Yhdistämme projektissamme kasvatustiedettä, yhteiskunnallista lapsuudentutkimusta ja monilajista tutkimusta. Olemme joukko tutkijoita, joita yhdistää mielenkiinto siihen, miten lapsuuden, kasvatuksen ja ympäristökriisin ilmiöitä voisi lähestyä avoimina sommitelmina, joihin ihmislajin lisäksi kuuluu materiaaleja, teknologioita ja muita kuin ihmisiä. Olemmehan itsekin hybridejä, kyborgeja ja holobiontteja – monilajisia ekosysteemejä. Tutkijoina taustamme ovat taiteissa ja taidekasvatuksessa, ympäristökasvatuksessa, teknologiakasvatuksessa, käsityötieteessä ja posthumanistisessa monilajisessa tutkimuksessa.
RIIKKA HOHTI
FT, dosentti (lapsuudentutkimus, kasvatustiede)
Riikan tutkimuksen laajana tavoitteena on uudelleen arvioida ja kehittää kasvatustiedettä ihmistä laajemmasta näkökulmasta. Riikka on alun perin klassisen koulutuksen saanut viulisti, joka myöhemmin kiinnostui kasvatustieteestä. Muutaman vuoden koulumaailmassa luokanopettajana työskenneltyään hän aloitti tutkijan uransa väitöskirjan teosta vuonna 2011.
Riikan julkaisut käsittelevät muun muassa lapsi-eläinsuhteita, antroposeenin ajan kasvatusta, museotyötä, feminististä hoivan etiikkaa ja luokkahuoneen materiaalisuutta ja ajallisuutta. Viime aikoina Riikan tutkimustyö on sijoittunut lapsuudentutkimuksen, eläintutkimuksen ja ympäristökasvatuksen risteyskohtiin. Hän on kehitellyt tutkimuksellisia lähestymistapoja, joissa monilajisia maailmoja ja ympäristökriisin monimutkaisia ongelmia lähestytään tarinallisesti ja liikkeellisesti.
Tällä hetkellä Riikka johtaa Antroposeenin lapset –projektia Helsingin yliopistossa ja työskentelee sen lisäksi tutkijatohtorina Oulun yliopiston AniMate –tutkimusryhmässä.
HENRIKA YLIRISKU
Taiteen tohtori (TaT) (taidekasvatus)
Henrika on tutkimuksessaan paneutunut ympäristötaidekasvatukseen ja erityisesti ihmisen ja muun luonnon suhteiden tarkastelemiseen taiteiden keinoin. Henrikan polku on johtanut maantieteen opintojen kautta kuvataidekasvatuksen pariin, ja hän on työskennellyt taideopettajana useilla eri koulutusasteilla. Hän siirtyi 2014 Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakouluun tekemään jatko-opintoja ja opettamaan kuvataidekasvatuksen koulutusohjelmaan.
Tutkimuksessaan Henrika liikkuu taiteen ja taidekasvatuksen, ympäristökasvatuksen sekä monilajisen tutkimuksen yhtymäkohdissa. Viime aikoina hän on käsitellyt muu muassa ympäristötaidekasvatuksen teoreettisia perusteluita, monilajisia metsäsuhteita ja ihmiskeskeisyyden haastamista. Hän on kirjoittanut myös jälkikvalitatiivisesta tutkimisesta ja oppiainerajat ylittävästä opetuksesta. Henrika on kehittänyt ympäristötaiteen toimintatavoista ammentavia ja liikkumiseen pohjautuvia taiteellisia tutkimusmenetelmiä.
Tällä hetkellä Henrika työskentelee tutkijatohtorina Antroposeenin lapset -tutkimushankkeessa Helsingin yliopistolla.
RACHEL SINQUEFIELD-KANGAS
Ph.D (kasvatus, taidekasvatus)
Tutkijana Rachel on kiinnostunut sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, taiteeseen perustuvien tutkimusmenetelmien ja ihmistä laajemman empatian välisten yhteyksien tutkimisesta kasvatuksen konteksteissa.
Rachel tarkastelee tutkimuksessaan kuinka taiteelliset käytännöt, fyysiset materiaalit ja ei-ihmiset yhdessä synnyttävät empatiaa, haastaen kriittisesti nykyiset ihmiskeskeiset käsitykset empatiasta. Hän on käsitellyt taidekasvatuksen alan julkaisuissaan taiteellisten käytäntöjen ja empatian yhteyttä, empatian performatiivisuutta ja ajallisuutta sekä taidekasvatusta 4. teollisessa vallankumouksessa.
Rachel suoritti tanssin BA-tutkinnon Loyola Marymountissa Kaliforniassa. Myöhemmin hän valmistui kasvatustieteiden maisteriksi Missourin yliopistosta. Ennen tohtorintutkinnon suorittamista Helsingin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa Rachel työskenteli Yhdysvalloissa peruskoulussa taideopettajana ja museokasvattajana. Tällä hetkellä Rachel työskentelee tutkijatohtorina Antroposeenin lapset -tutkimusprojektissa.
VERNERI VALASMO
KM, Väitöskirjatutkija (kasvatus)
Vernerin kiinnostus kasvatustieteisiin heräsi päiväkodissa työskentelyn myötä. Tutkimuksissaan Verneri on tarkastellut nuorten ja digitaalisten teknologioiden välisiä suhteita kouluarjessa. Väitöskirjatyössään hän tarkastelee sosiomateriaalisesta näkökulmasta älypuhelinten ja etäopetusteknologioiden merkitystä oppituntien osallistumiskäytännöille. Hän on ollut mukana kehittämässä video-etnografisia tutkimusmenetelmiä.
Verneriä kiinnostavat kaupungit lukuisten lajien kohtaamispaikkoina, sekä erityisesti näissä asustavat linnut varpusineen, variksineen ja valkoposkihanhineen. Lintujen ja ihmisten väliset suhteet inspiroivat Verneriä tarkastelemaan monilajisen yhteiselon mahdollisuuksia ja haasteita. Monilajisen etnografian keinoin Verneri tutkii lasten ja nuorten kohtaamisia muiden lajien kanssa. Hän on kiinnostunut siitä, miten monen moiset toimijat kuten esimerkiksi arkkitehtuuri, kasvit, paikkojen historiat, vuodenajat, teknologiat ja virukset osallistuvat ja vaikuttavat lajien välisten suhteiden kehkeytymiseen.
Tällä hetkellä Verneri toimii tutkijana Antroposeenin lapset -tutkimushankkeessa Helsingin Yliopistolla.
VARPU MEHTO
KM, Väitöskirjatutkija (kasvatus, käsityötiede)
Varpun tutkimus pohtii kasvatusta ihmistä laajemmasta näkökulmasta. Taustaltaan hän on käsityönopettaja ja peruskoulussa opettamisen lisäksi Varpu on suunnitellut sekä ohjannut erilaisia työpajoja. Varpu on ollut mukana kehittämässä keksintöpedagogiikkaa, jossa insinööri- ja luonnontieteet yhdistyvät muotoiluajatteluun, jossa on läsnä myös perinteinen käsityö.
Varpun tutkimus on keskittynyt koulujen maker projektien materiaalisuuteen. Lisäksi hän on kirjoittanut käsityössä syntyvän tietämisen mahdollisuuksista ympäristökriisin aikakauden avointen haasteiden keskellä. Tällä hetkellä Varpu on kiinnostunut monilajisista maailmoista, ja siitä mitä tapahtuu, kun monenlaiset eliöt, materiaalit ja ajat kohtaavat. Varpu lähestyy tutkimusta käsityönä ja kiinnittää huomionsa erityisesti arkipäiväisiin yksityiskohtiin.
Varpu työskentelee tutkijana Antroposeenin lapset -tutkimushankkeessa Helsingin yliopistolla.