Helsingin yliopistolla on pitkä perinne antiikin kulttuurien tutkimuksessa ja opetuksessa – latinan ja muinaiskreikan osaaminen on maailmanluokkaa. Yliopiston (muinaisten) kielten opetuksesta kannattaakin ottaa täysi hyöty irti. Kielten lisäksi on ollut mahdollisuus keskittyä opinnoissa ja tutkimuksessa antiikin kulttuuriin, joka on usein yhdistelmä erilaisia lähteitä: kirjallisia tekstejä, arkeologisia jäänteitä, piirtokirjoituksia, papyruksia jne. Helsingissä opiskelijoille onkin tarjottu runsaasti mahdollisuuksia tutustua antiikin moniin puoliin, näkökulmiin ja lähderyhmiin.
Viime vuosikymmeninä on antiikin kulttuurin tutkimuksen osalta yhä keskeisempään rooliin noussut materiaalinen kulttuuri. Myös Helsingin yliopistossa aihetta on tutkittu ja opiskeltu laajalti. Opiskelijat ovat päässeet mukaan arkeologisille kaivauksille ympäri Välimerta, muun muassa Pompejiin ja Jordaniaan. Materiaalisen kulttuurin tutkimus ei ole kuitenkaan pelkkää kaivamista, vaan esineitä ja muinaisjäänteitä voidaan tutkia esimerkiksi museoissa. Myös ekskursioita antiikin lähteille, kuten Roomaan ja Ateenaan, on järjestetty ja järjestetään, ettei materiaaliin tutustuminen tapahtuisi pelkästään kirjatiedon pohjalta. Jo esiin kaivetut muinaisjäänteet tarjoavat runsaasti tutkimusmateriaalia myös tuleville sukupolville.
Tämän blogin yksi tarkoitus on jakaa uutisia liittyen antiikin kulttuurin opetukseen ja tutkimukseen Helsingin yliopistossa. Toivottavasti tätä kautta aiheesta kiinnostunut opiskelija löytää helposti tietoa runsaasta opetustarjonnastamme sekä mahdollisuuksista työskennellä antiikin kulttuurin parissa niin kaivauksilla Välimerellä kuin aiheeseen erikoistuneissa museoissa ja instituutioissa, joita löytyy ympäri maailman.
Mikä kaikki sitten kuuluu antiikin kulttuuriin? Antiikin rajat, niin maantieteelliset kuin ajalliset, voidaan määritellä useilla tavoilla. Maantieteellisesti antiikin kulttuuri on keskittynyt Välimerelle, erityisesti Kreikkaan ja Rooman valtakunnan sydänalueelle Italiaan. Toisaalta antiikki levittäytyy myös Välimeren alueen ulkopuolelle: pitkälle Lähi-itään, Pohjois-Afrikkaan ja Eurooppaan. Ajallisesti rajaus on ehkä jopa laveampi. Antiikki voidaan aloittaa 800-luvulta tai jopa 3000-luvulta eaa. Aikakauden loppuna taas on usein nähty 500-luku jaa., mutta välillä myös 800-luku.
Antiikin jälkivaikutusta tutkittaessa kohteet voivat löytyä aina nykypäivästä saakka. Antiikin materiaalisen kulttuurin osalta on tärkeä tietää esineen tai kohteen antiikin jälkeinen historia. Sen vuoksi ehkei kannatakaan asettaa turhan tiukkaa rajausta, miten antiikin kulttuuri määritellään vaan rajaus on eri joka tutkimus- ja opiskelukohteessa. Antiikin kulttuurin opiskelu hyödyttää myös myöhemmistä aikakausista kiinnostuneille, sillä antiikki ja sen jälkivaikutus on usein ollut se pohja, jolle tulevat aikakaudet ovat rakentaneet.
Samuli Simelius
(Jos antiikin kulttuurin opiskelu tai tutkimus kiinnostaa ja sinulla on kysyttävää, voit ottaa sähköpostitse yhteyttä vaikka minuun: samuli.simelius@helsinki.fi)