Viikko 4: väestötietoja sekä korkeuskäyriä

Heips!

Jälleen on yksi GIS-tunti takanapäin ja täytyy myöntää, että ongelmilta ei tälläkään viikolla vältytty. Tunnilla olin täysin perillä tekemisistä ja sain karttani luotua, kunnes muutama tunti tämän päättymisen jälkeen huomasin, että kyseinen tiedosto oli jostain syystä vaurioitunut eikä sitä saanut enää avattua. Jouduinkin siis aloittamaan alusta tyhjältä pöydältä, mikä kieltämättä kävi hieman hermoille, mutta oppimisen kannalta ei olisi voinut paremmin käydä! Tämän ansiosta sain kerrattua tunnilla käydyt asiat itsenäisesti ja rauhassa läpi, ja sisäistin asiat paljon paremmin. Jee 🙂

Tällä viikolla työstimme QGIS:issä Suomen pääkaupunkiseudun väestötietojen sekä niiden pohjalta luotujen väestötietoruudukkojen parissa. Ruudukot oli luotava itse haluamassaan ruutukoossa: yleisimmin ruutuaineistoissa käytetään 100×100 metrin kokoisia pikseleitä, mutta itse päädyin 1000×1000 metrin kokoon, sillä tarkoituksena oli esittää toisella kartalla kokonaisasutuksen jakautumista pääkaupunkiseudulla (Kuva 1) sekä toisella ruotisnkielisten väestön jakautumista samaisella aluerajauksella (Kuva 3). Kuva 2. esittää samaa kun ensimmäinen, mutta siihen on liitetty myös ajoväylät.

Kuvasta 1. huomaamme, kuinka väestö on jakautunut suhteellisen tasaisesti ympäri pääkaupunkiseutua. On kuitenkin erotettavissa tiheimmin asutettuja alueita, kuten Kanta-Helsingin seutu, jossa asutusta on peräti 3 100-21 300 henkilöä per neliökilometri. Alueita samalla luokitelmalla löytyy myös rannikolta Itä-Helsingistä, sekä muun muassa Espoon Matinkylästä. Myös esimerkiksi Espoon Leppävaara ja Vantaan Tikkurila voidaan erottaa tieheinä asutuskeskuskina. Asuksen nähdään harventuvan, mitkä kauemmas siirrymme näiltä alueilta: muun muassa Espoon ja Vantaan pohjoisimmat osat ovat joko täysin asumattomia tai siellä asuu ihmisiä noin 1-13, 13-55 tai 55-194 per neliömetri.

Loin kuvan 1. tueksi yllä esiintyvän kartan (Kuva 2), joka on muuten täysin identtinen ensimmäisen kartan kanssa, mutta tässä on lisättynä pääkaupunkiseudun suurimmat tieverkostot. Voidaankin huomata, kuinka tiheimmin asutetut alueet sijoittuvat näiden tieverkostojen varteen ja toisinaan alueilla, joissa teitä on vähemmän, on asutus myös harvempaa. Tieverkostojen läheisyys on saavutettavuuden kannalta hyvin tärkeää, minkä vuoksi näiden kupeessa esiintyykin enemmän asutusta.

Oheisessa kartassa (Kuva 3) on esitettynä jälleen pääkaupunkiseudun alue, mutta tällä kertaa ruutuaineisto kuvaa ruotsinkielisten asukkaiden jakautumista pääkaupunkiseudulla. Ensimmäisenä voidaan erottaa, kuinka ruotsinkieliset sijoittuvat pääosin rannikkoalueille: muun muassa Kanta-Helsinkiin, Lauttasaareen sekä Vuosaareen. Espoon rannikkoalueet kuten Westend, Matinkylä ja Espoonlahti ovat myös ruotsinkielisten suosiossa. Näillä mainituilla alueilla ruotisnkielisiä on noin 150-2 040 henkilöä per neliökilometri. Rannikkoalueiden lisäksi erottuu myös esimerkiksi Kauniaisten alue, jossa suuri osa asukkaista ovat ruotsinkielisiä. Verrattuna Helsinkiin ja Espooseen, Vantaalla asuu huomattavasti vähemmän ruotsinkielisiä, sekä  pääkaupunkiseudun Pohjoisilla reuna-alueilla.

Kartat ovat mielestäni onnistuneita, lukuunottamatta sitä, että ruutujen ollessa niin vallitsevia ettei eri alueet kartalla erotu kovinkaan hyvin. Pyrin muun muassa rantaviivaa vahvistamalla selkeyttää rajoja: nyt muun muassa ydinkeksustan alue erottuu riittävästi, että hahmottaa mikä alue on kyseessä. Muut alueet täytyy pääasiassa vain päätellä.

Väestötietoruudukkojen jälkeen tartuimme uuden tehtävän pariin, nimittäin Pornaisten karttalehteen ja tämän korkeuskäyriin. Tehtävänä oli tuoda Paituli -palvelusta toinen erä korkeuskäyriä, ja vertailla niitä jo valmiiksi harjoitusaineistojen yhteydessä annettuihin kaukokartoituksella tuotettuihin korkeuskäyriin. Paitulista tuodut käyrät ovat väriltään mustia ja aineistojen yhteydessä annetut ovat ruskeita (Kuva 4, 5 ja 6).  “Visualisoinnin yksinkertaistamisen takia päätin jättää peruskarttalehden taustalta kokonaan pois, jottei korkeuskäyrät hukkuisi muuhun informaatioon”, mainitsi Ilona blogissaan. Itse päädyin tekemään samoin, sillä muuten kuvat olisivat olleet hyvin sekavia eivätkä korkeuskäyrät olisi päässeet oikeuksiinsa.

Kuva 6. Kuvakaappaus korkeuskäyristä pienemmällä mittakaavalla.

Kuten oheisista kuvista huomaa, kaukokartoitetut korkeuskäyrät ovat peruskarttalehden korkeuskäyriä yksityiskohtaisempia: erityisesti kuvasta 4. ja 6. voidaan erottaa pieniä kumpuja, mitä peruskarttalehden korkeuskäyristä ei voida havaita.

Ensi viikolla taitaakin olla hieman haastavampi oppitunti tiedossa. Palataamme siis niissä merkeissä. Heippa!

xoxo, Amelia

 

Lähteet:

Ilona Tuovinen. Viikko 4 – rasteriruuturasteri?! (7.2.2019) https://blogs.helsinki.fi/tuoilona/ (luettu 7.2.2019)