Viimeinen tapaaminen

Meidän viimeinen tapaaminen oli 26.3. Tapasimme klo. 10 samassa paikassa kun viime kerta ja menimme yhdessä ruokakauppaan ostamaan aamiasta/brunssia. En oli syönyt mitään, niin minulla oli nälkä! Ostimme croissanteja, hedelmiä ja smooties. Sitten menimme takaisin opiskelija tilaan ja istuimme siellä ja söimme ja puhuimme. Tämä kerta puhuimme suomea, ja oli hyvä harjoitus minulle. Puhuimme elämistämme, kesätöistä, opiskelusta ja lempielokuvastamme.

On ikävä että tämä kurssi loppuu nyt, koska on ollut todella hyödyllistää minulle, koska puhun tosi harvoin suomea. On ollut hyvää saada puhua jonkun kanssa kuka tietää että en osaa suomea sujuvasti, ja että heillä on ollut sama tilanne kun olemme puhunut ruotsia. Ilmapiiri on ollut sellainen että oikeasti olen uskaltanut puhua ja jos on mennyt väärin, ei haittanut. Siksi olen tosi kiittollinen Annalle ja Anitalle! 🙂

Hanna

Pelejä ja keskustelua

Pari viikkoja sitten minä, Anna ja Anita tapasimme Aleksandriassa ja menimme sitten Aleksandrian opiskelija tilaan. Olen jo opsikellut kolme vuotta, mutta en edes tiennyt että on sellaista paikkaa! Aina oppii jotain uutta! Huone oli aika kiva, siellä oli sohveja, pöytejä ja keittiö. Anna oli tuonut pelejä, ja me aloitimme Carcassonnella. Se oli hauska peli, missä piti rakentaa tiejä, kaupunkeja ja kumpuja. Oli ensiksi vähän vaikea oppia, mutta kun olimme pelinneet vähän aikaa, minä kyllä ymmärsin.

Kun pelasimme me myös keskustelimme. Minä ja Anna olimme molemmat kirjottanut meidän oma kandaatimme ja Anitalle oli myös tapahtunut paljon. Kun olimme pelinneet Carcassonne kaksi kertaa, pelasimme tavallista kortteja. Oli myös hauska!

Tämä kerta puhuimme ruotsia, mutta oli silti kivaa tapailla ja saada tuntea toisiaan parempi.

Kiitos tytöt! 🙂

Hanna

Runebergintortuista tuli teetä

Oli suunniteltu, että meidän ensimmäinen tapaaminen olisi Runebergin päivänä, mutta sitten se ei sopinut ja sen sijasta me tavattiin 7.2. Me tavattiin Stockmannin Kellon alla ja kun me tavattiin me emme tienneet minne me voimme mennä. Ensin menimme pieneen kahvilaan, mutta sinne emme mahtuneet. Me päätimme, että meidän ei tarvitse syödä Runebergintorttuja tänäänkin, me söimme ne eri paikossa Runebergin päivänä.

Anna tiesi yksi pieni söpö ”teekahvilapaikka” Fredrikinkadulla ja sinne me menimme. En ole ollut siellä ennen, mutta luulen, että minä voin mennä takaisin. Paikka oli niin hieno, ja siellä on niin monta teetä, luulen että minä voisin joka kertaa maistaa uutta makua.

Seinällä oli yksi lappu joka kertoi, että kuluttajat saavat istua kahvilassa 2 tuntia. Me istuimme alas noin kaksi tuntia. Me joimme teetä ja puhuimme. Me puhuimme suomea täällä kertaa, ensi kerralla puhumme ruotsia. Minusta, meidän ensimmäinen tapaaminen meni aika hyvin.

-Anita

Meidän kolmas tapaaminen

Täällä kertaa me tavattiin aamulla, samana päivänä kuin Amazing Race. Olin vähän väsynyt kun me tavattiin Aleksandriassa mutta on ok kello kymmenen, eikö ole? Ensinnäkin olimme suunnitelleet mennä Suomenlinnaan, mutta sää ei ollut niin hyvä kuin toivoimme. Onneksi, meillä oli suunnitelma B – Brunssi. Nyt kysymys oli missä? Päätimme mennä kauppaan ostamassa vähän syötävää. Kaikki osti miten hän haluaisi. Mukaan Aleksandriaan opiskelijantilaan tuli hedelmiä, suklaata ja croissanteja.

Aleksandrian opiskelijantilassa me söimme ja puhuimme pari tuntia, ja kuuntelimme jonkun kuorsaukset. Me puhuimme mitä oli tapahtunut sitten viime nähty. Kerroimme toisilleen lempi- elokuvastamme ja keskustelimme missä ostamme vaatteitamme. Joku mieluummin käy kirppistoriin ja joku pitää Hullut päivästä. Tämä kerta puhuimme suomea.

Hyvää päivänjatkoa!

Terveisin,

Anita

Toinen tapaaminen

Ensi kertaa kuin me tavattiin, me suunnittelimme, että yhdellä tapaamisella voisimme pelata jotain. Täällä kerta oli se ”pelaaminen-tapaaminen”. Anna tiesi, että Aleksandriassa on yksi opiskelijanhuone, missä opiskelijat saavat seurustella. Ei Hanna eikä minä tiesi että siellä löytyy semmoinen huone.

Anna oli ottanut mukaan aika monia pelejä. Päätimme, että ensin pelaamme Carcassonne. Ei Hanna eikä minua oli pelannut Carcassonne aikaisemmin. Me oppimme säännöt ja sitten me aloimme pelata. Minusta Carcassonne on aika hauskaa, ja luulen, että Hanna ja Anna ole sama mieltä. Pelattiin toi peli kaksi kertaa, niin hauska se oli.

Kello meni aika nopeasti, mutta ennen me menimme, me pelasimme kortteja. Me kaikki osaamme risti seitsemän ja Maja, ja niitä korttipelejä me pelattiin pari kertaa.

Nähdään taas pian!

/Anita

Kiitos ja anteeksi! ;)

Kurssi on loppunut nyt, tylsä että en voisi tulla viimeinen kerta, mutta koko ryhmäni oli esteitä.

Olen iloinen että uskalsin ota tämä kurssi. Tärkein asia minulle on että saan harjoitella puhua suomea, en kirjoittaa mitään pitkiä esseitä tai jotain, puhuminen on tärkein. Sen vuoksi tämä on ollut hyvä kurssi minulle, koska se on ollut helpompi uskalla puhua ja sanoa väärin kun tiesin että kaikki muu tiesivät että en puhuu sujuvasti suomea. Täällä Helsingissä se on aika outo juttu että et voit puhua sujuvasti ja monet eivät ymmärtää että se voi olla näin että minä en ole puhunut mitään suomea, koska en ole tarvinnut. Kaikki puhuu ruotsea Vöyrissä.

Mutta tämä on ollut hyvä kokmus minulle, koska nyt tiedän että saan sanoa väärin. Tärkein on että sanon jotain. Kiitos ja anteeksi! 😉

Det tredje mötet

För den sista gången träffades vi med Evelina på ett glas vin i Bhangra Bar i Etu-Töölö. Vi hade tänkt också att vi skulle gå på museet i Tennispalatsi, men det var stängt då. Men Bhangra och glas vin var också bra ide, för vädret ute har varit ganska kallt senaste dagarna. Platsen är mysig och man kan lätt prata där, för musiken var inte för högt.

Vi pratade bl.a. om att hur krävande arbetslivet nuförtiden är. Människor som redan har jobb, ofta har för mycket att göra. Sen har vi människor som skulle behöva sjuklov eller sjuk pension, men har tvingats att jobba. Det finns också många unga människor som skulle gärna hitta arbetet, men lyckas inte. Lite besvärligt situation. Men vi får hoppas att småningom situation i arbetslivet blir bättre.

Det här kursen har varit jätte roligt. Inte bara därför att det är så lätt ( 🙂 ), men också därför att det har varit roligt att träffa Evelina och göra olika saker. På det här sättet man har lägre tröskel att tala svenska/finska, för båda är i “samma båt”.

Trevligt fortsättning på våren!

H. Hanna

Espresso Edge

Moi!

Meidän “viimeinen” tapaus oli Kruununhakalla, Espresso Edge:lla. Se on pieni ja mukava kahvila kouluni vieressä ja olen tehnyt pari haastatteluja siellä ennen. Mutta tänä päivänä olin siellä tapaamaan Jonna ja Julia. Minä ja Julia ottimme ruokaa, olin ollut koulussa koko päivänä ja minulla oli nälkä. Ottin Kanatortilla ja Julia otti salaatti, Jonna joi teetä.

Keskustelimme paljon ja oli aika hauska nyt kun tunnemme toisiaan. Aika tylsä että kurssi loppuu nyt, kuukaudet ovat menneet nopeasti ohi!

Mutta olemme jutteleet että pitäisimme tavata taas pian. Tarvitsemme ja haluamme kaikki oppia enemmän. 🙂

Takatalvi-flunssa ja Hullut päivät

Moi taas!

Istun nyt kotona flunsassa kun te juoksette Helsingin ympärillä… Tylsä, mutta toivottavasti Amazing Race oli hauskaa! Huolimatta kylmästä Henni ja minä tapasimme eilen ja kävimme… Stockmanin Hulluille päiville! Ja kyllä oli hullu, niin kuin aina. Vaikka kello ei edes oli 9 ihmiset toiviomatkustivat tavaratalolle. Mekin ilmeisesti… Mutta kyllä se oli hauskaa! Kävimme vähän naisten vaateosastolla, kokeilimme toiveikkaasti kesäkenkiä vaikka ulkona satoi luntaa, käännyimme osastolla missä he myyvät meikit ja päätimme Akatemiseen kirjakauppaan. Sitten mulla oli pakko mennä luennolle ja Henni työlle. Nyt toivon teille hyvää viikonloppua ja jatkan parantamista.

// Vilhelmina

Pieni tauko

Moi kaikki!

Pari viikkoa sitten Henni ja minä tapasimme Kaisa-kirjastossa ja menimme Gaudeamus kahvilaan. Meillä oli molemmat paljon lukemisesta ja opiskelmista tekemättä mutta oli hyvä otta pieni taukko kaikesta ja vaan puhua jonkun kanssa. Keskustelumme pyörinyt opiskelustamme, opintotuesta ja mielenosoituksesta joka pidetiin sillä perjantaina, mutta kans vähän miellyttävistä aihesta, kuten Hennin valokuvastamista ja hänen työnsä Yliopilaslehdellä ja mun Studentbladet:illa ja vähän suunnitelmia viikonlopulle. Olin menossa Turkuun taas niin en voinut osallistua mielenosoitukseen ja pari Hennin ystävät olivat tulossa Helsinkiin pari päivälle, mutta onneksi kaikki oli opiskelijoineen puolessa. Olimme sama mieltä että sun pitäis saada mahdollisuus ottaa kaksi tutkintoa, on vaikea tietää mitä sinä halut tehdä elämässä ja nähtävästi monet ovat sama mieltä.

Pusut murut!

// Vilhelmina