juuri oikea.

Kuva 4. Saksaan pudotetut pommit tonneina 20×20 km maa-alaa kohden

Edit. Suurin osa pommitustietokannan tietueista sisälsi myös informaatiota lennolla pudotettujen pommien määrästä tonneina. Innostuin vielä jälkeenpäin tekemään tästä aineistosta ylimääräisen karttaesityksen.

Lähteet:

<http://www.arcgis.com/home/item.html?id=f9981db650fd4424a98d314f31686dc3>. Luettu 12.4.2014

<http://nordpil.com/go/resources/world-database-of-large-cities/> Luettu 12.4.2014

<http://afri.au.af.mil/thor/report.asp> Luettu 14.4.2014

<http://geocommons.com/overlays/95631> Luettu 14.4.2014

<http://en.wikipedia.org/wiki/Strategic_bombing_during_World_War_II> Luettu 14.4.2014

<http://www.tageo.com/index.htm> Luettu 14.4.2014

Kuudes kurssikerta käynnistyi hieman yllättäen virkistävällä ulkoilulenkillä. Ideana oli pistemuotoisen paikkatietoaineiston kerääminen GPS-paikantimien avulla. Aihe oli vapaasti valittavissa, joten päädyimme omassa pienryhmässämme tutkailemaan mainosten esiintymistä Kumpulan alueella. Tiedon keruu sujui rennoissa merkeissä joutuisasti, ja saimme tunnissa kerättyä noin 15 datapistettä. Kampukselle palattuamme tallensimme tiedot Excel-taulukkoon odottamaan tulevaa käyttöä.

Kuva 1. Paikkatietoaineiston kerääminen oli riemukasta toimintaa. Kuvaajana Joose Helle.

Seuraavaksi oli vuorossa kurssikerran varsinainen oppisisältö, eli pistemuotoisen datan tuottaminen kartalle.  Keskeistä oli ensin muokata taulukkomuotoinen data Mapinfossa luettavaan muotoon. Käytännössä tämä tarkoitti esimerkiksi turhien rivien poistamista ja pisteiden korvaamista pilkuilla. Ulkoisten tekijöiden ollessa kunnossa pystyi tietokannan tuomaan mutkattomasti Mapinfoon ja avaamaan browser-ikkunana. Karttaesityksen valmiista taulukosta pystyi puolestaan luomaan create points-toiminnon avulla helposti, kunhan käytettävä karttaprojektio on oikea.

Itsenäistehtävänä sovelsimme aiemmin oppimiamme tietoja internetistä löytyviin hasardi-aineistoihin varsin vapaan tehtävänannon puitteissa. Päätin itse tuottaa karttaesitykset seismisestä toiminnasta sekä tulivuorien esiintymisestä maapallolla. Lopuksi yhdistäisin nuo tietokannat yhteiseen karttaesitykseen, ja pohtisin tuotosten opetuksellista arvoa peruskouluopettajan näkökulmasta.

Maanjäristysaineiston lähteenä toimi Berkeleyn yliopiston sivusto, jossa haettavaa informaatiota pystyi rajaamaan kätevästi ajankohdan ja tapahtuman voimakkuuden mukaan. Omaksi aineistokseni valitsin vuoden 1950 jälkeen tapahtuneet yli 5 magnitudin järistykset. Näin ollen havaintojen määrä jäi kohtuulliseksi, eivätkä pienehköt maanjäristykset näkyisi ollenkaan. Tietokanta avautui pienen Excel-kikkailun jälkeen vaivattomasti Mapinfoon, ja create points-toiminnon avulla karttapohjalle.

Kuva 2. Yli 5 Richterin järistykset 1980-2013

Yli 6000 pistettä sisältävästä kartasta tuli varsin informatiivinen, kunhan havaintopisteiden kokoa hieman pienensi. Maanjäristysten alueellinen esiintyminen käy siitä hyvin ilmi: mannerlaattojen törmäys- ja sivuamiskohdat erottuvat selkeinä seismisen toiminnan painopisteinä. Toisaalta erkanemisvyöhykkeet eivät järistykset ole yhtä yleisiä. Näin ollen kartta toimisikin hyvin juuri laattatektoniikan ja seismisen toiminnan yhteyden havainnollistamiseen. Pariksi sille sopisi mainiosti Ilkka Saarisen blogissaan esittelemä mannerlaattoja ja niiden liikesuuntia kuvaava kartta.

Tulivuoritietojen lähteenä toimi puolestaan Yhdysvaltain hallituksen sivusto. Hain tiedot kaikkien aktiivisiksi määriteltyjen tulivuorten sijainneista, saaden tuloksiksi noin 1600 kohdetta. Excel-vaihe ei nytkään tuottanut suurempia ongelmia, ja vuoret piirtyivät joutuisasti kartalle.

Kuva 3. Aktiiviset tulivuoret maapallolla

Valmiilta kartalta käy selkeästi ilmi aktiivisten tulivuorien sijainti maapallolla. Vulkaanisen toiminnan keskeisinä painopisteinä erottuvat varsinkin Tyynenmeren tulirengas, Kaakkois-Aasia sekä Itä-Afrikan hautavajoama. Voisin kuvitella kartan toimivan hyvin vaikkapa osana tulivuoritoimintaa käsittelevää PowerPoint-esitystä.

Kuva 4. Tulivuoret ja maanjäristykset samalla kartalla

Vulkaanista ja seismistä toimintaa esiintyy viime kädessä yleensä samoilla alueilla, joten äskeisten karttojen yhdistäminen lopulliseen karttaesitykseen olisi loogista. Kartta säilyttää luettavuutensa pisteiden valtavasta määrästä huolimatta hyvin. Opettaessa kiinnittäisin ainakin huomiota Himalajan alueen seismisen ja vulkaanisen toiminnan eroihin. Juuri mantereisen ylityöntövyöhykkeen erityispiirteet käyvät kartasta erinomaisesti ilmi.

Kuvat 5 & 6. Tulivuoritietokannan aineistoja Google Earthissa

Lopuksi päätin vielä leikitellä hieman siirtämällä sijaintitietoja Mapinfosta Google Earthiin. Tämä onnistui helposti erikoistyökalun avulla, vaikka tuhansien pisteiden siirtäminen ohjelmien välillä kestikin muutaman minuutin. Viimeistään tässä vaiheessa kuitenkin ilmi tulivuoritietojen epätarkkuus, sillä satelliittikuvaan verrattaessa on kraaterien sijainti yleensä hieman hakoteillä. Tämä on kuitenkin ymmärrettävää, kuten Johanna Hakanen blogissaan toteaa: “Toisaalta tällä mittakaavalla asioita on lähes mahdoton esittää paikkatarkasti, eikä se olisi edes tarkoituksen mukaista. Oleellisinta on se, ettei kartalla ole täysin väärää tietoa ja esitettävän ilmiön levinneisyys käy hyvin ilmi”. Tuskimpa aineistoa on edes tarkoitettu aivan makrotason tarkasteluun. Google Earthin mahdollisuudet ovat kuitenkin interaktiivisen opetuksen kannalta loputtomat, joten aineistojen käsitteleminen sen kautta tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia.

Lähteet:

Ilkka Saarinen, KK6 – Reippailua ennen loppukiriä. <https://blogs.helsinki.fi/ilkkasaa/>

Johanna Hakanen, Kurssikerta 6: Pisteaineiston muodostaminen ja esittäminen kartalla. <https://blogs.helsinki.fi/johakane/>

Maanjäristystietokanta (2014). <http://quake.geo.berkeley.edu/anss/catalog-search.html> 4.3.2014

Tulivuoritietokanta (2013) <http://catalog.data.gov/dataset/global-volcano-locations-database> 4.3.2014