Kuudes kurssikerta käynnistyi hieman yllättäen virkistävällä ulkoilulenkillä. Ideana oli pistemuotoisen paikkatietoaineiston kerääminen GPS-paikantimien avulla. Aihe oli vapaasti valittavissa, joten päädyimme omassa pienryhmässämme tutkailemaan mainosten esiintymistä Kumpulan alueella. Tiedon keruu sujui rennoissa merkeissä joutuisasti, ja saimme tunnissa kerättyä noin 15 datapistettä. Kampukselle palattuamme tallensimme tiedot Excel-taulukkoon odottamaan tulevaa käyttöä.
Kuva 1. Paikkatietoaineiston kerääminen oli riemukasta toimintaa. Kuvaajana Joose Helle.
Seuraavaksi oli vuorossa kurssikerran varsinainen oppisisältö, eli pistemuotoisen datan tuottaminen kartalle. Keskeistä oli ensin muokata taulukkomuotoinen data Mapinfossa luettavaan muotoon. Käytännössä tämä tarkoitti esimerkiksi turhien rivien poistamista ja pisteiden korvaamista pilkuilla. Ulkoisten tekijöiden ollessa kunnossa pystyi tietokannan tuomaan mutkattomasti Mapinfoon ja avaamaan browser-ikkunana. Karttaesityksen valmiista taulukosta pystyi puolestaan luomaan create points-toiminnon avulla helposti, kunhan käytettävä karttaprojektio on oikea.
Itsenäistehtävänä sovelsimme aiemmin oppimiamme tietoja internetistä löytyviin hasardi-aineistoihin varsin vapaan tehtävänannon puitteissa. Päätin itse tuottaa karttaesitykset seismisestä toiminnasta sekä tulivuorien esiintymisestä maapallolla. Lopuksi yhdistäisin nuo tietokannat yhteiseen karttaesitykseen, ja pohtisin tuotosten opetuksellista arvoa peruskouluopettajan näkökulmasta.
Maanjäristysaineiston lähteenä toimi Berkeleyn yliopiston sivusto, jossa haettavaa informaatiota pystyi rajaamaan kätevästi ajankohdan ja tapahtuman voimakkuuden mukaan. Omaksi aineistokseni valitsin vuoden 1950 jälkeen tapahtuneet yli 5 magnitudin järistykset. Näin ollen havaintojen määrä jäi kohtuulliseksi, eivätkä pienehköt maanjäristykset näkyisi ollenkaan. Tietokanta avautui pienen Excel-kikkailun jälkeen vaivattomasti Mapinfoon, ja create points-toiminnon avulla karttapohjalle.
Kuva 2. Yli 5 Richterin järistykset 1980-2013
Yli 6000 pistettä sisältävästä kartasta tuli varsin informatiivinen, kunhan havaintopisteiden kokoa hieman pienensi. Maanjäristysten alueellinen esiintyminen käy siitä hyvin ilmi: mannerlaattojen törmäys- ja sivuamiskohdat erottuvat selkeinä seismisen toiminnan painopisteinä. Toisaalta erkanemisvyöhykkeet eivät järistykset ole yhtä yleisiä. Näin ollen kartta toimisikin hyvin juuri laattatektoniikan ja seismisen toiminnan yhteyden havainnollistamiseen. Pariksi sille sopisi mainiosti Ilkka Saarisen blogissaan esittelemä mannerlaattoja ja niiden liikesuuntia kuvaava kartta.
Tulivuoritietojen lähteenä toimi puolestaan Yhdysvaltain hallituksen sivusto. Hain tiedot kaikkien aktiivisiksi määriteltyjen tulivuorten sijainneista, saaden tuloksiksi noin 1600 kohdetta. Excel-vaihe ei nytkään tuottanut suurempia ongelmia, ja vuoret piirtyivät joutuisasti kartalle.
Kuva 3. Aktiiviset tulivuoret maapallolla
Valmiilta kartalta käy selkeästi ilmi aktiivisten tulivuorien sijainti maapallolla. Vulkaanisen toiminnan keskeisinä painopisteinä erottuvat varsinkin Tyynenmeren tulirengas, Kaakkois-Aasia sekä Itä-Afrikan hautavajoama. Voisin kuvitella kartan toimivan hyvin vaikkapa osana tulivuoritoimintaa käsittelevää PowerPoint-esitystä.
Kuva 4. Tulivuoret ja maanjäristykset samalla kartalla
Vulkaanista ja seismistä toimintaa esiintyy viime kädessä yleensä samoilla alueilla, joten äskeisten karttojen yhdistäminen lopulliseen karttaesitykseen olisi loogista. Kartta säilyttää luettavuutensa pisteiden valtavasta määrästä huolimatta hyvin. Opettaessa kiinnittäisin ainakin huomiota Himalajan alueen seismisen ja vulkaanisen toiminnan eroihin. Juuri mantereisen ylityöntövyöhykkeen erityispiirteet käyvät kartasta erinomaisesti ilmi.
Kuvat 5 & 6. Tulivuoritietokannan aineistoja Google Earthissa
Lopuksi päätin vielä leikitellä hieman siirtämällä sijaintitietoja Mapinfosta Google Earthiin. Tämä onnistui helposti erikoistyökalun avulla, vaikka tuhansien pisteiden siirtäminen ohjelmien välillä kestikin muutaman minuutin. Viimeistään tässä vaiheessa kuitenkin ilmi tulivuoritietojen epätarkkuus, sillä satelliittikuvaan verrattaessa on kraaterien sijainti yleensä hieman hakoteillä. Tämä on kuitenkin ymmärrettävää, kuten Johanna Hakanen blogissaan toteaa: “Toisaalta tällä mittakaavalla asioita on lähes mahdoton esittää paikkatarkasti, eikä se olisi edes tarkoituksen mukaista. Oleellisinta on se, ettei kartalla ole täysin väärää tietoa ja esitettävän ilmiön levinneisyys käy hyvin ilmi”. Tuskimpa aineistoa on edes tarkoitettu aivan makrotason tarkasteluun. Google Earthin mahdollisuudet ovat kuitenkin interaktiivisen opetuksen kannalta loputtomat, joten aineistojen käsitteleminen sen kautta tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia.
Lähteet:
Ilkka Saarinen, KK6 – Reippailua ennen loppukiriä. <https://blogs.helsinki.fi/ilkkasaa/>
Johanna Hakanen, Kurssikerta 6: Pisteaineiston muodostaminen ja esittäminen kartalla. <https://blogs.helsinki.fi/johakane/>
Maanjäristystietokanta (2014). <http://quake.geo.berkeley.edu/anss/catalog-search.html> 4.3.2014
Tulivuoritietokanta (2013) <http://catalog.data.gov/dataset/global-volcano-locations-database> 4.3.2014