VIIKKO 1: QGIS:n käytön opettelua ja koropleettikarttoja

Ensimmäinen kurssikerta

Enismmäisellä kurssikerralla harjoiteltiin QGIS-ohjelman perustoimintojen käyttämistä tekemällä koropleettikarttoja. Luulin, että QGIS oli aivan uusi ohjelma, mutta muiden blogeja lukiessani muistin, että sitä käytettiin kerran eräällä aikaisemmalla kurssilla. Toisin sanoen, minulla ei ollut jäänyt mitään mieleen ohjelman käytöstä, joten kaikki kertaus luennolla oli hyödyksi. Kurssikerralle tehtiin kaksi erilaista karttaa, joista ensimmäinen tehtiin ohjatusti luennolla ja toinen itsenäisesti.

Itämeren Typpipäästöt Kartalla

Ensimmäisenä tehtvänä oli tehdä koropleettikartta Itämereen suuntautuvista typpipäästöistä. Tein kartan kokonaan kotona uudestaan, koska luennolla tekemässäni kartassa oli tullut jokin virhe. Tulipahan kerrattua kartan tekeminen ainakin vielä itsenäisesti 😀

Kartan tekemisessä oli aika monta eri vaihetta, mutta selvisin siitä hyvin itsenäisesti luennon jälkeen ohjeiden kanssa. Minulla oli hieman haasteita värien kanssa. QGIS laittoi automaattisesti vähiten typpipäästöjä tuottavat maat valkoiseksi, mikä ei mielestäni ole paras vaihtoehto, sillä maa-alueiden rajoista huolimatta, nämä alueet sulautuivat kartan valkoisiksi jääneisiin muihin merialueisiin liikaa. Luennolla mainittiin myös siitä, etteivät värit saisi olla negatiivista ilmiötä kuvatessa liian positiivisia. Näin ollen valitsin hälyttävän punaisen värit. En ole kuitenkaan vieläkään täysin tyytyväinen sävyihin, mutta näillä mennään. Myös värien voimakkuudella voi vaikuttaa siihen mielikuvaan, joka lukijalle tulee kartalla kuvattavasta ilmiöstä. Jos pienimmän luokan typpipäästöjä kuvattaisiin QGIS:n ehdottamalla valkoisella värillä, tulisi ainakin itselleni ensivaikutelma siitä, että nämä maat ovat ilmiön suhteen neutraaleja. Lopputuloksena saamani kartta on kuvassa 1.

Kuva 1. Itämereen päätyvien typpipäästöjen suhteelliset määrät valtioittain koropleettikartassa. Datan lähde: The Baltic Marine Environment Protection Commission (HELCOM) raportti, 2013.

Karttani onnistui lopulta ihan kohtuullisen hyvin. Vesistöt erottuvat selkeästi sekä muut maat erottuvat Itämerta saastuttavista maista hyvin. Typpipäästömaita olisi voinut kuvata vielä paremmilla väriellä. Mielestäni värit ovat jotenkin liian hailakoita. Monet muut kurssilaiset värittivät muut maat kartassaan harmaalla, mikä tavallaan olisi neutraalimpi värivaihtoehto kuin vihreä. Karttaani sen enempää tulkitsematta voisikin ajatella, että punaiset maat ovat jollain tapaa huonoja ja vihreät hyviä. Heini Tolvasen blogin (2024)  kuvassa 3 on hänen lopputuloksena saamansa kartta, joka on mielestäni visuaalisesti todella onnistunut. Tolvasen kartassa on neljä luokkaa kolmen sijaan, mikä antaa tarkempaa tietoa typpipäästöjen osuuksien jakautumisesta valtioiden välillä. Myös värit sopivat hyvin yhteen ja eri luokat on helposti erotettavissa toisistaan.

Karttaa lukiessa huomataan, että Puolasta tulee Itämereen suurimmat typpipäästöt. Kuitenkaan tarkkaa määrää ei kartta kerro, vaan lukija saa hyvin laajan tiedon siitä, että puolan typpipäästöjen osuus on jotakin 13,3-33,7 % väliltä. Olisi myös mukavampaa ja lukijaystävällisempää, että luokkien luvut olisivat tasalukuja.

Ruotsinkielisten osuus Suomen kunnissa

Ensimmäisen kurssikerran jälkeisessä kotitehtävässä oli tarkoituksena kerrata QGIS-ohjelman käyttöä tekemällä koropleettikartta Suomen kunnista jostakin muuttujasta. Kuvassa 2. on lopputuloksena saatu kartta ruotsinkielisten osuuksista.

 

Kuva 2. Koropleettikartta ruotsinkielisten osuudesta kunnan väestöstä.

 

Kuvan 2. kartasta voidaan huomata, että ruotsinkielisten osuus suurimassa osassa suomea on välillä 0-12 % koko kunnan väestöstä. Eniten ruotsinkielisiä näyttäisi olevan länsi- sekä eteläosissa. Kaikista eniten ruotsinkielisiä on Vaasan ympäristössä sekä Turun saaristossa. Myös Suomen eteläkärjessä on kuntia, joissa ruotsinkielisiä on noin 43-72 %. Suurin syy ruotsinkielisyyden keskittyminen Suomen länsiosiin tulee varmasti Ruotsin läheisyydestä. Läntisessä Suomessa on suuria eroja itäiseen Suomeen esimerkiksi siten, että itäisessä Suomessa paikoilla ei ole läheskään yhtä usein ruotsinkeilisiä nimiä kuin taas läntisessä Suomessa.

Muiden blogejani selaillessa huomasin, että osa oli samassa tehtävässä ruotsinkielisten osuuksista karttaa tehdessään käyttänyt kvantiililuokittelua kun taas itse käytin luonnollisia välejä luokitteluun. Kvantiileissa kussakin luokassa on yhtä monta aluetta, jolloin kartalla jokaista väriä on myös yhtä monta. Tämä vääristää hieman kartalla esitettävää ilmiötä ja saa sen helposti näyttämään todellisuutta dramaattisemmalta.

 

Lähteet

Tolvanen, H. (2024). First steps to QGIS (ja siitä eteenpäin…). https://blogs.helsinki.fi/heinitol/2024/01/first-steps-to-qgis/  Viitattu: 23.1.2024