Categories
Uncategorised

Kurssikerta 7: Vapain käsin, vapain mielin

Miten voikin olla mahdollista, että kurssi on tämän blogitekstin naputtelun jälkeen taputeltu? Seitsemän viikkoa on lyhyt aika, varsinkin kun on hyvää tekemistä!

Seitsemännellä kurssikerralla saimme vapaat kädet omien tuotosten toteuttamiseen. Se oli mielestäni hyvä asia, sillä edellisten kertojen opeilla jotain pitäisi saada aikaan. Lähdinkin itse tarkastelemaan lintulajien pesintään liittyviä aineistoja. Käytän karttaesitysteni pohjana kolmea Suomessa julkaistua lintuatlasta: ensimmäinen atlas (1974-1979; Hyytiä ym. 1983), toinen atlas (1986-1989; Väisänen ym. 1998) ja kolmas atlas (2006-2010; Valkama, Vepsäläinen & Lehikoinen 2011).  Kahden ensiksi mainitun atlaksen kohdalla käytän näiden yhdistettyä aineistoa paitsi sellaisenaan, myös vertailukohtana kolmanteen atlakseen.

Projekti alkoi siten, että latasin kätevän kokoiset (:D) CSV-aineistot 1.-3. lintuatlaksen tuloksista*, jotka pienellä säädöllä runnoin Excelin läpi QGISiin. Noin 345000 riviä attribuuttitaulussa. Pariin kertaan. Sounds easy, eh?
Edellä mainituissa lintuatlaksissa Suomi on jaettu noin 3800:aan 10x10km kokoiseen havaintoruutuun, jotka CSV-formaatista johtuen kuitenkin ilmestyivät tuomassani aineistossa pistemuotoisina kohteina kartalle. Ongelmalliseksi tilanteen teki se, etten löytänyt vastaavin kulmakoordinaatein varustettua ruutuaineistoa. Löytyi kuitenkin jonkinlainen (thanks Arttu!), mutta edellä mainitun “virheen” vuoksi kartassa olevat havaintoruudut sijaitsevat noin 8 kilometriä todellista sijaintiaan etelämpänä (esim. kuva 1).

Kun nämä taustatyöt oli tehty, pääsin visualisoinnin pariin. Tuotin ensiksi muutaman kartan pesivien lintulajien määrästä havaintoruuduittain; yhden vuosien 1974-1989 yhdistetystä aineistosta (kuva 1), ja toisen vuosien 2006-2010 aineistosta (kuva 2).

Kuva 1. Pesivien lintulajien määrä havaintoruuduittain 1974-1989. Mahdolliset, todennäköiset ja varmat pesinnät. Lähde: Ensimmäisen ja toisen lintuatlaksen yhdistetty aineisto.
Kuva 2. Pesivien lintulajien määrä havaintoruuduittain 2006-2010. Mahdolliset, todennäköiset ja varmat pesinnät. Lähde: Suomen III lintuatlas (2011).

Kuvien 1 ja 2 karttojen heikkous piilee siinä, että vaikka selkeä kaava lintulajien pohjoista kohti vähenevässä määrässä esiintyykin, todellinen pesimälajien määrä on huomattavasti pienempi. Se johtuu siitä, että edellä oleviin karttoihin on, kuten sanottua, sisällytetty myös kategorian mahdollinen pesinnät. Näissä tapauksissa kyse voi yhtä lailla olla pesimäaikaan oman pesimäalueensa ulkopuolella liikkuvista linnuista, joiden pesintää ei ole mitenkään varmistettu. Tästä syystä tein vastaaviin aineistoihin pohjaavat kartat siten, että ne kattavat vain todennäköiset ja varmat pesinnät (breeding category eli bCa 3-4). Kuvista 3-4 saa aidomman kuvan lajien todellisesta pesimämäärästä.

Kuva 3. Pesivien lintulajien määrä havaintoruuduittain 1974-1989. Todennäköiset ja varmat pesinnät. Lähde: Ensimmäisen ja toisen lintuatlaksen yhdistetty aineisto.
Kuva 4. Pesivien lintulajien määrä havaintoruuduittain 2006-2010. Todennäköiset ja varmat pesinnät. Lähde: Suomen III lintuatlas (2011).

Kuvista 3 ja 4 voidaan huomata lintulajien paljouden painopisteen olleen melko muuttumaton viimeisen 30 vuoden aikana. Havaintoruudut, joissa on todennäköisesti tai varmasti pesinyt yli 100 lintulajia, sijaitsevat pääsääntöisesti Vaasa-Imatra-linjan eteläpuolella. Myös Oulun suunnalla, ennen kaikkea Liminganlahdella, on runsas pesimälinnusto, ja paikoin päästään jopa 150:een lajiin havaintoruudussa.
Alhaisimmassa lajimääräluokassa (punainen) olevien ruutujen määrä näyttää vähentyneen muualla kuin Pohjois-Lapissa. Kyse on osakseen tosin myös siitä, että kartoitustehokkuus on suuressa osassa maata ollut parempi tuoreessa atlaksessa kuin kahdessa edellisessä. Etelä-Suomen yksittäisissä punaisissa ruuduissa lajien vähyys johtuu lähes poikkeuksetta joko a) mereisyydestä (vain vähän pesimäbiotooppeja, kuten luotoja) tai b) rajan läheisyydestä (vain pieni osa havaintoruudusta sijaitsee Suomen puolella.

Jotta edellä esitellyt aineistot eivät tuntuisi irrallisilta, oli luonnollinen valinta analysoida myös lajimäärien muutoksia. Kuvissa 5 ja 6 esittelen lajimäärien lukumäärällisiä ja prosentuaalisia muutoksia 1970-luvulta vuoteen 2010 ulottuvalla jaksolla.

Kuva 5. Pesivien lintulajien (bCa3-4) lukumäärän muutos 1.-2. lintuatlaksen yhdistetyn aineiston ja kolmannen lintuatlaksen välillä.
Kuva 6. Pesivien lintulajien (bCa3-4) osuus kolmannessa atlaksessa (2006-2010) verrattuna 1. ja 2. atlaksen yhdistettyyn aineistoon.

Kuvassa 5 esitetyssä lajimäärän muutoksessa ei näytä päällisin puolin olevan kovin suuria ihmeellisyyksiä. Ehkä mielenkiintoisimpana erottuu Pohjois-Pohjanmaalla sijaitseva alue, jossa sekä prosentuaalinen osuus että absoluuttinen lajien lukumäärä on selvästi laskenut. Tämä johtuu todennäköisesti elinkeino- ja maatalousrakenteen muutoksista: alueella maanviljely (ja ennen kaikkea pientilat) on vähentynyt, minkä vuoksi monet kulttuuriympäristön lintulajit ovat alueelta hävinneet. Yhtä lailla jotkin pohjoisen Suomen lintulajit ovat esimerkiksi ilmaston lämpenemisen vuoksi voineet siirtyä hieman pohjoisempaan.

Kuvan 6 aineistosta olen jättänyt kokonaan pois ruudut, joissa lajien määrä on joko laskenut yli 80 %:lla tai noussut yli 700 %:lla. Kyseiset ruudut ovat poikkeuksetta sellaisia, joiden lajimäärä on jommassakummassa atlaksessa ollut nolla tai lähellä nollaa. Silti kartta näyttää enemmän tai vähemmän karrikoivalta. Varsinkin Lapissa lajimäärien ollessa pieniä, jo parinkin lajin muutos voi aiheuttaa prosentuaalisesti merkittävän eron. Tämän suhteen havainnollistavampana pidän itse kuvaa 5.

Olisin voinut lähteä tutkimaan asiaa pidemmälle, esimerkiksi käsittelemällä tiettyjen lintutyyppien (kuten edellä mainitut kulttuuriympäristöihin sopeutuneet linnut) esiintymisen alueellisia muutoksia. Yhtä lailla olisin voinut tuoda elinkeinorakenteen muutoksia havainnollistavia aineistoja, jotka selittäisivät kokonaisvaltaisemmin tiettyjen alueiden ominaisuuksia. Täytynee kuitenkin jättää jotain tekemistä tulevaisuudenkin varalle!

Ei tässä muuta, mennään näillä mitä on. Kurssi on nyt pulkassa aka paketissa, seuraavaksi kohti uusia pettymyksiä! Nöyrä kiitos Artulle sekä kurssitovereille antoisasta periodista. 🙂

*Suomen 1., 2. ja 3. lintuatlaksen tulokset. Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus, Helsingin yliopisto. Käyttö Creative Commons Nimeä 4.0 -lisenssillä.

LÄHTEET:

Hyytiä, K., Kellomäki, E. & Koistinen, J. (toim.) 1983: Suomen lintu­atlas. ­ SLY:n Lintutieto, Helsinki.
ISBN 9519556036, sidottu.

Väisänen, Risto A., Lammi, Esa, Koskimies, Pertti & Kostet, Jari 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Helsinki.
ISBN 951-1-12663-6, sidottu.

Valkama, Jari, Vepsäläinen, Ville & Lehikoinen, Aleksi 2011: Suomen III Lintuatlas. – Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. <http://atlas3.lintuatlas.fi> (viitattu 2.3.2020) ISBN 978-952-10-6918-5.