Den andra möten i Fazer cafe

I går (25.2) träffade vi i en kafe igen. Nu hade vi hela grupppen (jag, Axel och Jonna) tillsammans och finska var språken denna gången. Jag har aldrig haft finlanssvenska kompisar som inte pratar båda finska och svenska perfekt, så är det också nu för mig att hjälpa någon att förbättra sin finska. Någon gång kunde jag inte känna igen ett ord som Jonna eller Axel kunde inte komma ihåg. Lyckligtvis har vi tredje språk, engelska, som vi kunde använda i den här situationen.

I går hade jag en engelska tentamen. Det var konstigt hur svårt var det att minnas hur några ord kommer att skriva. Nu har jag försökat att förbättra min svenska så koncentrerad och har inte skrivit engelska för ganska lång tid.

Jag tycker om att dricka bra kaffe och prata. Vi hade trevligt tid igen. Liksåm Jonna sade: det är bra att en blivande läkare studerar svenska så att patienten kan prata sitt egen modersmål. Om jag  fortsättar så här, är det möjligt även nästa sommaren!

Julia

Ensitapaaminen Annan ja Anitan kanssa

Tarkoitus oli tavata Runebergin päivällä ja syödä runebergintorttuja, mutta suunnitelma muuttui ja me tapasimme seuraavana päivänä. Eli, kun me tapasimme Stockmannin kellon alla, meillä ei ollut suunniteltu ohjelmaa. Onneksi Anna tiesi että Fredrikinkadulla on pieni teekauppa. Ja minkälainen teekauppa sitten! Wow! Oli kuin olisimme astuneet 100 – tai melkein 200 – vuotta takaisin ajassa. Sen nimi oli ”The Ounce” ja oli todella pieni ja ahdas teekauppa, joka oli koristeltu vanhanaikaisessa muodossa. Kaikki oli tosi kaunista! Tämä oli sopiva paikka minulle koska minä rakastan vintagea ja vanhanaikaisia elokuvia ja kirjoja. Oli vaikea olla katsomatta hienoa ympäristöä.
Me tilasimme teemme ja istuimme alas. Päätimme että tänään puhutaan vain suomea, ja ensi kerta ainoastaan ruotsia. Puhuimme kaikkea taivaan ja maan välillä. Esimerkiksi mitä olimme tehneet tänään, mitä meidän viikonloppusuunnitelmamme olivat, musiikkityylimme ja tietysti miten opinnot menivät. Hämmästyin siitä että oli oudosti helppoa puhua suomea. Sanat ja taivutusmuodot eivät aina menneet oikein, mutta se ei haitannut.
Tämä on tosi hauska tapa oppia uusi/vaikea kieli!

Hanna Wiik

Esittely

Moi! Nimeni on Axel Åhman, olen 22-vuotias mies kotona Pohjanmaasta mutta asun nyt Helsingissä Arabianrannalla tyttöystävän kanssa. Opiskelen journalistiikka nyt toinen vuosi Soc&kom:illa. Viime syksynä työskentelin Yle Radio X3M:llä ohjelmalla Myteriet. Se oli tosi hauskaa ja palkitsevaa, opin paljon mitä ei voi oppia koulussa.

Vapaa-aikana soitan bändin kanssa ja kirjoitan sketsejä, biisejä ja semmosia juttuja. Tänä keväänä olemme suunnitelleet kiertue ja se on aika paljon tekemistä, mutta se on hauskaa! Jos minulla ei on bänditreenit menen kuntosaliin, pyöräilen kaupungissa tai katson elokuvia. Pidän myös ruoan laittaminen. Ja syöminen.

Haluan oppia puhua parempi suomea, Vöyrissä mistä tulen kaikki puhuvat ruotsea ja en ole puhunut paljon suomea ennen kuin muutin Helsinkiin. Toivottavasti tämä kurssi voi auttaa minua. 🙂

Ensimmäinen tapaaminen

Kävimme Jaakon kanssa lounaalla La Torrefazionessa, Aleksanterinkadulla. Paikka oli mukava ja pieni kahvila/ravintola. Ruoka oli todella hyvää. Minä söin riistalihapullia ja Jaakko lohirisottoa.

Keskustelimme kaiken maailma asioista, välillä ruotsiksi ja välillä suomeksi. Mielestäni kielenvaihdokset menivät oikein luontevasti ja hyvin. Jaakolla oli mukanaan itsekehittämänsä sotapeli, joka oli todella mahtava ja minä näytin Jaakolle aikaisemmin päivällä, käsityötunnilla, tekemääni pallotipua (se ei ehkä ollut ihan yhtä mahtavan näköinen kuin Jaakon peli…).

Jaakko on hyvin mukava ja hänen kanssaan on helppo jutella. Ei tullut kertaakaan tilannetta jossa ei olisi tiennyt mistä puhua, vaan juttu luisti koko lounastelumme ajan.

Sovimme myös seuraavasta tapaamisesta, jonka halusimme olla jotain mitä kumpikaan ei ole tehnyt ja olisi vähän erikoisempi juttu. Paikan valinnasta ja tapaamisesta kerron seuraavassa blogitekstissäni.

-Linda

Esittely

Nimeni on Linda ja olen 31-vuotias. Asun Espoossa ja opiskelen lastentarhanopettajaksi. Opiskeluoikeuteni on Åbo Akademissa mutta opiskelen Helsingin yliopiston ja Åbo Akademin yhdessä järjestetyssä koulutuksessa Helsingissä. Koulutus järjestetään nyt neljättä vuotta, tavoitteena saada enemmän päteviä ruotsinkielisiä lastentarhanopettajia etelä suomeen, koska pula pätevistä ruotsinkielisistä lastentarhanopettajista etelä suomessa on tällä hetkellä erittäin suuri.

Valmistun tämän kevään aikana ja aikomuksenani on että jossain vaiheessa vielä opiskelisin maisterin tutkinnon luokanopettajaksi. Olen kuitenkin elokuussa muuttamassa Ulmiin, Saksaan, joten jatko-opiskelut saa vielä odottaa muutaman vuoden. Avomieheni on ammattikoripallovalmentaja ja hän muutti Saksaan jo viime kesänä ja minä jäin Suomeen tekemään opiskeluni valmiiksi. Näillä näkymin olemme Saksassa ainakin kaksi vuotta, mutta toiveena on, että olisimme ulkomailla useamman vuoden. Ulmissa haen töitä kansainvälisestä koulusta, koska saksankielentaitoni eivät vielä ole sillä tasolla, että voisin hakea töitä saksankielisestä päiväkodista. En kuitenkaan suostu jäämän ”kotirouvaksi”, se ei sopisi minulle laisinkaan J

Vapaa-ajallani pelaan ja valmennan koripalloa sekä vietän aikaa ystävieni kanssa. Olen itse pelannut koripalloa 6-votiaasta asti. Tällä hetkellä valmennan tyttöjä jotka ovat syntyneet vuonna 2005 sekä erityisjoukkuetta joka koostuu 6-12 vuotiaista kehitysvammaisista lapsista. Pelaan naisten 2. divaria ja lisäksi Unified-joukkueessa jossa kehitysvammaiset ja vammattomat pelaavat yhdessä. Koripallo on pienestä lähtien ollut erittäin tärkeä osa minun ja perheeni elämää ja koripallosta olen saanut monta läheistä ystävää ja monta hauskaa yhteistä hetkeä, pelireissuista saunailtoihin, mitä muistella.

Första mötet

För vårt första möte Linda och jag gick att luncha. Jag presenterade några möjliga platser med mat från olika kulturer. Linda valde att gå till La Torrefazione, eftersom hon har inte hade ätit där. Det var en liten men mysig restaurant/kaffeteria med bra mat. Jag tycker mycket om laxrisotto som jag hade. Linda hade kötbullar. En lite minus är att restaurangen hade inte menu på svenska. 🙂

Linda studerar till barnträdgårdslärare, så vi hade mycket att talar om barn (mina barnen går till en dagis). Vi talade också om vad vi hade gjort under dagen och under veckan. Lindas kandidatavhandling ämne om barnträdgårds kommunikation med föraldrar lät interessant. Hon visat en vävt leksak som hon hade gjort som en del av en kurs. Vad roligt kursen hon har!

Vi pratade mestadels i svenska eftersom Lindas finska är mycket bättre än min svenska. Vi bytte till finska från gång till gång för att vi skulle ha en mer livlig konversation.

Esittely

Moi!

Olen Anita Westerholm, 20-vuotias tyttö Tammisaaresta. Viime keväänä tulin ylioppilaaksi ja syksyllä muutin Helsinkiin opiskelemaan oikeustiedettä. Nyt asun yksin Helsingissä. Viime vuonna tapahtui niin paljon ja paljon tuntui uudelta. Nyt olen alkanut tottua kaikkiin ja askelittain olen saanut rutiineja. Viihdyn täällä.

Kun en istu kirjastossa, minä haluan tehdä jotakin. En pidä kotona istumisesta. Tykkään seurustella kavereiden kanssa ja sitten yritän ehtiä salille treenaamaan. Aikaisemmin harjoittelin yleisurheilua, heitin moukaria. Minä lopetin kun muutin Helsinkiin, nyt harjoittelen vaan koska haluan pysyä kunnossa, minulla ei ole aikaa kilpailemaan. Olen mukana politiikassa, haluan vaikuttaa yhteiskunnassa.

Toivon, että kurssin jälkeen minä uskallan puhua suomea. On niin vaikea opiskella lakia (ja asua Suomessa) kun en osaa suomea niin hyvin ja arvoin, että opin parhaiten puhumalla suomea.

-Anita

Hej alla!

Jag heter Jaakko Björklund. Jag är 29 år gammal, gift och har två barn – Lumi som är 3 och Tarmo som kommer att bli två i april. Jag kommer från Esbo, men ha bodde lång i Belgien och England. För mest av min fritid spelar jag brädspel, målar miniatyrer och läser. Som sport tränar jag fäktning, spelar golf och ibland spelar jag tennis. Jag tycker också att resa. Emellertid att ha barn innebär att min fritid är ganska begränsad.

På utbildning är jag diplomingenjör och filosofimagister i militärhistoria. Nu ansöker jag till forskarutbildning. Mitt ämne är sextonhundratalets militärhistoria. Detta var en övergångsperiod för krigföring, som också hade stor betydelse för statsutveckling och social utveckling.

Min forskning ska förmodligen vara om svenska/finska historia, men för det måste jag lära mig att tala bättre svenska. Jag hoppas att kursen ska hjälpa mig med det.

Hur som helst, jag gillar att träffa nya människor och testa nya saker, så jag är säker på att jag kommer att njuta av kursen.

Esittely

Moi!

Nimeni on Hanna Wiik ja olen 21-vuotias Espoosta. Opiskelen pääaineena pohjoismaisia kieliä koska olen aina ollut kiinnostunut kielistä, varsinkin äidinkielestäni. Olen aina myös ollut kielipoliisi 🙂 Opiskelen myös sivuaineina pohjoismaista kirjallisutta ja kasvatustiedettä, jotta saan äidinkielenopettajan pätevyyden. Unelma ei ole opettajatyötä, vaan kielenhoitajan työ. Tämä on minun kolmas vuosi, ja siksi olen nyt kirjottamassa minun kandidaattiani.

Vapaa-ajallani luen paljon kirjoja, kirjoitan, tapaan kaverit ja osallistun kirkollista toimintoa. Pidän myös kynsien lakkaamisesta ja elokuvien katsomista.

Hanna

 

 

Det första mötet i Cafe Esplanad

Vi träffade med Axel 18 februari i Cafe Esplanad. Jag åt en croissant och Axel åt en faslagsbulla. Vi hade beslutat tidigare att vi pratar antingen svenska eller finska. Inom förstä möten pratade vi svenska darför att Jonna hade sista minuten barriär och båda Axel och Jonna är svenskspråkiga. Vi träffas imorgon igen och sen ska vi prata finska.

Vi pratade ganska mycket om våra sommerjobb. Jag förklarade vad jag ska göra som en läkare och varför är det så speciellt att få jobba. I jobbet lärar man sig många saker såm inte läras i skolan. Läkaren har mycket ansvar så måste vi vara jätte bra om vad vi gör. I sommaren ska Axel åka till Österbotten när hans föräldrar bor också. Han ska bo där med hans flickvän hela sommaren och också jobba.

Jag och min förlovad ska gifta oss i sommaren så vi pratade lite om vär bröllop. Dom ska bli ganska stora och hoppas att allt är perfekta! Vi har redan planerat det flesta av saker darför att vi vill ha ingen bråttom i sommaren. Efter det flygar vi till paradis för nästan 4 veckor.

Det var kul att träffas med Axel och jag väntar på vår nästa möte i morgon. 🙂

Julia