VALMIS!

Hei viimeistä kertaa!

Yhteinen matkani Qgissin ja tämän blogin kanssa on tullut siihen pisteeseen, että on aika ottaa taukoa. Kurssi joka minut tähän toi on tullut tiensä päätökseen ja on viimeisen työni esittelyn aika. Tällä viimeisellä kerralla ideana oli tuottaa informatiivinen kartta aivan itse. Oikestaan karttoja oli tarkoitus tehdä useampikin, joita olisi voinut vertailla valitun muutujan mukaan. Itse valitsin kuitenkin tehdä vain yhden kartan. Enkä edes sen takia etten olisi osannut tehdä toista, vaan koska se ei mielestäni ollutkaan tarpeellinen aiheeni kannalta eikä aloittamani toinen kartta olisi millään tuonut haluamaani informaatiota esille.

No mutta mitä siis tein? Tein kartan USA:n luonnonpuistoista, joita on yhteensä 59. Kartallani (Kuva 1.) halusin informoida kävijämäärien eroja puistojen välillä. Vaikka kartta näyttää yksinkertaiselta, ei sen tekeminen sitä tälläkään kerralla ollut vaan vei se minulta jällleen useamman tuskaisen illan verran. Jopa niin tuskaisen, että moneen kertaan luovutinkin ja olin aloittamassa Helsingin seutuun keskittyvän kartan tekemistä. Joka kerta kuitenkin huomasin oman kiinnotukseni tehtävää kohtaa laskevan, joten päätin pysyä alkuperäisessä suunnitelmassani ja tehdä kartan Yhdysvaltojen luonnonpuistoista. Haastavimmaksi osoittautui tiedon etsiminen internetin loputtomasta tarjonnasta, ja sen sovittaminen Qgis ohjelmaan. Toinen haaste olisi saada kartta näyttämään selkeältä ja informatiiviselta, jossa en edes täydellisesti onnistunut. Pakko myöntää että luonnonpuistojen oikean piirretyn muodon mukaan olisi esimerkiksi erikoiset pallot tehneet kartasta selkeämmän, kuin väreillä informointi. Nyt monet pienemmät puistot hukkuvat karttaan, jos sitä ei tarkastele suurenettuna. Vinkki: Zoomaa kuvaa lähemmäs jos haluat nähdä tarkemmin.

Kartassa on siis näkyvissä kaikki luonnonpuistot, ja kävijämäärät on eroteltu vihreän värin eri sävyillä, jotka on nähtävissä legendasta. Karttaan on merkattu kymmenen suosituinta puistoa vuoodelta 2018, jotka on nähtävissä myös kartan alapuolella olevasta taulukosta (Kuva 2.)

Kuva 1. USA:n kansallispuistot kävijämäärän mukaan vuonna 2018
Kuva 2. Kymmenen eniten vierailtua kansallispuistoa vuonna 2018

Vaikken täysin tyytyväinen lopputulokseen olekkaan sain kuitenkin tehtyä sen mitä halusin ja on kartta mielestäni ihan informatiivinenkin. Käytettyä muutujaa eli vierailijoiden määrää olisi ollut mahdollista käyttää myös jonkun muun vuoden, esim. 1990 vuoden virailijoihin ja verrata muutoksia puistojen suosiossa. Tällä blogi alustalla ja karttapohjalla en olisi kuitenkaan saanut niin selkeitä muutoksia esille, että työn tekeminen olisi ollut kannattavaa. Sen voin kuitenki kertoa, että luonnonpuistot ovat kasvattaneet suosiotaan vuodesta 1990 tähän päivään.

Kiitos Qgis, kiitos Kumpula, kiitos Arttu ja kiitos kaikki avuliaat opiskelijaystävät. Kiitos ja näkemiin!

99 problems

Whazzup!

Kuudes gis koettelemus vei minut ja kanssa ystäväni ulkoilemaan. Aloitimme seuraavan suuren projektimme sieltä mistä rap-musiikkikin on saanut inspiraationsa, nimittäin kaduilta. New Yorkin sijaan tyydyimme kuitenkin Kumpulan lähikatuihin, eikä sieltä ollut tarkoitusta etsiä sanoja paperille vaan dataa koneen ruudulle. Kävimme pienen ryhmän voimin muutamissa eri lokaatioissa arvostelemassa niitä ja lopulta loimme takaisin sisälle päästyämme kartan, jossa hyödynsimme antamiamme arvosteluja ja paikkatietoa niistä. Kartassa (Kuva 1.) on valittu muuttujaksi turvallisuus, joka on kartassa jaoteltu asteikolla 1-5, jossa 1 kuvastaa turvatonta ja 5 turvallista. Muutamien alueiden voi huomata erottuvan turvatomampana kuin muiden, kuten Hämeentien ja Kustaa Vaasan tien risteys. Näin on huomannut myös Amelia blogikirjoituksessaan: ”Kun tarkastelee karttaa, pistää siinä silmään etenkin Kumpulan ja Arabian välillä kulkevan Hämeentien risteyksen punainen väritys, joka viittaa turvattomuuteen. Hämeentie on erittäin suuri ja vilkas tie, joten en ihmettele, jos tämän ylittäminen ja vieressä kulkeminen koetaan turvattomaksi.” Itse tuottamani kartta on valitettavasti puutteellinen ja hieman hassusti rajattu. Missä ovat pohjoisnuoli ja mittakaava, jotka jokainen hyvä kartta sisältää? Huomasin puutteet kuitenkin vasta tätä kirjoittessani, eivätkä hermot enää riittäneet kartan korjailuun. Kuten Jay-Z:lläkin oli aikoinaan 99 problems, oli minullakin tässä vaiheessa jakson loppukirissä vähinkäänkin yhtä monta muuta ongelmaa. Joten antakaa anteeksi pienet epätäydelliyydet.

Kuva 1. Kumpulan ja lähialuiden turvallisuus asteikolla 1-5

Kun ensimmäinen kartta oli paketissa hypättiinki seuraavien karttojen pariin. Tarkotuksena tässä harjoituksessa oli tuottaa kolme itsetekemää karttaa lunnonkatastrofeihin liittyen, ja ajatuksella, että ne voisivat toimia vaikka opetuskäytössä. En tiedä teinkö väärin vai oikein, mutta tein kaikki karttani samasta aiheesta ja tarkoituksena parantaa kartan laatua aina edelliseen nähden. Karttoja tehdessä tuli hyvin myös harjoiteltua tietokantojen liittämistä vektoriainesitoon.

Päätin tehdä karttani keskittyen koko maapalloon ja vuoden 1980 jälkeen tapahtuneisiin maanjäristyksiin, joiden suuruus on ylittänyt yli 6 magnitudin.  Kuva 2. on ensimäinen tekemäni kartta. Siinä maailmankartalle on lisätty tiedot kaikista yli 6 magnitudin maanjäristyksistä. Suuruudet on eroteltu erikoikoisilla palloilla, mutta kuten jo heti huomaa on kartta hieman epäselvä ja pallot hukkuvat toisiinsa. Selkeämmän kartasta olisi saanut erottelemalla suuruudet vielä eri väreillä, jolloin pallot olisivat paremmi erottuneet toisistaan. Näin yksinkertaisena kartta olisi voinut toimia esimerkiksi vain yli 8 magnitudin järistyksen voimakkuuksia kuvatessa.

Kuva 2. Yli 6 magnitudin järistykset maapallolla ajalta 1980-2019

Seuraavassa kartassa (Kuva 3.) on jälleen maanjäristykset kuvattuna, mutta tällä kertaa kartalle sijoitutetut pallot ovat eri värisiä. Vaaleampi pallo kuvaa alhaisempaa järistysvoimakkuutta, ja tummempi suurempaa. Karttaan on lisätty tällä kertaa myös tulivuorten sijainnit, joiden sijainneista suhteessa järistykseen voi yllätäen päätellä jotain.

Kuva 3. Vuosien 1980-2019 maanjäristykset (yli 6 magnitudia), sekä tulivuoret maapallolla

Kolmas karttani maanjäristyksistä ja tulivuorista (Kuva 4.) oli tarkoitus olla kolmikon onnistunein ja kuvaavin. Kartan grafiikka kuitenkin kärsi huomattavasti siirrettäessä Qgissistä kuvatiedostoksi, joten mistään mestariteoksesta ei tässä viimeisessäkään kartassa ole kyse. Se on mielestäni silti kaikista kuvaavin ja mielenkiintoisimman näköinen. Karttaan on lisätty myös mannerlaattojen reunat, jotka pitkän työn tuloksena onnituin löytämään netin syövereistä. Kuten tulivuorten sijainnista, myös mannerlaattojen reunoista voi päätellä kenties jotain…

Kuva 4. Yli 6 magnitudin Maanjäristykset vuosina 1980-2019, tulivuorten sijainnit ja mannerlaattojen reunat maapallolla

Lähteet:

Amelia Cardwell. Viikko 6: Mastossa seikkailua ja luonnonhasardeja (21.2.2019)

https://blogs.helsinki.fi/amca/ (luettu 18.3.2019)

 

Pohdintaa bufferoinnin lomassa

Viidennellä kurssikerralla pääsimme hyödyntämään taitojamme Qgissin kanssa, pohtimaan niitä ja lisämausteena vielä oppimaan jotain uutta, eli bufferoimaan. Tämä blogi teksti ei siis sisällä yhtään upeaa karttaa, mutta sitäkin enemmän taulukoita.

Aloitetaan kertomalla vähän tämän hetkisestä tilanteestani Qgis-ohjelman kanssa.  Olenko oppinut jotain? Kyllä. Koen että hallitsen perusasiat joita Qgisin käyttö edellyttää, ymmärään miten aineistoa tuodaan ohjelmaan ja missä muodossa. Osaan käyttää atribuuttitaulukkoa ja tarkastella sitä kriittisesesti. Käytännössä Calculator-työkalulla tehtävät laskutoimitukset ymmärrän, jos vielä tietäisi aina että mikä laskutoimitus on mihinkin tilanteeseen paras. Myös karttojen ulkoasun muokkaaminen ja ”tulosteeksi” vieminen onnistuvat kohtalaisella tasolla. Mutta jottei liian kehuskeluksi menisi sanotaan nyt, että Qgis on mielestäni yksi haastavimpia ohjelmia joita olen ikinä käyttänyt. Pienet nippeli rastiruutuun kohdat, joita ilman homma ei toimi ovat milestäni liian hankalia ja epäkaytännöllisiä. Olen Qgis-ohjelman käyttäjänä enemmänkin selviytyjä, kuin osaaja. Selviydyn annetuista tehtävistä, mutta yhtään ylimääräistä Qgis-projektia en välttämättä huvikseni alottaisi. Edessä on kuitenkin vielä pari kurssikertaa, joten toivoa on.

Viidennellä kurssikerralla siis bufferoitiin ohjelmaan tuomiamme aineistoja. Keräsimme siis tietoa, kuinka suurta ihmisjoukkoa rajaamamme alue koskee. Bufferoinnilla tuntui saavan heti hyödyllistä tietoa, kuten Ida-Kaisa Svenssonkin omassa blogitekstissään sanoo: ”Bufferointi tuntui kuitenkin kiinnostavammalta kuin muut “GIS menetelmät” jos noin voi sanoa. Itseäni kiehtoo se, että bufferointia voidaan käyttää kun suunitellaan yritysten ja palveluiden sijaintia”.  Tehtävän aiheena käytimme Helsinki-Vantaan lentokenttää ja Malmin lentokenttää. Tehdyt tulokset on kerätty alla oleviin taulukoihin. Lisäksi alla on myös omissa pienissä taulukoissaan muita pääkaupunkiseudun tilastoja. Näistä taulukoiden luvuista olen edes jonkin verran vakuuttunut ja uskon niiden olevan edes sinne päin. Muutamia muita tekemiäni tuloksia jätin pois taulukoista, sillä epäilin niiden olevan vääriä.

 

Taulukko 1. Tilastoja pääkaupunkiseudun lentokentistä
Taulukko 2. Julkisen liikenteen tilastoja
Taulukko 3. Asutuksen sijainti pääkaupunkiseudulla
Taulukko 4. Asuinalueet joissa ulkomaalaisten osuus yli…

 

Lähteet:

Ida-Kaisa Svensson. Lentokentälle vaiko GIS luokkaan (27.2.2019)

https://blogs.helsinki.fi/isvensso/ (luettu 15.3.2019)

 

Ruutuja ja rastereita

Hei taas!

Se olisi nyt neljättä postausta tulille. Tähänkään tilanteeseen ei ihan helpolla päästy, vaan myöhemmin postausessa esiteltäviä karttoja on todella pitkällä kaavalla työstetty. Kiitos kuulu ehdottomasti Kirsi Yliselle, joka jaksoi auttaa tätä tekniikan kehityksessä jälkeen jäänyttä ystäväänsä. Ilman Kirsiä väkertäisin karttaa luultavasti edelleen GIS-luokan nurkassa. Tällä kertaa aiheena olivat ruutuaineistot ja niiden avulla tiedon esittäminen. Ruudut lisätään karttaan erikseen ja niihin on näppärää saada tietoa liitettyä esimerkiksi asukasluvuista, jota ruudun kokoinen alue kartalla käsittää. Asukaslukuihin keskittyvää dataa käytimmekin tekemissämme kartoissa, jossa ruudut käsittävät aina 1km x 1km kokoisen alueen ja kertovat asukkaiden määrän per ruutu (Kuva 1.) Värien avulla on erotettavissa alueet toisistaan.  Kuten kartasta huomaa asutus tiivistyy Helsingin keskustaa kohti ja väljentyy siitä kauemmas mentäessä. Rannikko seudut ja junaradan varret erottuvat keskustan lisäksi tiiviimpinä asutuskeskittyminä.

 

Kuva 1. Asutuksen jakautuminen pääkaupunkiseudulla

Toisena samantyyppisenä ruutukarttana toteutin kartan, johon valitsin muuttujaksi koko asukasluvun sijaan 25-29 -vuotiaat. Rajaus on ehkä vähän hölmö enkä keksi sille sen kummempaa tarkoitusta kuin nähdä missä oman ikäiseni nuoret asuvat. Toinen syy tekemälleni kartalle on aikasempien karttojeni epäonnistuminen, joissa muutujina oli mm. muun kieliset ja vastasyntyneet. Epäonnistumisen syynä oli joko aineiston viallisuus tai omien gis-taitojen viallisuus, ja lopulta toteutin kartan jonka sain toimimaan ja näyttämään järkevältä (Kuva 2.) Erona aikaisempaan ruurukarttaan, joka ilmoittaa vain ruudun sisälle mahtuvan määrän, tämä kartta kertoo 25-29 -vuotiaiden sijoittumisen prosentuaalisesti koko väestöön verrattuna. Kartasta onkin huomattavissa tämän ikäisten nuorten aikusten suosivan Helsingin keskustaa. Yksittäisiä ruutuja, joissa tutkimani ikäryhmään kuuluvia asuu paljon erottuu myös kartalta. Esimerkiksi Otaniemi erottuu suosittuna alueena, joka selittyy siellä sijaitsevalla kampuksella.  Omassa karttatulkinnassaan Kirsi Ylinen tekee päätelmiä 22-vuotiaiden sijainnista, jotka ovat varmasti myös 25-29-vuotiaisiin osuvia:  ”Selkeästi eniten 22-vuotiaita asuu Otaniemessä, mitä selittää luonnollisesti Aalto-yliopisto. Karttaa tarkastellessa muutkin tiheentymät näyttäisivät sijaitsevan siellä, missä on esimerkiksi HOAS:n asuntoja, kuten Toukolassa, Kumpulassa ja Vallilassa. Myös muut kantakaupungin osat näyttävät houkuttelevan, ja merkittävästi 22-vuotiaita asuu esimerkiksi Kalliossa.”  Muiden erottuvien ruutujen syytä on vaikeampi tulkita, mutta ne voivat myös antaa virheellisen käsityksen 25-29 -vuotiaiden paljoudesta. Osassa ruutujen käsittämässä alueessa on myös mahdollista asua vain muutamia henkilöitä, jolloin alueella asuvat muutamat tarkastelemani ikäryhmän edustajat nostavat prosentin korkealle. Omasta mielestäni luomukseni toimii ja näyttää suht hyvältä. Toki sen avulla ei mitään kovin tarpeellista todisteta tai anneta sen suurempaa mahtipontista ”ahaa”-elämystä. Ajaa kuitenkin asiansa ja ehkä jopa opetti tekijälleen jotain uutta. Kuten kärsivällisyyttä Qgissin kanssa. Jälleen kerran.

Kuva 2. 25-29 -vuotiaiden sijoittuminen pääkaupunki seudulla

Neljännellä kurssikerralla tehtiiin myös harjoitus vektroaineistoa hyydyntäen, johon liitettiin korkeuskäyriä. Omalta osaltani tehtävä ei kuitenkaan onnitunut millään ja useiden tolkuttomasti aikaa ja kaatuneiden Qgis-sessioiden jälkeen oli luovutettava ja siirryttävä seuraaviin tehtäviin. Muiden blogeista kuten henkilökohtaisen Gis-tukihenkilöni Kirsi Ylisen blogissa vierailemalla on kuitenkin mahdollista saada käsitys siitä mitä oli tarkoitus saada aikaan.

Lähteet:

Kirsi Ylinen. Ruudun takaa (4.2.2019)

https://blogs.helsinki.fi/yxkirsi/ (luettu: 8.3.2019)

Minä ja Qgis matkalla yhteisymmärrykseen

Heipparallaa!

Vihdoin kaiken tuskan jälkeen voin kertoi että minä ja Qgis tullaan toimeen! Voi olla että kyse on vain hetken huumasta tai että onnistuin tässä kolmannessa projektissa pysymään opetuksen tahdissa mukana (jopa avaamaan zip-tiedoston oikein). Sormet  ristissä kuitenkin toivon, että välillemme syntynyt harmonia saisi jatkoa viellä tulevissa haasteissa.

Kolmannessa projektissamme käytimme pohjana Afrikan karttaa, sekä Suomen karttaa, joihin molempiin oli tarkoitus liittää ulkoista tietoa, jotta kartalla saadaan jonkinlaista informaatiota ilmaistua. Afrikan karttaan liitettiin tiedot mantereella tapahtuneista konflikteista sekä timantti- ja öljyesiintymistä.  Kun koordinaatteihin perustuvat tiedot oli karttaan lisätty, oli niitä mahdollista lähteä analysoimaan ja miettimään mahdollisia yhteyskiä niiden välille. Kartasta onkin huomattavissa konfliktien ja luonnonrikkauksien sijaitsevan jokseenkin samoilla alueilla. On siis helposti pääteltävissä rikkauksien tuovan alueille konflikteja, joiden syntyyn vaikuttavat varmasti moni muukin asia, kuten suhteet, köyhyys ja politiikka. Blogi tekstissään Vilma Kaukavuorikin toteaa ”Afrikka on luonnonvaroiltaan uskomattoman rikas maanosa. Kuitenkin niin moni haluaisi haltuunsa Afrikan tähden, ynnä muut timantit. Timanttikaivokset eivät siis tarkoita maalle välttämättä rikkauksia vaan myös ongelmia.” Kartasta voi siis helposti tehdä päätelmiä konfliktien ja luonnonvarojen yhteydestä, mutta todellisia päätelmiä varten tarvittaisiin vielä lisää tietoa esim. kuka konfliktit tuo alueelle. Sain kartan (Kuva 1.) vaivattomasti tehtyä, vaikka huomasinkin myöhemmin kirjotusta tehdessäni pienet huolimattomuus virheet esim. legendassa ja kartan muutenkin ehkä hieman kökössä ulkonäössä.

Kuva 1. Afrikan kartta ja sille sjoitetut konflikti-, timanttikaivos- ja öljyesiintymäalueet

Afrikan kartan lisäksi teimme vielä niin sanotun päätehtävän, tai oikeastaan kohtasimme päävastuksen tekisi Qgisin kohdalla enemmän mieli sanoa. Afrikasta matkustettiin takaisin Suomeen tutkimaan järvisyyttä, valuma-aluieta ja tulvaindeksiä. Tarkoituksena oli tehdä kartta, josta oli luettavissa sekä järvisyys, sekä tulva-indeksi eri alueilla. Toisin kuin ehkä olettaa saattaa järvisillä alueilla ja tulvaindeksillä ei ole selkeää yhteyttä, vaan tulvat näyttävät sijoituvan enemmän läntiseen Suomeen kuin itäiseen Suomeen, jossa on tunnetusti paljon järviä. Syitä on varmasti monia joita ei kartasta ole nähtävissä, kuten sateisuuden vaikutus ja maaston erot kuten itäisen Suomen alavuus, joka tekee siitä tulva herkän alueen. Yksi syy voi myös olla täysin järvissä, jotka kartan mukaan ehkäisevät tulvia. Tekemäni kartta ( Kuva 2.) olisi ehkä kaivannut vielä hieman hiomista etenkin legendan osalta. Valuma-alueet selite tosiaan kuvastaa siis tulvaindeksiä, eli joku järki luvuissa on. Muuten olen luomukseeni suhteellisen tyytyväinen.

Kuva 2. Suomen järvisyys ja valuma-alueet

Tästä onkin hyvä jatkaa kohti neljättä haastetta ja matkaa Qgissin ja minun mahdollisella elämän pituisella tiellä.

Lähteet:

Vilma Kaukavuori. Siellä konflikti missä timanttikaivos. Sattumaako? -Enpä usko ( 1.2.1019)

https://blogs.helsinki.fi/vilmakau/ (luettu  21.2.2019)

 

 

Projektiot vääristävät totuutta

Heippa! Toisella kurssikerralla  tutkimme projektioiden vaikutusta karttojen pinta-aloihin. Ensimmäisen kurssikerran tapaan olin taas hieman vaikeuksissa pysyä mukanan opetuksen vauhdissa ja jäinkin lopulta tilanteeseen jossa jatkoin hommia taas kotona ja huonolla menestyksellä. Qgis on tosiaan aika hankala ohjelma opetella käyttämään kotona ilaman kunnollista ohjeistusta, ja noin 30 työtunnin jälkeen päätin luovuttaa. Sain puuhastellessani aikaiseksi kuitenkin kartan jossa Suomen kuntien pinta-alan muutosta on vertailtu Lambertin projektion ja Mercatorin prjoketioiden välillä. Kuten arvasta saattaa erot pinta-aloissa ovat suhteellisen suuret Mercatorin vääristäessä ja suurentaessa niitä monin monin kertaisesti. Kuvassa alla toisaan Suomen kartta ja kunnat. Legendassa on prosentteina ilmoitettu pinta-alojen suurentuminen Mercantorin projektiota käyttäessä.

Kuva 1.

Yritin vielä kaikkeni saada aikaiseksi karttoja joissa olisin vertaillut Natura-alueiden pinta-alojen muuttumista kunnissa eri projektioita vaihtamalla, mutta satojen yritysten jälkeen en vain saanut oikenlaisia karttoja valmiiksi, joten jätin ne myös pois tästä blogista. Voi olla, etten vain tajunnut jotain typerää pikku kohtaa, jonka takia kartta ei ikinä onnistunut. Voi myös olla etten osannut laskutoimituksia oikein, kuten Ilona Tuovinenkin blogissaan toteaa,  ”Kun käsittelee niinkin hankalaa ja hidasta aihetta, kuin uuden ohjelmiston oppiminen, tuntuu yksinkertaisen matematiikan käyttö edes typerältä vaihtoehdolta.”Huh! Toivottavasti kolmas Qgis projekti onnistuisi edes hieman vaivattomammin.

Lähteet

Ilona Tuovinen. Viikko 2 – Ensihaparoinneista eteenpäin (21.1.2019)

https://blogs.helsinki.fi/tuoilona/ (luettu: 21.2.2019)

Vain tekemällä oppii

Howdy!

”Vain tekemällä oppii”, sanoi joku viisas joskus, ja niin sanon nyt minäkin. Ja kohta kerron miksi. Lähdetään kuitenkin perusasioista liikkelle. Tässä on GIS painotteisen blogini ensimmäinen teksti. Blogin jossa keskityn siis lähinä Geoinformatiikan maailmaan ja tietoteknisiin kommelluksiin. Myönnetään nyt heti alkuun, että mainitut taidot eivät kuulu vahvuuksiini. Tässä on kuitenkin blogi, jossa avoimesti kerron juuri niiden kanssa kamppailusta ja ehkä onnistumisistakin. Toivottavasti.

Onneksi apuna on opettaja, step by step -ohjeet ja loputtomasti aikaa opiskelulle. Loputomasti aikaa se näyttääkin minulta vaativan, jos ensimmäiseen tehtävääni käytettyjä tunteja alkaisin laskemaan. Tosiaan, tipahdin tunnilla opetuksen aikana kärryiltä jo kun oli zip tiedoston purun aika, eli ensimmäisen minuutin aikana toisin sanoen. Ehkä se oli vain alun kankeutta, olihan kyseessä itselleni ensimmäinen oppitunti sitten viime joulukuun alun. Tein koko tehtävän lähinnä kotona ja hyvin hitaaseen tahtiin. Lopulta vaikken olisi oikeasti ikinä uskonut, sain ensimmäisen kartan valmiiksi, ihan vain tekemällä. Koska kuten joku viisas on joskus todennut ”vain tekemällä oppii”.

Ensimmäinen tehtävä Geoinformatiikan menetelmät 1 -kursiilla oli Qgis-ohjelman käytön opiskelua ja ensimmäisen kartan tuottamista ohjelmalla. Tarkoitus oli tuottaa koropleettikartta Eurooppan valtioista, jotka reunustavat Itämerta ja niiden typpipäästöistä prosentuaalisesti suhteessa toisiinsa. Koska ohjelmana Qgis oli itselleni täysin uusi tuntui se aluksi todella hankalalta hallita. Läppärillä työskentely toi myös omat haasteensa. Esimerkiksi zoomauksien ja joidenkin osien lisäilyn kohdalla, koneeni meinasi monesti sanoa itsenä kokonaan irti. (”ohjelma ei vastaa”-teksti käväisi ruudulla hälyttävän monta kertaa.)

No mutta lopulta kartta oli valmis ( Kuva 1), ja olen itse siihen suhteellisen tyytyväinen. Ainut mikä jäi uupumaan on pohjoisnuolesta puuttuva N-kirjain, joka olisi tietysti tehnyt nuolen informaatiosta hitusen kattavamman. Kartta on visualisoitu nii että tummempi värisävy ilmaisee suurempaa typpipäästöä prosentuaalisesti ja vaaleampi vähäisempää päästöä. Varsin helppolukuinen kartta mielestäni näin nopesti vilkaistuna. Muutama asia kartassa kuitenkin pistää silmään, kuten luokkarajat. En osaa ainakaan itse kertoa sille mitään järkevää selitystä, minkä takia luokkarajat ovat niin epätasaiset, ja minkä takia viimeinen luokka, eli suurimman typpipäästön luokka on on niin lajaa verrattuna muihin. Toinen ihmetystä herättävä asia kartassa on meren syvyyskäyrien nostaminen esille kartassa ja legendassa, vaikkei niillä ole mitään informatiivista syytä olla kartassa. Ehkä ne olisinkin voinut jättää legendasta kokonaan pois, kuten Onni Pörhölä onkin omassa karttatulkinnassa tehnyt, todeten ”Jätin kartan selitteestä pois syvyyskäyrien selitykset, koska ne olivat mielestäni kartan informaatiosisällön kannalta irrelevanttia dataa.” Viisaasti tehty Onni!

Kartasta ja sen legendasta havaitsee typpipäästöjen vaihtelevan Itämeren valtioiden alueella huomattavasti. Puola on päästöissään ehdottomasti ”pahis” näiden valtioiden välillä, kun taas Virossa päästöt ovat taas pienimmästä päästä.

 

Kuva 1. Typpipäästöt Itämeren valtoiden välillä prosentuaalisesti

Ja eikun seuraavan kartan askartelun pariin!

Aleksi Auvinen

 

 

 

Lähteet:

Onni Pörhölä. Näin se alkaa (24.1.2019) https://blogs.helsinki.fi/onniporh/ (luettu 25.1.2019)