Ekat faceplantit

 

Ensimmäisen blogin jälkeinen fiilis

Ensimmäinen oppitunti on ohi ja siellä tutustuimme QGIS-ohjelman käyttöön. Ohjelma tuntuu tällä hetkellä suurelta työmaalta. Käytetyin sanani päivältä oli varmasti ”voi v****”.  Ohjeita joutuu katsomaan jatkuvasti, koska mikään ei tunnu löytyvän. Kaikki on uutta ja niinkin simppeliin asiaan, kuten pohjoisnuolen tekoon kuluu helposti 15 minuuttia. Mutta kuten opettaja sanoo, niin ei auta kuin vain kääriä hihat ja ottaa härkää sarvista, vaikka miten tuskaista se olisikin. Ja tuskaisestihan tämä on alkanut. Esimerkkinä alempi karttani.

Kuva 1. Kartta Itämerta ympäröivien valtioiden typpipäästöistä

Kuva 2. Ja tässä fiilis ensimmäisestä kartastani QGIS-ohjelmassa

Ensimmäinen Qgis-ohjelmalla tekemäni kartta on ylempänä (Kuva 1) oleva kartta Euroopan maista ja niiden typpipäästöistä. Karttani näyttää kyllä karttamaiselta ja siitä ehkä saakin jotain selvää, mutta siinä on kyllä paljon puutteita. Esimerkiksi syvyyskäyrien värit ovat normaalisti toisinpäin, eli tummempi väri kuvaa syvempää kohtaa meressä jne. Mietin myös, onko mittakaava vääränlainen. Sitäkin, että onko legenda riittävä vai puuttuuko siitä jotain? Se mikä legendasta puuttuu on otsikko. Lisäksi värimaailma saattaa olla hieman heikosti nähtävissä. Neutraalit maat, joista ei ole typpipäästöjä esitettävissä kartasta ovat aika samanvärisiä niiden maiden kanssa, joilla on pienet typpipäästöt prosenteissa.  Myös Itämerta rajaavat viivat kartalla vaikeuttavat kartan lukua. Karttaa kyllä pystyy lukemaan, mutta sen voisi tehdä paremmin.

Kartta siis esittää Itämeren varrella sijaitsevien valtioiden typpipäästöjen prosenttiosuuksia. Suurimmat päästöt ovat Puolalla, jonka prosenttiosuus pyörii noin kolmenkymmenen prosentin paikkeilla. Lisäksi muutamilla Baltian mailla, Saksalla, Ruotsilla sekä Venäjällä on suhteellisen korkeat typpipäästöt. Ruotsin osuus saattaa kuitenkin johtua myös siitä, että sillä on paljon rantaviivaa, kuten Vivi Tarkka mainitsi hänen blogissaan (Vivi Tarkka, 2019).

Itämerta ympäröivät maat ovat teollisuusmaita, joissa on korkea elintaso. Lisäksi alueilla on laajasti maa- ja metsätaloutta, joka kuormittaa vahvasti Itämerta. Puolan päästöt johtuvat teollisuudesta, maanviljelystä sekä puutteellisisita puhdistamoista. Erityisesti Veiksel-joki on ongelmallinen. Useampi Puolan isoista kaupungeista sijaitsee joen varrella ja joki laskee Itämereen. Venäjällä ei ole taas paljoa rantaviivaa Itämeren kanssa, mutta sieltäkin tulee prosentuaalisesti paljon typpipäästöjä. Tämäkin on selitettävissä puuttellisilla puhdistamoilla. Venäjä on WWF:n rankingissa viimeisenä Itämeren suojelutominnassa, mikä kertoo siitä, että Venäjällä ei myöskään näytä olevan kovin paljon tahtoa vähentää päästöjään. Baltian maiden päästöt ovat myös selitettävissä teollisuuden ja maataloouden päästöjen takia. Suomen päästöt taas ovat pienemmät ja syy on siinä, että Suomi on pyrkinyt laskemaan päästöjään Itämereen.

Seuraava karttani on koropleettikartta yli 65-vuotiaiden määrästä kunnittain. Yritin kyllä tehdä vaikeustasoltaan vaikeimman tehtävän, mutta eihän siitä mitään tullut. Joten alennuin tekemään ensimmäisen tehtävän ja tulos on alhaalla oleva kartta (kuva 3).

Kuva 3. Koropleettikartta yli 65-vuotiaista kunnittain. Tilastot ovat vuodelta 2015.

Suomen väestö näyttää kartalla vanhahkolta osin värimaailman takia. Tummat värit erottuvat paljon selkeämmin, kuin vaaleammat värit. Kartan värimaailma voi antaa vääristyneemmän kuvan Suomen vanhusten määrästä, etenkin kun monissa isoissa kunnissa pinta-alan näkökulmista ovat tummemmalla värillä. Isommat kaupungit ovat yleensä muuttovoittoalueita, kuten pääkaupunkiseutu, Tampere, Joensuu, Oulu jne. Näissä kaupungeissa on enemmän nuorempia ihmisiä, koska he muuttavat seuduille yleensä opiskelun tai töiden takia. Pienemmät paikkakunnat ovat muuttotappioalueita, koska alueilta muuttaa nuoria ihmisiä pois juuri annettujen syiden takia ja he eivät muuta takaisin ja perusta perheitä. Suomessa on paljon kuntia, joissa väestö on laskemaan päin ja se aiheuttaa huolta huoltosuhteeseen. Pienempi väkimäärä joutuu kustantamaan palvelut kunnalle.

Itse tämä toinen kartta on mielestäni huomattavasti helpompi lukea, vaikka kartta on hieman pienehkö. Värimaailman jo mainitsin, mutta muuten tulos on huoattavasti eheämpi kuin ensimmäinen karttani. Tämä antaa rohkaisua siitä, että ehkä olen jopa oppinut jotain QGISin käytöstä.

Vaikka QGIS-ohjelman käyttö on tuntunut hankalalta, uskon että olen oppinut edes jotain ohjelmasta ja sen käytöstä. Matka on kyllä vasta alkanut ja valoa ei todellakaan tunnu näkyvän tunnelin päässä. Mutta jostainhan se on aloitettava. Sen olen myös oppinut, että parhaiten oppii ohjelman ääressä itse tehden. Mutta opettajan auttava käsi on kyllä silti ehdoton välttämättömyys ohjeman käytössä. Ja onhan sitä oppinut jotain myös Itämerestä analysoidessa karttaani.

Ja näin odotan, ehkä hieman kauhunsekaisin tuntein seuraavaa luentoa ja uusia asioita ja seuraavia tehtäviä, joita en osaa tehdä. Mutta näin matka on saatu käyntiin ja toivottavasti lopussa minäkin osaan käyttää QGISi ja muita mahdollisia ohjelmia, mitä ehkä käytämme tämän kurssin aikana. Until next time.

 

Lähteet:

http://itamerenoppimispolku.fi/

Tarkka, Vivi. QGIS ja ensimmäinen kerta. 22.1.2018 blogs.helsinki.fi/vivitark/ (luettu 18.1.2019)

Wikipedia, https://fi.wikipedia.org/wiki/Veiksel (luettu 17.1.2019)

Kiviranta. T. Maaseudun tulevaisuus. 2018. https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ymp%C3%A4rist%C3%B6/artikkeli-1.226631 (luettu 18.1.2019)

One Reply to “Ekat faceplantit”

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *