Kurssikerta alkoi miellyttävissä merkeissä, kun pääsimme luokkahuoneessa istuskelemisen sijaan kävelemään Kumpulan lähiympäristöön. Epicollect5-sovellusta käyttäen keräsimme tietoa alueen kohteista ja tarkastelimme niiden ominaisuuksia esimerkiksi turvallisuuden ja hengailuun soveltuvuuden näkökulmasta. Turvattomiksi alueiksi koettiin ennen kaikkea suurten teiden, kuten Kustaa Vaasan tien ja Mäkelänkadun alueet. Kun tulokset ladattiin tietokantaan ja sitä kautta QGISiin, pääsimme interpoloimaan pisteaineistoa. Tuloksena syntyi havainnollistavia esityksiä (kuva 1). Mittauspisteitä olisi voinut olla enemmän todenmukaisemman kuvan saamiseksi, mutta joka tapauksessa interpolointityökalut tulivat nyt astetta tutummiksi.
Varsinaisena tehtävänä pääsimme seuraavaksi tutustumaan suurempiin, hasardeihin liittyviin aineistoihin. Näitä aineistoja pääsimme lataamaan muutamasta eri tietokannasta, minkä jälkeen ne siirrettiin joko Excelin kautta tai suoraan CSV-tiedostona QGISiin.
Ensiksi tutustuin maanjäristysaineistoon, josta valitsin tutkittavaksi vuosina 1946-2012 tapahtuneet järistykset. Yritin luoda toimivan näköisen kartan interpoloimalla yli 7,5 magnitudin järistyspisteitä, mutta lopputulos ei näytä kovin hääviltä (kuva 2). Tuotin hieman erilaisen esityksen pistekarttana, tällä kertaa yli 7 magnitudin järistyksistä, ja lopputulos on mielestäni huomattavasti havainnollistavampi (kuva 3). Siinä erottuvat selkeästi litosfäärilaattojen rajavyöhykkeet; ennen kaikkea Tyynenmeren tulirengas.
Seuraavaksi tarkastelin tulivuorten globaalia jakautumista. Valitsin havainnollistettavaan aineistoon vuoden 1964 jälkeen purkautuneet tulivuoret ja jaottelin ne yleisimpien tulivuorityyppien mukaan (kuva 4). Niin kuin maanjäristykset, myös tulivuorenpurkaukset ovat pääosin sijoittuneet litosfäärilaattojen rajavyöhykkeille. Kilpitulivuoret (kartalla keltaisella) sijaitsevat kuitenkin usein litosfäärilaattojen keskellä, ns. kuumien pisteiden kohdalla, ja ne erottuvat mukavasti muista erillään olevina kohteina.
Vaan mitäs kummaa! Ruotsissakin on näemmä purkautunut tulivuori! Sehän ei toki ole mahdollista, ja Janina Vikman onkin blogissaan selvittänyt kyseessä olevan todellisuudessa Islannissa sijaitseva tulivuori. Kuten hänkin toteaa, ei kannata aina sataprosenttisesti luottaa lukemaansa.
Päätin vielä tarkastella Japanin alueen tulivuoria, ja selviääkin että niitä on alueella monenlaisia (kuva 5). Yleisimpinä näyttäytyvät kerrostulivuoret, mutta näkyvissä on myös lukuisia kalderoita sekä vedenalaisia ja kompleksisia tulivuoria. Näkyypä alueella pari kilpitulivuortakin! Vaikka nämä kartassa olevat tulivuoret ovatkin kaikki purkautuneet vuoden 1964 jälkeen, eivät ne pääosin kuitenkaan aiheuta vaaraa lähialueiden ihmisille. Japan Meteorological Agencyn mukaan vuoden 2020 alussa vain seitsemän tulivuorta olivat aktiivisessa vaiheessa (kuva 6).
Viimeiseksi tarkastelin meteoriittien jakaantumista maailmalla. Erittelin 10-100-kiloiset, 100-1000-kiloiset ja yli 1000-kiloiset meteoriitit erivärisillä pisteillä. Tuloksista (kuva 7) käy ilmi, että yli tuhannen kilon meteoriittejä on murto-osa kaikista. Jätin tarkoituksella kartan ulkopuolelle alle kymmenen kiloa painaneet meteoriitit, sillä niitä on tuhoton määrä: yli 40 000. Havainnot ovat mielenkiintoisella tavalla jakaantuneet kartalle; Yhdysvaltojen ollessa selkeä keskittymä! Tämä johtunee ennen kaikkea niiden tehokkaasta havainnoinnista, joka ei ole kaikkialla mahdollista. Kuten Enni Pyysalo on myös huomioinut blogissaan, Siperiassa ja Pohjois-Kanadassa ei juurikaan ole meteoriittihavaintoja. Tämä ei varmastikaan johtune siitä, etteikö sinne olisi niitä syöksynyt, vaan kyseessä on nimenomaan havaintojen ja asutuksen vähäisyydestä johtuva seikka.
Tämä kurssikerta oli luma-muistikuvien verestämisen vuoksi ihan jees, kuuluvathan nuokin asiat maantieteilijän perusosaamiseen. Kurssi kokonaisuudessaan on mennyt aika nopeasti, ja ensi viikolla onkin viimeinen kerta. Siihen saakka – adios!
LÄHTEET:
Japan Meteorological Agency | Volcanic Warnings (Japan)
(luettu 24.2.2020)
https://www.jma.go.jp/en/volcano/
Pyysalo, Enni (2020): Hasardeja kartalla (luettu 24.2.2020)
Vikman, Janina (2020): Ulkoilua, kolme karttaa ja ruotsalainen tulivuori (luettu 24.2.2020)
https://blogs.helsinki.fi/jagvikma/2020/02/19/kolme-karttaa-ja-ruotsalainen-tulivuori/