Lisää risulintuja

Päätin kerralla päästä eroon ylimääräisistä risukimpuista ja istua kuin tatti sitomassa ja vääntämässä risua, kunnes kasa olisi huvennut olemattomiin. En jaksanut miettiä mitään kovin vaikeita tekeleitä, joten väänsin muutamat risulinnut. Tällä kertaa käytin metallilankaa, joka on heikompaa kuin rautalanka.

Kuinka monta päätä, siipiparia ja pyrstöä kuvasta löytyykään?

                                                          Yksi merilinnuista.

                                                             Kaartuva nokka.

Risukoira, Peto nimeltään

Edellisen risulinnun valmistuttua ryhdyin samantien sitomaan uutta risutyötä. Tällä kertaa oli paljon suurempi operaatio kyseessä, mitä en ole vieläkään saanut päätökseen rautalangan loppumisen ja ajanpuutteen takia. Yllä olevassa kuvassa risukoira alias Peto on vasta alkutekijöissään. Sain sen tuohon vaiheeseen tunnin työllä.

Tässä alla olevassa kuvassa olen tehnyt Petoa noin neljä tuntia. Aikaa meni paljon materiaalin esikäsittelyyn, minkä takia itse koira ei näytä edistyneen kovinkaan paljon. Massaa on tullut vähän lisää ja pään muoto alkaa paremmin hahmottua. Takajalat ja häntä vähän lerputtavat, kun rautalanka tosiaan loppui kesken, enkä päässyt niitä sitomaan kovin hyvin. Työ saa odottaa valmistumistaan vielä jonkin aikaa.

 

Risulintu

Tein lahjaksi risulinnun, joka oli edeltäjäänsä kookkaampi ja vaikeampi tehdä. Aikaakin kului moninverroin enemmän, suurinpiirtein 8 tuntia. Kamalan näköinen risukasa muotoutui lopulta ison sorsan kokoiseksi linnuksi.

Risulintu

Oli vihdoin hetki aikaa askarteluille ja sidoin elämäni ensimmäisen risulinnun. Se ristittiin samantien Finnairiksi. Inspiraationi lähteenä oli Tarja Heikkilän kirja Risuja ja rautalankaa, jossa on kaikenlaisia risutöitä.