Vain tekemällä oppii

Howdy!

”Vain tekemällä oppii”, sanoi joku viisas joskus, ja niin sanon nyt minäkin. Ja kohta kerron miksi. Lähdetään kuitenkin perusasioista liikkelle. Tässä on GIS painotteisen blogini ensimmäinen teksti. Blogin jossa keskityn siis lähinä Geoinformatiikan maailmaan ja tietoteknisiin kommelluksiin. Myönnetään nyt heti alkuun, että mainitut taidot eivät kuulu vahvuuksiini. Tässä on kuitenkin blogi, jossa avoimesti kerron juuri niiden kanssa kamppailusta ja ehkä onnistumisistakin. Toivottavasti.

Onneksi apuna on opettaja, step by step -ohjeet ja loputtomasti aikaa opiskelulle. Loputomasti aikaa se näyttääkin minulta vaativan, jos ensimmäiseen tehtävääni käytettyjä tunteja alkaisin laskemaan. Tosiaan, tipahdin tunnilla opetuksen aikana kärryiltä jo kun oli zip tiedoston purun aika, eli ensimmäisen minuutin aikana toisin sanoen. Ehkä se oli vain alun kankeutta, olihan kyseessä itselleni ensimmäinen oppitunti sitten viime joulukuun alun. Tein koko tehtävän lähinnä kotona ja hyvin hitaaseen tahtiin. Lopulta vaikken olisi oikeasti ikinä uskonut, sain ensimmäisen kartan valmiiksi, ihan vain tekemällä. Koska kuten joku viisas on joskus todennut ”vain tekemällä oppii”.

Ensimmäinen tehtävä Geoinformatiikan menetelmät 1 -kursiilla oli Qgis-ohjelman käytön opiskelua ja ensimmäisen kartan tuottamista ohjelmalla. Tarkoitus oli tuottaa koropleettikartta Eurooppan valtioista, jotka reunustavat Itämerta ja niiden typpipäästöistä prosentuaalisesti suhteessa toisiinsa. Koska ohjelmana Qgis oli itselleni täysin uusi tuntui se aluksi todella hankalalta hallita. Läppärillä työskentely toi myös omat haasteensa. Esimerkiksi zoomauksien ja joidenkin osien lisäilyn kohdalla, koneeni meinasi monesti sanoa itsenä kokonaan irti. (”ohjelma ei vastaa”-teksti käväisi ruudulla hälyttävän monta kertaa.)

No mutta lopulta kartta oli valmis ( Kuva 1), ja olen itse siihen suhteellisen tyytyväinen. Ainut mikä jäi uupumaan on pohjoisnuolesta puuttuva N-kirjain, joka olisi tietysti tehnyt nuolen informaatiosta hitusen kattavamman. Kartta on visualisoitu nii että tummempi värisävy ilmaisee suurempaa typpipäästöä prosentuaalisesti ja vaaleampi vähäisempää päästöä. Varsin helppolukuinen kartta mielestäni näin nopesti vilkaistuna. Muutama asia kartassa kuitenkin pistää silmään, kuten luokkarajat. En osaa ainakaan itse kertoa sille mitään järkevää selitystä, minkä takia luokkarajat ovat niin epätasaiset, ja minkä takia viimeinen luokka, eli suurimman typpipäästön luokka on on niin lajaa verrattuna muihin. Toinen ihmetystä herättävä asia kartassa on meren syvyyskäyrien nostaminen esille kartassa ja legendassa, vaikkei niillä ole mitään informatiivista syytä olla kartassa. Ehkä ne olisinkin voinut jättää legendasta kokonaan pois, kuten Onni Pörhölä onkin omassa karttatulkinnassa tehnyt, todeten ”Jätin kartan selitteestä pois syvyyskäyrien selitykset, koska ne olivat mielestäni kartan informaatiosisällön kannalta irrelevanttia dataa.” Viisaasti tehty Onni!

Kartasta ja sen legendasta havaitsee typpipäästöjen vaihtelevan Itämeren valtioiden alueella huomattavasti. Puola on päästöissään ehdottomasti ”pahis” näiden valtioiden välillä, kun taas Virossa päästöt ovat taas pienimmästä päästä.

 

Kuva 1. Typpipäästöt Itämeren valtoiden välillä prosentuaalisesti

Ja eikun seuraavan kartan askartelun pariin!

Aleksi Auvinen

 

 

 

Lähteet:

Onni Pörhölä. Näin se alkaa (24.1.2019) https://blogs.helsinki.fi/onniporh/ (luettu 25.1.2019)