Viimeinen tapaaminen – Ajattelun voimaan

Viimeiselle tapaamiselle minä ehdotin että käydään yliopiston uudessa näyttelyssä yliopiston päärakennuksessa. Näyttely kertoo yliopistan historiasta ja kun me molemmat pidimme viimeisesta näytellystä luulin että tämä voisi olla hauska juttu tehdä. Kun tultiin näyttelyyn olin vähän yllätynyt, se oli niin hienosti tehty ja se oli ihan niin kuin tavallinen museo, vaikka se yliopiston salissa. Koska yliopisto täytää 375 vuotta tänä vuonna näyttely käsitteli yliopiston historian perustusvuosi 1940-lta tähän päivään.

Minusta se oli mahtava että useita esineitä Turun ajasta on vielä käytössä, esimerkiksi rehtorin avaimet ja valtikat. Näimme myös pari videoa jotka olivat hauskaa keskusteltiin siitä että yliopistolla on monta kummallista perinnettä kuin ”Mantan lakitus”. Vaikka puhuttiin vain ruotsia tänään yritin muistaa pari uutta sanoa suomeksi, näytteylyssä luin paljon sanoja jotka minä en oli ikinä nähnyt ennen. Myös tässa näyttelyssä opin paljon, minulla ei oli aavistustakaan että yliopistolla oli oma tuomiovalta ja linna. Suosittelen tämä näyttely kaikille jotka ovat kiinnostuneet historiasta!

Olen iloinen että olen osallistunut tässä kursissa, luulen että minun suomi on parannut vähän ja sen lisäksi olen oppinut paljon uutta minun uudesta kotikaupiungista ja yliopistosta.

-Celinda

Toinen tapaaminen – nyt ei meni ihan niin kuin suunniteltu

Tämä tapaaminen ei meni ihan niin kuin me olimme suunnitelleet…. Kirsi tiesi että Ateneumilla on vapaa sisäänpääsy yksi torstai ja päätimme että nähdään siellä klo 16. Kun saapun Ateneumiin näen lapun missä sanoo että Ateneum suljee tänön klo 16…Voi että! Sitten kun Kirsi tulee noin 10 minuuttia myöhemmin yritämme keksiä jotaina muuta hauskaa joka voisimme tehdä nyt kun meidän Ateneum-suunnitelma ei onnistui, mutta olimme tosi väsyneitä, Kirsi oli ollut pitkä päivä koulussa ja minä olin istunut koka päivä kirjastossa, ja menimme vain kahville tänään.

Kaisaniemenkadulla on semmonen kahvila kuin Steam Coffee ja en oli ikinä ollut siellä, niin mentiin sinne. Joimme teetä ja puhuimme reilun tunnin kesäsuunitelmista, meidän koulutuksista ja vain elämästa yleisesti. Puhuimme vaan suomea tänään, ja ensi kertaa puhumme vaan ruotsia. Kahvila oli mukava ja se harmitti vähän että olin just dyönyt ennen meidän tapaaminen, koska siellä oli niin monta erilaista kakkua jotka haluaisin maistaa. Meillä oli kiva juttelu ja Kirsi sanoi että minun suomi oli sujuvampi kuin ennen, joka oli hauska kuullaa 🙂

-Celinda

Ensimmäinen tapaaminen – Hulluna Helsinkiin

Meidän ensimmäisella tapaamisella menimme Helsingin Kaupunginmuseoon, siellä oli yksi näyttely Helsingin historiasta ”Hulluna Helsinkiin” joka kuulosti kiinnostavalta.
Näyttelyssä oil monta erilaista esineitä, valokuvia ja videoita, 1500-luvulta tähän päivään.
Opin paljon uutta, mä en tiennyt että Helsinki ensin sijaitsii Arabain rannalla, ja se vedenneito-peli joka ennen oli Linnanmäellä oli tosi hauska, mutta se tuntui oudolta että vaan 30 vuotta sitten tällainen juttu oli hyväksytty meidän yhteiskunnassa.

Ensi me puhuttiin noin 45 min suomea, sitten siirryimme ruotsiin. Puhuminen meni aika hyvin, puheenaihetta oli helppo keksiä siellä näyttelyssä ja me saimme käyttää vähän erilaisia sanoja. Me päätimme että seuravalla tapaamisella taas tehdään jotain aktiivisempi kuin vaan käydä kahvilla, kuin se auttoi meidän puhuminen niin paljon.

Näyttely oli kiinnostava ja minun mielestäni tosi hyvä, nyt tiedän enemmän uudesta kotikaupungista. On vähän ikävä että me ehidmme sinne ennen kun tiesimme että mennään sinne koko ryhmän kanssa, mutta ei se nyt haittaa niin paljon 🙂

-Celinda

Esittely

Moi! Minun nimi on Celinda, olen kohta 20 vuotta vanha ja opiskelen oikeustiedettä. Perheni asuu Ahvenanmaalla ja minä muutin Helsinkiin syyskuussa. Mulla on pieni kämpä Kruununhaassa, ja minää viihdyin tosi hyvin, Kruununhaaka on niin mukava ja rauhallinen alue.
Kun en ole kirjastossa lukemassa käyn salilla, laitan ruokaa ja olen kavereiden tai poikaystävänin kanssa. Olen tanssinut balettia 15 vuotta ja toivon että mä kohta löydän hyvän tanssikoulun Helsingissä.
Täydellinen perjantai-ilta syön hyvän illallisen ja juon pari lasillistä viiniä ystävien kanssa.
Kesällä menen takaisin Ahvenanmaalle, omistan ravintolan ja kahvilan siellä äidin ja paras ystävin kanssa, ja tietenkin se vaatii paljon aikaa ja töitä. Odotan kesää paljon, on ihana olla kotona ´perhen ja ystäveiden kanssa, mun mielestäni kesä on paras saaristossa!

-Celinda