Monilajinen tutkimus on parin viime vuosikymmenen aikana kehittynyt tutkimussuunta, jonka kohteena ovat lajien väliset kontaktialueet (Tsing, 2015/2020; van Dooren ym., 2016). Monilajinen tarinankerronta ja ”pienet” arkiseen elämään lomittuvat tarinat tarjoavat mahdollisuuden tutkia sitä, miten lapset, muut eläimet, kasvit, mikrobit ja sienet kohtaavat ympäristökriisin todellisuuden. Tarinankerronnan prosessin myötä voidaan myös kehittää monilajisen havaitsemisen taitoja, joilla taistella ihmisen erityisaseman aiheuttamia sokeita pisteitä vastaan.
Tutkimuksemme aikana tarinoita kerrotaan monenlaisissa tutkimuskohtaamisissa erilaisilla kasvatuksen kentillä, myös taiteellisen työskentelyn ja käsityön keinoin. Kaupunkiympäristössä liikkuva luontokulttuuritutkimusasema toimii yhtenä tarinankerronnan, havaitsemisen ja tutkimisen tukikohtana. Tarinoita tallennetaan nettipohjaiseen tarina-arkistoon, joka dokumentoi tämän hetken lapsuuksia ja hahmottelee monilajista tulevaisuutta.
Tarinoiden tavoitteena on kertoa ihmisistä ja muista lajeista tavoilla, joilla on lapsille itselleen väliä. Tarinat voivat tällöin tuottaa positiivisia tartuntoja: ne eivät ainoastaan kuvaa maailmaa, vaan myös rakentavat uusia maailmoja. Silloin ne eivät ainoastaan toista lapsi-eläinsuhteisiin ladattuja romanttisia ja nostalgisia käsityksiä (Taylor, 2011). On tärkeää, että mukana ovat sekä vaikea että toiveikas ulottuvuus, ja että lasten on mahdollista käsitellä myös monimutkaisia ilmiöitä, sillä antroposeenin “viheliäisiä” ongelmia ei ratkaista helposti (Hohti & MacLure, 2022; Lehtonen ym., 2018; Ruddick, 2017).
Kirjallisuutta:
Haraway, D. J. (2016). Staying with the trouble: Making kin in the Chthulucene. Duke University Press.
Hohti, R. & MacLure, M. (2022). Insect-thinking as resistance to education’s human exceptionalism: Relationality and cuts in more-than-human childhoods. Qualitative Inquiry, 28(3–4), 322–332. https://doi.org/10.1177/10778004211059237
Lehtonen, A., Salonen, A. O. & Cantell, H. (2019). Climate change education: A new approach for a world of wicked problems. Sustainability, human well-being, and the future of education, 339–374.
Ogden, L. A., Hall, B., & Tanita, K. (2013). Animals, plants, people, and things: A review of multispecies ethnography. Environment and society, 4(1), 5–24. https://doi.org/10.3167/ares.2013.040102
Ruddick, S. M. (2017). Rethinking the subject, reimagining worlds. Dialogues in Human Geography, 7(2), 119–139. https://doi.org/10.1177/2043820617717847
Taylor, A. (2011). Reconceptualizing the ‘nature’ of childhood. Childhood, 18(4), 420–433. https://doi.org/10.1177/0907568211404951
Tsing. A. L. (2020). Lopun aikojen sieni: Elämää kapitalismin raunioissa. Tutkijaliitto.
van Dooren, T., Kirksey, E. & Münster, U. (2016). Multispecies studies: Cultivating arts of attentiveness. Environmental Humanities, 8(1), 1–23. https://doi.org/10.1215/22011919-3527695
Van Dooren, T., & Rose, D. B. (2012). Storied-places in a multispecies city. Humanimalia, 3(2), 1–27. https://doi.org/10.52537/humanimalia.10046