Elements of AI –verkkokurssi, jonka Helsingin yliopisto on tuottanut yhdessä Reaktor-yhtiön kanssa, avataan nyt myös ruotsinkielisenä. HY:n tiedotteen mukaan myös muut maat ovat kiinnostuneet kurssin käännösversioista. Kurssille on ilmoittautunut vajaassa vuodessa 130 000 ihmistä, joista 13 000 on suorittanut sen.

Mitä nämä massoja kiehtovat kurssit oikein ovat?

MOOCit tulivat maailman tietoisuuteen kovalla rytinällä 2012. New York Times nimitti vuotta 2012 MOOCien vuodeksi. Huomioon nousi erityisesti Stanfordin professorin tekoälyä käsittelevä luentosarja, joka oli verkossa kaikkien nähtävillä. Luennoille oli ilmoittautunut 160 000 ihmistä. Lopulta 23 000 suoritti kurssin.

MOOCien esihistoriallisena aikana, ennen vuotta 2014, avoimia massaluentoja tehtiin lähinnä yliopistojen markkinoimiseksi. Uteliaat opiskelijat arvioivat opinahjoja ja yliopistot puolestaan pyrkivät houkuttelemaan uusia opiskelijoita. Vähitellen MOOCit kuitenkin arkipäiväistyvät ja osa niistä muuttui maksullisiksi. Pientä maksua vastaan oli mahdollisuus oppia paljon. Alustojen omistajat puolestaan keräsivät mojovia voittoja, kun opiskelijoita oli miljoonia.

Vuonna 2017 tapahtui seuraava käänne. Alustat alkoivat vähitellen liittoutua yliopistojen kanssa tuottaakseen tutkinto-opetusta. Esimerkiksi FutureLearn julkaisi Information Technology Leadership –opinnot yhdessä Deakin yliopiston kanssa. Hintalappu tälle koulutukselle on reilut 18 000 AUD eli yli 11 000 euroa. Yliopistotutkintoja MOOCin kautta tarjoaa tällä hetkellä noin 15  amerikkalaista, eurooppalaista ja australialaista yliopistoa. Näiden joukossa on myös Imperial College, London.

Yliopistot muodostavat myös opetusalliansseja.

Australian National University meni yksiin seitsemän muun yliopiston kanssa ja perusti Virtual Exchange -allianssin. Nyt esimerkiksi Leidenin yliopiston opiskelijat voivat opiskella virtuaalisesti vaikkapa astrofysiikkaa Australiassa.

Mitä tämä tarkoittaa Suomen ja oman yliopistoni kannalta? Kauanko uskallamme odottaa? Kannattaisiko meidän liittoutua toisten suomalaisten ja eurooppalaisten yliopistojen kanssa? Mahdollisuuksia on tällä hetkellä paljon. Olisiko nyt oikea aika hakea kumppaneita, kun liittoutuminen on vasta alkamassa?

Meidän täytyy tehdä tärkeitä ratkaisuja.

Miten hyödynnämme virtuaalialustoja traditionaalisen opetuksen tukena? Kuinka kehitämme kansainvälistä yhteistyötä yliopistojen ja muiden korkeakoulujen välillä? Annammeko kaiken ilmaiseksi, vai paikkaammeko verkko-opetuksella yliopiston budjettia? Yhdistämmekö voimamme Pohjoismaiden kanssa vai suuntaammeko paljon kauemmas? Haluammeko vaikuttaa myös kehitysmaissa?

Lähteet

HY:n tiedote 6.2.2019 https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/datatiede/elements-of-ai-verkkokurssi-alkaa-kevaalla-myos-ruotsissa?utm_source=social_owned&utm_medium=twitter

FutureLearnin verkkosivut https://www.futurelearn.com/degrees/deakin-university/information-technology-professional-practice

Virtual Exchange http://www.anu.edu.au/students/careers-opportunities/global-programs/other-semester-length-options/virtual-exchange

Mark Brown: Why Invest in MOOCS? Strategic Institutional Drivers. Julkaisussa The 2018 OpenupEd Trend Report on MOOCS (toim D. Jansen & L. Konings). https://tinyurl.com/2018OpenupEdTrendReport

Dhawal Shah: By the Numbers. MOOCs in 2018. https://www.class-central.com/report/mooc-stats-2018/