VALMIS!

Hei viimeistä kertaa!

Yhteinen matkani Qgissin ja tämän blogin kanssa on tullut siihen pisteeseen, että on aika ottaa taukoa. Kurssi joka minut tähän toi on tullut tiensä päätökseen ja on viimeisen työni esittelyn aika. Tällä viimeisellä kerralla ideana oli tuottaa informatiivinen kartta aivan itse. Oikestaan karttoja oli tarkoitus tehdä useampikin, joita olisi voinut vertailla valitun muutujan mukaan. Itse valitsin kuitenkin tehdä vain yhden kartan. Enkä edes sen takia etten olisi osannut tehdä toista, vaan koska se ei mielestäni ollutkaan tarpeellinen aiheeni kannalta eikä aloittamani toinen kartta olisi millään tuonut haluamaani informaatiota esille.

No mutta mitä siis tein? Tein kartan USA:n luonnonpuistoista, joita on yhteensä 59. Kartallani (Kuva 1.) halusin informoida kävijämäärien eroja puistojen välillä. Vaikka kartta näyttää yksinkertaiselta, ei sen tekeminen sitä tälläkään kerralla ollut vaan vei se minulta jällleen useamman tuskaisen illan verran. Jopa niin tuskaisen, että moneen kertaan luovutinkin ja olin aloittamassa Helsingin seutuun keskittyvän kartan tekemistä. Joka kerta kuitenkin huomasin oman kiinnotukseni tehtävää kohtaa laskevan, joten päätin pysyä alkuperäisessä suunnitelmassani ja tehdä kartan Yhdysvaltojen luonnonpuistoista. Haastavimmaksi osoittautui tiedon etsiminen internetin loputtomasta tarjonnasta, ja sen sovittaminen Qgis ohjelmaan. Toinen haaste olisi saada kartta näyttämään selkeältä ja informatiiviselta, jossa en edes täydellisesti onnistunut. Pakko myöntää että luonnonpuistojen oikean piirretyn muodon mukaan olisi esimerkiksi erikoiset pallot tehneet kartasta selkeämmän, kuin väreillä informointi. Nyt monet pienemmät puistot hukkuvat karttaan, jos sitä ei tarkastele suurenettuna. Vinkki: Zoomaa kuvaa lähemmäs jos haluat nähdä tarkemmin.

Kartassa on siis näkyvissä kaikki luonnonpuistot, ja kävijämäärät on eroteltu vihreän värin eri sävyillä, jotka on nähtävissä legendasta. Karttaan on merkattu kymmenen suosituinta puistoa vuoodelta 2018, jotka on nähtävissä myös kartan alapuolella olevasta taulukosta (Kuva 2.)

Kuva 1. USA:n kansallispuistot kävijämäärän mukaan vuonna 2018
Kuva 2. Kymmenen eniten vierailtua kansallispuistoa vuonna 2018

Vaikken täysin tyytyväinen lopputulokseen olekkaan sain kuitenkin tehtyä sen mitä halusin ja on kartta mielestäni ihan informatiivinenkin. Käytettyä muutujaa eli vierailijoiden määrää olisi ollut mahdollista käyttää myös jonkun muun vuoden, esim. 1990 vuoden virailijoihin ja verrata muutoksia puistojen suosiossa. Tällä blogi alustalla ja karttapohjalla en olisi kuitenkaan saanut niin selkeitä muutoksia esille, että työn tekeminen olisi ollut kannattavaa. Sen voin kuitenki kertoa, että luonnonpuistot ovat kasvattaneet suosiotaan vuodesta 1990 tähän päivään.

Kiitos Qgis, kiitos Kumpula, kiitos Arttu ja kiitos kaikki avuliaat opiskelijaystävät. Kiitos ja näkemiin!

99 problems

Whazzup!

Kuudes gis koettelemus vei minut ja kanssa ystäväni ulkoilemaan. Aloitimme seuraavan suuren projektimme sieltä mistä rap-musiikkikin on saanut inspiraationsa, nimittäin kaduilta. New Yorkin sijaan tyydyimme kuitenkin Kumpulan lähikatuihin, eikä sieltä ollut tarkoitusta etsiä sanoja paperille vaan dataa koneen ruudulle. Kävimme pienen ryhmän voimin muutamissa eri lokaatioissa arvostelemassa niitä ja lopulta loimme takaisin sisälle päästyämme kartan, jossa hyödynsimme antamiamme arvosteluja ja paikkatietoa niistä. Kartassa (Kuva 1.) on valittu muuttujaksi turvallisuus, joka on kartassa jaoteltu asteikolla 1-5, jossa 1 kuvastaa turvatonta ja 5 turvallista. Muutamien alueiden voi huomata erottuvan turvatomampana kuin muiden, kuten Hämeentien ja Kustaa Vaasan tien risteys. Näin on huomannut myös Amelia blogikirjoituksessaan: ”Kun tarkastelee karttaa, pistää siinä silmään etenkin Kumpulan ja Arabian välillä kulkevan Hämeentien risteyksen punainen väritys, joka viittaa turvattomuuteen. Hämeentie on erittäin suuri ja vilkas tie, joten en ihmettele, jos tämän ylittäminen ja vieressä kulkeminen koetaan turvattomaksi.” Itse tuottamani kartta on valitettavasti puutteellinen ja hieman hassusti rajattu. Missä ovat pohjoisnuoli ja mittakaava, jotka jokainen hyvä kartta sisältää? Huomasin puutteet kuitenkin vasta tätä kirjoittessani, eivätkä hermot enää riittäneet kartan korjailuun. Kuten Jay-Z:lläkin oli aikoinaan 99 problems, oli minullakin tässä vaiheessa jakson loppukirissä vähinkäänkin yhtä monta muuta ongelmaa. Joten antakaa anteeksi pienet epätäydelliyydet.

Kuva 1. Kumpulan ja lähialuiden turvallisuus asteikolla 1-5

Kun ensimmäinen kartta oli paketissa hypättiinki seuraavien karttojen pariin. Tarkotuksena tässä harjoituksessa oli tuottaa kolme itsetekemää karttaa lunnonkatastrofeihin liittyen, ja ajatuksella, että ne voisivat toimia vaikka opetuskäytössä. En tiedä teinkö väärin vai oikein, mutta tein kaikki karttani samasta aiheesta ja tarkoituksena parantaa kartan laatua aina edelliseen nähden. Karttoja tehdessä tuli hyvin myös harjoiteltua tietokantojen liittämistä vektoriainesitoon.

Päätin tehdä karttani keskittyen koko maapalloon ja vuoden 1980 jälkeen tapahtuneisiin maanjäristyksiin, joiden suuruus on ylittänyt yli 6 magnitudin.  Kuva 2. on ensimäinen tekemäni kartta. Siinä maailmankartalle on lisätty tiedot kaikista yli 6 magnitudin maanjäristyksistä. Suuruudet on eroteltu erikoikoisilla palloilla, mutta kuten jo heti huomaa on kartta hieman epäselvä ja pallot hukkuvat toisiinsa. Selkeämmän kartasta olisi saanut erottelemalla suuruudet vielä eri väreillä, jolloin pallot olisivat paremmi erottuneet toisistaan. Näin yksinkertaisena kartta olisi voinut toimia esimerkiksi vain yli 8 magnitudin järistyksen voimakkuuksia kuvatessa.

Kuva 2. Yli 6 magnitudin järistykset maapallolla ajalta 1980-2019

Seuraavassa kartassa (Kuva 3.) on jälleen maanjäristykset kuvattuna, mutta tällä kertaa kartalle sijoitutetut pallot ovat eri värisiä. Vaaleampi pallo kuvaa alhaisempaa järistysvoimakkuutta, ja tummempi suurempaa. Karttaan on lisätty tällä kertaa myös tulivuorten sijainnit, joiden sijainneista suhteessa järistykseen voi yllätäen päätellä jotain.

Kuva 3. Vuosien 1980-2019 maanjäristykset (yli 6 magnitudia), sekä tulivuoret maapallolla

Kolmas karttani maanjäristyksistä ja tulivuorista (Kuva 4.) oli tarkoitus olla kolmikon onnistunein ja kuvaavin. Kartan grafiikka kuitenkin kärsi huomattavasti siirrettäessä Qgissistä kuvatiedostoksi, joten mistään mestariteoksesta ei tässä viimeisessäkään kartassa ole kyse. Se on mielestäni silti kaikista kuvaavin ja mielenkiintoisimman näköinen. Karttaan on lisätty myös mannerlaattojen reunat, jotka pitkän työn tuloksena onnituin löytämään netin syövereistä. Kuten tulivuorten sijainnista, myös mannerlaattojen reunoista voi päätellä kenties jotain…

Kuva 4. Yli 6 magnitudin Maanjäristykset vuosina 1980-2019, tulivuorten sijainnit ja mannerlaattojen reunat maapallolla

Lähteet:

Amelia Cardwell. Viikko 6: Mastossa seikkailua ja luonnonhasardeja (21.2.2019)

https://blogs.helsinki.fi/amca/ (luettu 18.3.2019)

 

Pohdintaa bufferoinnin lomassa

Viidennellä kurssikerralla pääsimme hyödyntämään taitojamme Qgissin kanssa, pohtimaan niitä ja lisämausteena vielä oppimaan jotain uutta, eli bufferoimaan. Tämä blogi teksti ei siis sisällä yhtään upeaa karttaa, mutta sitäkin enemmän taulukoita.

Aloitetaan kertomalla vähän tämän hetkisestä tilanteestani Qgis-ohjelman kanssa.  Olenko oppinut jotain? Kyllä. Koen että hallitsen perusasiat joita Qgisin käyttö edellyttää, ymmärään miten aineistoa tuodaan ohjelmaan ja missä muodossa. Osaan käyttää atribuuttitaulukkoa ja tarkastella sitä kriittisesesti. Käytännössä Calculator-työkalulla tehtävät laskutoimitukset ymmärrän, jos vielä tietäisi aina että mikä laskutoimitus on mihinkin tilanteeseen paras. Myös karttojen ulkoasun muokkaaminen ja ”tulosteeksi” vieminen onnistuvat kohtalaisella tasolla. Mutta jottei liian kehuskeluksi menisi sanotaan nyt, että Qgis on mielestäni yksi haastavimpia ohjelmia joita olen ikinä käyttänyt. Pienet nippeli rastiruutuun kohdat, joita ilman homma ei toimi ovat milestäni liian hankalia ja epäkaytännöllisiä. Olen Qgis-ohjelman käyttäjänä enemmänkin selviytyjä, kuin osaaja. Selviydyn annetuista tehtävistä, mutta yhtään ylimääräistä Qgis-projektia en välttämättä huvikseni alottaisi. Edessä on kuitenkin vielä pari kurssikertaa, joten toivoa on.

Viidennellä kurssikerralla siis bufferoitiin ohjelmaan tuomiamme aineistoja. Keräsimme siis tietoa, kuinka suurta ihmisjoukkoa rajaamamme alue koskee. Bufferoinnilla tuntui saavan heti hyödyllistä tietoa, kuten Ida-Kaisa Svenssonkin omassa blogitekstissään sanoo: ”Bufferointi tuntui kuitenkin kiinnostavammalta kuin muut “GIS menetelmät” jos noin voi sanoa. Itseäni kiehtoo se, että bufferointia voidaan käyttää kun suunitellaan yritysten ja palveluiden sijaintia”.  Tehtävän aiheena käytimme Helsinki-Vantaan lentokenttää ja Malmin lentokenttää. Tehdyt tulokset on kerätty alla oleviin taulukoihin. Lisäksi alla on myös omissa pienissä taulukoissaan muita pääkaupunkiseudun tilastoja. Näistä taulukoiden luvuista olen edes jonkin verran vakuuttunut ja uskon niiden olevan edes sinne päin. Muutamia muita tekemiäni tuloksia jätin pois taulukoista, sillä epäilin niiden olevan vääriä.

 

Taulukko 1. Tilastoja pääkaupunkiseudun lentokentistä
Taulukko 2. Julkisen liikenteen tilastoja
Taulukko 3. Asutuksen sijainti pääkaupunkiseudulla
Taulukko 4. Asuinalueet joissa ulkomaalaisten osuus yli…

 

Lähteet:

Ida-Kaisa Svensson. Lentokentälle vaiko GIS luokkaan (27.2.2019)

https://blogs.helsinki.fi/isvensso/ (luettu 15.3.2019)

 

Ruutuja ja rastereita

Hei taas!

Se olisi nyt neljättä postausta tulille. Tähänkään tilanteeseen ei ihan helpolla päästy, vaan myöhemmin postausessa esiteltäviä karttoja on todella pitkällä kaavalla työstetty. Kiitos kuulu ehdottomasti Kirsi Yliselle, joka jaksoi auttaa tätä tekniikan kehityksessä jälkeen jäänyttä ystäväänsä. Ilman Kirsiä väkertäisin karttaa luultavasti edelleen GIS-luokan nurkassa. Tällä kertaa aiheena olivat ruutuaineistot ja niiden avulla tiedon esittäminen. Ruudut lisätään karttaan erikseen ja niihin on näppärää saada tietoa liitettyä esimerkiksi asukasluvuista, jota ruudun kokoinen alue kartalla käsittää. Asukaslukuihin keskittyvää dataa käytimmekin tekemissämme kartoissa, jossa ruudut käsittävät aina 1km x 1km kokoisen alueen ja kertovat asukkaiden määrän per ruutu (Kuva 1.) Värien avulla on erotettavissa alueet toisistaan.  Kuten kartasta huomaa asutus tiivistyy Helsingin keskustaa kohti ja väljentyy siitä kauemmas mentäessä. Rannikko seudut ja junaradan varret erottuvat keskustan lisäksi tiiviimpinä asutuskeskittyminä.

 

Kuva 1. Asutuksen jakautuminen pääkaupunkiseudulla

Toisena samantyyppisenä ruutukarttana toteutin kartan, johon valitsin muuttujaksi koko asukasluvun sijaan 25-29 -vuotiaat. Rajaus on ehkä vähän hölmö enkä keksi sille sen kummempaa tarkoitusta kuin nähdä missä oman ikäiseni nuoret asuvat. Toinen syy tekemälleni kartalle on aikasempien karttojeni epäonnistuminen, joissa muutujina oli mm. muun kieliset ja vastasyntyneet. Epäonnistumisen syynä oli joko aineiston viallisuus tai omien gis-taitojen viallisuus, ja lopulta toteutin kartan jonka sain toimimaan ja näyttämään järkevältä (Kuva 2.) Erona aikaisempaan ruurukarttaan, joka ilmoittaa vain ruudun sisälle mahtuvan määrän, tämä kartta kertoo 25-29 -vuotiaiden sijoittumisen prosentuaalisesti koko väestöön verrattuna. Kartasta onkin huomattavissa tämän ikäisten nuorten aikusten suosivan Helsingin keskustaa. Yksittäisiä ruutuja, joissa tutkimani ikäryhmään kuuluvia asuu paljon erottuu myös kartalta. Esimerkiksi Otaniemi erottuu suosittuna alueena, joka selittyy siellä sijaitsevalla kampuksella.  Omassa karttatulkinnassaan Kirsi Ylinen tekee päätelmiä 22-vuotiaiden sijainnista, jotka ovat varmasti myös 25-29-vuotiaisiin osuvia:  ”Selkeästi eniten 22-vuotiaita asuu Otaniemessä, mitä selittää luonnollisesti Aalto-yliopisto. Karttaa tarkastellessa muutkin tiheentymät näyttäisivät sijaitsevan siellä, missä on esimerkiksi HOAS:n asuntoja, kuten Toukolassa, Kumpulassa ja Vallilassa. Myös muut kantakaupungin osat näyttävät houkuttelevan, ja merkittävästi 22-vuotiaita asuu esimerkiksi Kalliossa.”  Muiden erottuvien ruutujen syytä on vaikeampi tulkita, mutta ne voivat myös antaa virheellisen käsityksen 25-29 -vuotiaiden paljoudesta. Osassa ruutujen käsittämässä alueessa on myös mahdollista asua vain muutamia henkilöitä, jolloin alueella asuvat muutamat tarkastelemani ikäryhmän edustajat nostavat prosentin korkealle. Omasta mielestäni luomukseni toimii ja näyttää suht hyvältä. Toki sen avulla ei mitään kovin tarpeellista todisteta tai anneta sen suurempaa mahtipontista ”ahaa”-elämystä. Ajaa kuitenkin asiansa ja ehkä jopa opetti tekijälleen jotain uutta. Kuten kärsivällisyyttä Qgissin kanssa. Jälleen kerran.

Kuva 2. 25-29 -vuotiaiden sijoittuminen pääkaupunki seudulla

Neljännellä kurssikerralla tehtiiin myös harjoitus vektroaineistoa hyydyntäen, johon liitettiin korkeuskäyriä. Omalta osaltani tehtävä ei kuitenkaan onnitunut millään ja useiden tolkuttomasti aikaa ja kaatuneiden Qgis-sessioiden jälkeen oli luovutettava ja siirryttävä seuraaviin tehtäviin. Muiden blogeista kuten henkilökohtaisen Gis-tukihenkilöni Kirsi Ylisen blogissa vierailemalla on kuitenkin mahdollista saada käsitys siitä mitä oli tarkoitus saada aikaan.

Lähteet:

Kirsi Ylinen. Ruudun takaa (4.2.2019)

https://blogs.helsinki.fi/yxkirsi/ (luettu: 8.3.2019)