About Deleted User

Special user account.

Helsinki Shooting Club

Olimme Jaakon kanssa päättäneet mennä ampumaradalle ampumaan. Jaakko varasi meille ajan Helsinki Shooting Clubille Albertinkadulle keskiviikolle 15.4. klo 17. Meillä oli molemmilla luennot keskiviikkona klo 15.45 asti joten päätimme käydä syömässä jotain pikaista ennen ampumaradalle menoa. Kävimme Picnicissä syömässä patongit ja siellä Jaakko kertoi minulle että oli hänen 30-vuotis syntymäpäivät. Mikäs oli sen parempaa kuin saada tehdä jotain vähän spesiaalimpaa syntymäpäivänään J

Kun tulimme Helsinki Shooting Clubille, kävimme ensin kassalla luovuttamassa henkilöllisyystodistukset henkilökunnalle ja maksamassa tunnille pääsystä. Tunti maksaa 50€ ensikertalaisille. Ennen kuin pääsimme ampumaradalle, kävimme läpi tärkeitä turvallisuusohjeita sekä ohjeita kuinka toimitaan juuri Helsinki Schooting Clubilla. Ohjeistuksen jälkeen pääsimme ampumaradalle jossa ammuimme 25 metrin etäisyydeltä maalitauluun.

Ammuimme radalla laukauksia viiden sarjoissa useamman kierroksen. Ensimmäiset pari kierrosta ampuminen oli hieman pelottavaa, mutta kun tottui kovaan laukausten ääneen (ääni tuntui koko kropassa) niin ampuminen alkoi jo sujua melko hyvin. Yhtään napakymppiä ei tullut mutta melko lähelle pääsin J

Jos et aikaisemmin ole käynyt ampumaradalla, niin suosittelen että käyt. Oli tosi hauskaa ja kun pääsi alkutärinöistä rentoutumaan ja ainoastaan keskittymään ampumiseen, niin se oli aivan mahtavaa. Ehkä joskus vielä käyn uudestaan kokeilemassa ampumista.

Tämä oli Jaakon ja minun viimeinen tapaaminen kurssin tiimoilta, mutta sovimme että hyvin voisimme jatkaa tapaamisia vielä tulevaisuudessakin. Oli hienoa saada tutustua uuteen ystävään johon en olisi tutustunut jos en olisi ilmoittautunut Alice-kurssille. Kiitos Jaakolle mukavista yhteisistä, tähänastisista, tapaamisista!

Tapiolan Honka vs. Kouvolan Kouvot, Korisliiga-ottelu

Kävimme Jaakon kanssa lauantaina 11.4 katsomassa Korisliiga-ottelua Tapiolan urheiluhallilla. Vastakkain pelasivat Tapiolan Honka ja Kouvolan Kouvot. Jaakolle tämä oli ensimmäinen kerta koripallo-ottelussa katsojana, minä sen sijaan olen viettänyt melkein koko elämäni Tapiolan urheiluhallilla koripallon parissa. Meidän mukana ottelussa oli myös veljeni sekä hänen ystävänsä. Heillä on tällä kaudella ollut kausikortti Hongan kotiotteluihin.

Ottelu oli viimeinen runkosarjan ottelu. Ottelulla ei sinänsä ollut merkitystä Hongalle, koska he silti jäivät sarjan jumboksi, kävi ottelussa kuinka vaan. Kuitenkin olisi tietenkin mukavampaa päättää kausi voittoon. Peli oli hyvin jännittävä. Honka aloitti hyvin ja siirtyi heti alussa johtoon. Kouvot kuitenkin tuli rinnalle ja ohi ja kolmannessa erässä Kouvot johti jo n. 10 pisteellä. Honka kuitenkin ryhdistäytyi viimeisellä neljänneksellä ja jännittävien vaiheiden jälkeen Honka voitti ottelun luvuin 78-74.

Kuten sanoin, Jaakolle tämä oli ensimmäinen kerta koripallo-ottelussa ja oli mukavaa saada opettaa Jaakolle koripallon sääntöjä. Jaakko sisäisti hyvin säännöt ja ottelun katsominen ehkä hieman helpottui kun ymmärsi mistä tietyt tuomarin vihellykset johtuivat.

Oli mukavaa saada viettää lauantai-iltapäivä yhdessä Jaakon kanssa Hongan ottelua seuraten..

Brunch i Aleksandria är hur det slutar

Igen i Aleksandria! Hur gick det så? Nå, det år en berättelse med snö, chokolad och får lilla platser för studenter att ta det lungt.

I vårt spel möte beslutade vi att ha en brunch. Det var en vackert vår dag och vi valde Sveaborg som vår brunch plats. Naturligtvis pratade vi också om det möjlighet att solen inte skinar och att det är vindig men beslutade ingen annan plats att ha en brunch. Två dagar före vårt möte började vädret kalla. En dag före det började det snöa – vinter hade kommit tillbacka! Nå, Sveaborg var ingen möjlighet längre.

Vi träffades inför bibliotek och gick till K-market. Jag köpte en äpple, choklad croissant och choklad för oss alla. Anita och Hanna var lite hälsosamt. Vi gick till Aleksandria för vi minde ingen annan plats (en restaurang brunch är ingen möjlighet för studenter).

I Aleksandria pratade vi allt som möjligt om vår veckor och liv. Människor gick in och ut, men vi stannade med en annan. På soffan var en människa som sov – det var intresant att observera honom. Han snarkade och gjorde lilla sömnljud.

 

Förlåt att den kommer så sent!

Berättelse om vårt först möte monader senare

OBS! Va mycket tid har gåt förbi. Men lyckligtvis bra te stannar i minde.

Vi träffade med målet att fästa Runeberg – vi gick till Kannisto bageri, men det var för lilla för oss. Eftersom ingen av oss visste ett bageri som sålde Runebergs tårtor, gick vi till likande plats som jag visste. Så bageri förändrat till ett te hus.

Helsingfors har några bra te husar. Alla har olika bra poänger: till exempel Théhuone har bra japanska te och Teemaa är bäst för lång stunder med högklassig te. Vi gick till the Ounce i Kamppi, som är stämningsfullast plats för bra te. The Ounce är dekorerats i en gammal stil och det är ganska liten, med bara fyra bord. Ibland har dom klassisk musik i backrummet. Det är en jätte bra plats för visa landboende och utomlandare och också en bra platts för att läsa och njuta te.

När vi gick till the Ounce visste jag inte att Anita och Hanna drack te bara ibland. The Ounce har tiotals teslagar och du väljer dom med hjälp av ditt luktsinne. Jag dricker mycket te och vet vad jag tycker (just nu min favorit te är Gen Mai Cha och Oolong). Jag välde green te med ingefära (tror jag) som har en fresk smak. Anita och Hanna hade svart te med frukter som säljare rekommenderats.

Lyckligtvis tyckte Anita och Hanna om the Ounce även om te husen var en ny upplevelse för dom. Vi blev bekanta med varandra och tid gick förbi ganska snabbt. Vi funnit att vi inte har så mycket gemensamt med varandra och att ibland hade vi svårt att fortsätta konversation. Endå hade vi en bra tid!

Amazing race

Två statyer som börjar på A, en nation, en försenad människa och några böcker. Här har ni allt som hände i vårt Amazing Race:

 

Ensin menimme kirjastoon, josta löysimme heti Kjell Westön kirjan Kangastus 38, ja me voisimme tehdä meidän tehtävämme. Puuttuvat sanat olivat “stadionin torniin”. Sitten kysyimme kirjastovirkailija kolmesta Helsinkiin sijoittuvasta romaanista. Hän antoi meille neljä kirjaa “Brändövägen 8” (Henrik Tikkanen), “Leijat Helsingin yllä” (Kjell Westö), “Senja O. kävi täällä” (Anja Snellman) ja “Pussikaljaromaani” (Mikko Rimminen). Kaikki kirjat tapahtuu Helsingin ympäristössä, esimerkiksi Tikkasen kirjan nimi on aito katunimi Kulosaaressa (suosittelen sitä, oli ihan hyvä kirja!).

På biblioteket googlade vi också statyer i Helsingfors och träffade Anna, som hade varit på en föreläsning. Då hade vi samlat ihop hela gruppen. Den närmaste statyn var på Senatstorget, där det finns en staty av Aleksander II. Vi gick för att se den och beslutade att åka till Nya Studenthuset efter det för att finna en nation. Statyn av Alexander II var byggd år 1894. På statyn hittade vi bara vilket år den byggdes, för ingen av oss hade en qcr-läsare i mobilen. Vi googlade mer: Johannes Takanen och Walter Runeberg var bakom statyn och det var byggd till ära av Alexander II, en slutsats som vi har redan hade dragit. På fotot kan du inte se Alexander jättebra – det var svårt att få alla tillsammans i ett foto.

aleksanteridösä

När vi gick till Senatstorget för att ta en bild av Alexander II, tänkte vi också på någonting som skulle beskriva Helsingfors. Vi tyckte att resekortet beskriver Helsingfors bra. Man kan använda resekortet i huvudstadsregionen, och det gäller runtom Helsingfors i alla samfärdsmedel: tåg, bussar, metro, spårvagnar och Sveaborg färjan. Nästan alla som bor i Helsingfors använder resekortet. Studenterna får rabatt när de laddar upp kortet, så det är ganska billigt att resa i huvudstadsregionen. Man kan också betala med kortet, till exempel när man skriver ut vid universitetet. Vi skrev en dikt om resekortet:

Oodi matkakortille

Dösäzetti

Harvoin petti

Kun skurulla förasin Eiraa

Dösäzetti

Bara tretti

Centti per varje dag

Kun olimme olleet Senaatintorilla katsomassa Alexanderin patsasta, menimme Uudelle ylioppilastalolle ja Eteläsuomalaiseen osakuntaan. Eteläsuomalainen osakunta (ESO) on poikkitieteellinen opiskelijayhteisö. Tapasimme erään nuoren, mukavan naisen, ja hän kertoi osakunnasta. Hän kertoi, että Eteläsuomalainen osakunta on perustettu 1905 ja tänä vuonna juhlitaan 110-vuotisjuhlaa. Vaikuttaa siltä, että siellä Eteläsuomalaisten osakunnalla on todella paljon ohjelmia. Tiistaisin ja torstaisin heillä on kahvit ja sitten heillä on juhlia, esimerkiksi häät kansallispuvussa huhtikuussa. Ennen kuin menimme takaisin yliopistolle, hän näytti heidän tilansa, jotka ovat äskettäin rempattu ja me otimme yhden selfien hänen kanssaan. Sitten menimme takaisin yliopistolle ja saimme vähän suklaata toisen sijamme ku

nniaksi.

eso

Valitettavasti emme voittaneet, mutta oli kiva iltapäivä kuitenkin!

Anna, Hanna, Anita och Kirsi

Amazing Race Helsingissä

Moikka!

Hanna ja Linda lähtivät joukkueena suorittamaan Amazing Race tehtäviä Helsinkiin. Alla löytyy meidän vastaukset tehtäviin:

1. Ensimmäistä tehtävää varten kävimme Kaisa-kirjastossa. Vastauksien löytymiseen oli kaikki keinot sallittuja, joten päädyimme löytämään vastaukset Googlesta. Saimme selville että Kjell Westön kirjasta oleva lainaus, oli kirjasta Kangastus 38. Kuvauksessa katsellaan Helsinkiä Stadionin tornista.

Kolme romaania jotka sijoittuvat Helsinkiin:
Nina Hurman, Yönpunainen höyhen. Kirja sijoittuu 1920-luvun Helsinkiin.
Nina Hurman, Hatuntekijän kuolema. Kirja on jatko-osa edelliselle kirjalle.
Laura Honkasalon, Perillä kello kuusi. Kirja sijoittuu 1960-luvun Helsinkiin.

 

2.Nationen
Vi visste inte var är students klubbar. Vi försökte googla saken ganska länge, och det var svårt, för med datorn i Kaisa var bara för att söka information om böcker. Vi gick till huvudbyggnaden, och frågade vaktmästaren om han visste, han råda oss att gå till Mannerheimvägen 5.

Vi hittade Etelä-Suomalainen osakunta och fick ta foton med en av medlemmarna, vi fick även Aleksis Kivi med på fotot (synd att vi redan hade tagit staty foto vid Senatstorget, nu har vi gjort den här delen av uppgiften dubbeltJ ). Flickan (på fotot, vi glömde fråga hennes namn) berättade oss mycket intressanta saker om nationer.

Ett par år sen stal någon statyn av Aleksis Kivi, men lyckligtvis fick de den tillbaka. Nationen hade tänkta att rapportera till polisen om statyn inte skulle visas inom en viss tid. Efter en tid kom statyn tillbaka till nationen, med taxi.

WP_20150326_005

3. Päädyimme Helsinkiä symboloivaa esinettä varten raitiovaunuun. Raitiovaunu on ollut osa Helsingin katukuvaa jo yli 100 vuotta ja raitiovaunuja ei löydy muualta Suomesta kuin Helsingistä. Meidän runosuoni kukki ja runoilimme seuraavan runon:

Spårassa on hubaa
kun jengi rulaa
Katuja en halua dallailla
koska spårassa voi halailla

 

4. Vi valde Alexander II statyn vid Salutorget. Johannes Takanen och Walter Runeberg planerade statyn. Den avslöjades år 1894 och den är tillägnad till storhertig Alexander II.

WP_20150326_003

Olipas kivoja tehtäviä!

Terkuin, Hanna ja Linda

Viimeinen tapaaminen

Meidän viimeinen tapaaminen oli 26.3. Tapasimme klo. 10 samassa paikassa kun viime kerta ja menimme yhdessä ruokakauppaan ostamaan aamiasta/brunssia. En oli syönyt mitään, niin minulla oli nälkä! Ostimme croissanteja, hedelmiä ja smooties. Sitten menimme takaisin opiskelija tilaan ja istuimme siellä ja söimme ja puhuimme. Tämä kerta puhuimme suomea, ja oli hyvä harjoitus minulle. Puhuimme elämistämme, kesätöistä, opiskelusta ja lempielokuvastamme.

On ikävä että tämä kurssi loppuu nyt, koska on ollut todella hyödyllistää minulle, koska puhun tosi harvoin suomea. On ollut hyvää saada puhua jonkun kanssa kuka tietää että en osaa suomea sujuvasti, ja että heillä on ollut sama tilanne kun olemme puhunut ruotsia. Ilmapiiri on ollut sellainen että oikeasti olen uskaltanut puhua ja jos on mennyt väärin, ei haittanut. Siksi olen tosi kiittollinen Annalle ja Anitalle! 🙂

Hanna

Pelejä ja keskustelua

Pari viikkoja sitten minä, Anna ja Anita tapasimme Aleksandriassa ja menimme sitten Aleksandrian opiskelija tilaan. Olen jo opsikellut kolme vuotta, mutta en edes tiennyt että on sellaista paikkaa! Aina oppii jotain uutta! Huone oli aika kiva, siellä oli sohveja, pöytejä ja keittiö. Anna oli tuonut pelejä, ja me aloitimme Carcassonnella. Se oli hauska peli, missä piti rakentaa tiejä, kaupunkeja ja kumpuja. Oli ensiksi vähän vaikea oppia, mutta kun olimme pelinneet vähän aikaa, minä kyllä ymmärsin.

Kun pelasimme me myös keskustelimme. Minä ja Anna olimme molemmat kirjottanut meidän oma kandaatimme ja Anitalle oli myös tapahtunut paljon. Kun olimme pelinneet Carcassonne kaksi kertaa, pelasimme tavallista kortteja. Oli myös hauska!

Tämä kerta puhuimme ruotsia, mutta oli silti kivaa tapailla ja saada tuntea toisiaan parempi.

Kiitos tytöt! 🙂

Hanna

Kiitos ja anteeksi! ;)

Kurssi on loppunut nyt, tylsä että en voisi tulla viimeinen kerta, mutta koko ryhmäni oli esteitä.

Olen iloinen että uskalsin ota tämä kurssi. Tärkein asia minulle on että saan harjoitella puhua suomea, en kirjoittaa mitään pitkiä esseitä tai jotain, puhuminen on tärkein. Sen vuoksi tämä on ollut hyvä kurssi minulle, koska se on ollut helpompi uskalla puhua ja sanoa väärin kun tiesin että kaikki muu tiesivät että en puhuu sujuvasti suomea. Täällä Helsingissä se on aika outo juttu että et voit puhua sujuvasti ja monet eivät ymmärtää että se voi olla näin että minä en ole puhunut mitään suomea, koska en ole tarvinnut. Kaikki puhuu ruotsea Vöyrissä.

Mutta tämä on ollut hyvä kokmus minulle, koska nyt tiedän että saan sanoa väärin. Tärkein on että sanon jotain. Kiitos ja anteeksi! 😉

Espresso Edge

Moi!

Meidän “viimeinen” tapaus oli Kruununhakalla, Espresso Edge:lla. Se on pieni ja mukava kahvila kouluni vieressä ja olen tehnyt pari haastatteluja siellä ennen. Mutta tänä päivänä olin siellä tapaamaan Jonna ja Julia. Minä ja Julia ottimme ruokaa, olin ollut koulussa koko päivänä ja minulla oli nälkä. Ottin Kanatortilla ja Julia otti salaatti, Jonna joi teetä.

Keskustelimme paljon ja oli aika hauska nyt kun tunnemme toisiaan. Aika tylsä että kurssi loppuu nyt, kuukaudet ovat menneet nopeasti ohi!

Mutta olemme jutteleet että pitäisimme tavata taas pian. Tarvitsemme ja haluamme kaikki oppia enemmän. 🙂