Runebergintortuista tuli teetä

Oli suunniteltu, että meidän ensimmäinen tapaaminen olisi Runebergin päivänä, mutta sitten se ei sopinut ja sen sijasta me tavattiin 7.2. Me tavattiin Stockmannin Kellon alla ja kun me tavattiin me emme tienneet minne me voimme mennä. Ensin menimme pieneen kahvilaan, mutta sinne emme mahtuneet. Me päätimme, että meidän ei tarvitse syödä Runebergintorttuja tänäänkin, me söimme ne eri paikossa Runebergin päivänä.

Anna tiesi yksi pieni söpö ”teekahvilapaikka” Fredrikinkadulla ja sinne me menimme. En ole ollut siellä ennen, mutta luulen, että minä voin mennä takaisin. Paikka oli niin hieno, ja siellä on niin monta teetä, luulen että minä voisin joka kertaa maistaa uutta makua.

Seinällä oli yksi lappu joka kertoi, että kuluttajat saavat istua kahvilassa 2 tuntia. Me istuimme alas noin kaksi tuntia. Me joimme teetä ja puhuimme. Me puhuimme suomea täällä kertaa, ensi kerralla puhumme ruotsia. Minusta, meidän ensimmäinen tapaaminen meni aika hyvin.

-Anita

Meidän kolmas tapaaminen

Täällä kertaa me tavattiin aamulla, samana päivänä kuin Amazing Race. Olin vähän väsynyt kun me tavattiin Aleksandriassa mutta on ok kello kymmenen, eikö ole? Ensinnäkin olimme suunnitelleet mennä Suomenlinnaan, mutta sää ei ollut niin hyvä kuin toivoimme. Onneksi, meillä oli suunnitelma B – Brunssi. Nyt kysymys oli missä? Päätimme mennä kauppaan ostamassa vähän syötävää. Kaikki osti miten hän haluaisi. Mukaan Aleksandriaan opiskelijantilaan tuli hedelmiä, suklaata ja croissanteja.

Aleksandrian opiskelijantilassa me söimme ja puhuimme pari tuntia, ja kuuntelimme jonkun kuorsaukset. Me puhuimme mitä oli tapahtunut sitten viime nähty. Kerroimme toisilleen lempi- elokuvastamme ja keskustelimme missä ostamme vaatteitamme. Joku mieluummin käy kirppistoriin ja joku pitää Hullut päivästä. Tämä kerta puhuimme suomea.

Hyvää päivänjatkoa!

Terveisin,

Anita

Toinen tapaaminen

Ensi kertaa kuin me tavattiin, me suunnittelimme, että yhdellä tapaamisella voisimme pelata jotain. Täällä kerta oli se ”pelaaminen-tapaaminen”. Anna tiesi, että Aleksandriassa on yksi opiskelijanhuone, missä opiskelijat saavat seurustella. Ei Hanna eikä minä tiesi että siellä löytyy semmoinen huone.

Anna oli ottanut mukaan aika monia pelejä. Päätimme, että ensin pelaamme Carcassonne. Ei Hanna eikä minua oli pelannut Carcassonne aikaisemmin. Me oppimme säännöt ja sitten me aloimme pelata. Minusta Carcassonne on aika hauskaa, ja luulen, että Hanna ja Anna ole sama mieltä. Pelattiin toi peli kaksi kertaa, niin hauska se oli.

Kello meni aika nopeasti, mutta ennen me menimme, me pelasimme kortteja. Me kaikki osaamme risti seitsemän ja Maja, ja niitä korttipelejä me pelattiin pari kertaa.

Nähdään taas pian!

/Anita

Esittely

Moi!

Olen Anita Westerholm, 20-vuotias tyttö Tammisaaresta. Viime keväänä tulin ylioppilaaksi ja syksyllä muutin Helsinkiin opiskelemaan oikeustiedettä. Nyt asun yksin Helsingissä. Viime vuonna tapahtui niin paljon ja paljon tuntui uudelta. Nyt olen alkanut tottua kaikkiin ja askelittain olen saanut rutiineja. Viihdyn täällä.

Kun en istu kirjastossa, minä haluan tehdä jotakin. En pidä kotona istumisesta. Tykkään seurustella kavereiden kanssa ja sitten yritän ehtiä salille treenaamaan. Aikaisemmin harjoittelin yleisurheilua, heitin moukaria. Minä lopetin kun muutin Helsinkiin, nyt harjoittelen vaan koska haluan pysyä kunnossa, minulla ei ole aikaa kilpailemaan. Olen mukana politiikassa, haluan vaikuttaa yhteiskunnassa.

Toivon, että kurssin jälkeen minä uskallan puhua suomea. On niin vaikea opiskella lakia (ja asua Suomessa) kun en osaa suomea niin hyvin ja arvoin, että opin parhaiten puhumalla suomea.

-Anita