Toinen kurssikerta piti sisällään erilaisiin valintoihin ja tietokantoihin tutustumista sekä eri projektioiden vertailua. Ja mikä tärkeintä, se piti sisällään myös turhautumisen tunteita! Ensimmäisen visualisoinnin sain ohjeiden avulla tehtyä, mutta toinen ei sitten onnistunutkaan, yllätys yllätys. Nämä hommat siis vaativat grindaamista, jotta ne alkavat sujua.
QGIS tarjoaa monia tapoja saada aineistoja paikkatieto-ohjelmaan. Yleistymään päin ovat olleet erilaiset rajapinnat, joiden avulla haetaan netistä aineistoja suoraan palvelimelle. Näistä yleisimpiä ovat esimerkiksi WFS ja WMS, joista ensimmäistä pääsimme kokeilemaan. WFS eli Web Feature Service tarkoittaa (vektorimuotoisia) aineistoja, joita voi tallentaa omalle koneelle ja yhtä lailla muokata paikkatieto-ohjelmassa. Siispä avasimmekin Tilastokeskuksen WFS-paketin, joka sisälsi kymmeniä aineistoja eri aluerajauksin ja eri mittakaavoissa.
Sitten ryhdyttiinkin toimeen. Tarkoitus oli vertailla eri projektioiden vaikutuksia pinta-aloihin, tässä tapauksessa käytettiin Mercatorin projektiota (kuva 1). En käyttänyt karttaselitteessä prosentuaalisia arvoja vaan kerrointa, joka kuvaa sitä miten monikertaisena pinta-alat näkyvät kartalla. Esimerkiksi Etelä-Suomessa Mercatorin projektio kuvaa pinta-alat noin kolme kertaa liian suurina ja Lapissa jopa seitsenkertaisina. Tämä pohjoista kohti suureneva vääristymä oli toki oletettavissa, kuten muun muassa Enni Pyysalo totesi blogissaan (Pyysalo 2020).
Onkin siis kriittisen tärkeää, mitä projektiota käyttää esimerkiksi pinta-aloja tutkittaessa. Pinta-alojen lisäksi alueiden muodot vääristyvät, mikäli käytetty projektio ei ole sopiva. Vertailinkin seuraavaksi ETRS-TM35FIN- ja World_Robinson-projektion vaikutusta pinta-aloihin ja alueiden muotoihin (kuvat 2 ja 3).
Toisin kuin ETRS-TM35FIN, Robinsonin projektio ei oikein sovi kuvaamaan muotoja ja pinta-aloja Suomessa. Siinä missä ensiksi mainittu tuottaa järkevän näköisen kartan, on Robinsonin projektion mukainen kartta jo selkeästi vääristyneen näköinen. Lisäksi huomasin, että pinta-ala muuttuu yhtä lailla: kuvassa 2 esitetyn alueen (melko todenmukainen) pinta-ala on noin 4700 km², mutta Robinsonin projektioon skaalattuna saman alueen pinta-ala vaikuttaisikin olevan n. 5500 km². Tässäkään mielessä ei siis ole lainkaan yhdentekevää, mitä projektiota käyttää.
Projektioiden vaihtaminen QGISissä osoittautui jossain määrin ongelmalliseksi, tai jopa meni osaamisen ulkopuolelle, kuten Mikko Kangasmaa kuvaili tilannetta (Kangasmaa 2020). Tässäkin asiassa on toisaalta varmasti hyötyä toistosta. Harjoitus tekee GIS-mestarin!
LÄHTEET:
Enni Pyysalo (2020): Kurssikerta 2 – projektioiden vertailua (Luettu 27.1.2020)
Mikko Kangasmaa (2020): Projektioita ja valintatyökaluja (Kurssikerta 2) (Luettu 27.1.2020)
