Lukeminen ja muistiinpanot

Ihminen ja sana: Lukemisesta ja muistiinpanoista antropologiassa

Antropologia = kreikk. antropos (‘ihminen’) + logos (‘sana’) => “Antropologia on ihmisestä käytävää keskustelua”

Kulttuuria ja yhteiskuntaa tutkivat tieteenalat, kuten sosiaali- ja kulttuuriantropologia, eivät etsi eksaktia tietoa luonnontieteiden tavoin. Antropologinen tutkimus on keskustelua, jossa esitetään tulkintoja ja teorioita, joita hiotaan, kritisoidaan, pyritään korvaamaan uusilla. Uusi tieto kuitenkin harvoin täysin kumoaa vanhan – pikemminkin ne käyvät vuoropuhelua keskenään. Hieman karrikoiden voidaan sanoa, että siinä missä luonnontieteissä uusi tieto saattaa täysin kumota vanhan – kun teoria aurinkoa kiertävästä maasta tuli hyväksytyksi, teoriat jotka perustuivat maata kiertävään aurinkoon kävivät hyödyttömiksi – humanistis-yhteiskuntatieteellinen tieto on kerrostuvaa (todellisuudessa ero ei ole läheskään näin selkeä). Antropologiassa vanhoilla teorioilla ja ajatuksilla on merkitystä nykyisissä keskusteluissa, ja monet klassiset tekstit nousevat ajankohtaisiksi yhä uudestaan.

Kun tietoa kertyy eri näkökulmista ja kerrostuu, ihannetilanteessa virheelliset tulkinnat “seuloutuvat” pois, mutta vanhojen tekstien hyödylliset oivallukset jäävät elämään keskusteluissa. Esimerkiksi, evolutionismi vaikutti 1800-luvun loppupuolella antropologiassa hyvin laajasti; se oli tekstien viitekehys, jota alettiin kyseenalaistaa vasta 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä. Nykyään ajatusta kulttuurien yksilinjaisesta evoluutiosta pidetään virheellisenä, mutta evolutionistien teoksia ei kuitenkin kannata sen takia kokonaan unohtaa: jonkin toisen asian suhteen, esim. jonkin rituaalin tai instituution analyysissa ne voivat olla arvokkaita. Toisaalta teos, jonka teoreettinen viitekehys on vanhentunut, voi sisältää arvokasta etnografista kuvausta kyseisen ajan yhteiskunnasta. (Vrt. lapsi ja pesuvesi.)

Olennaista on ymmärtää tekstien konteksti ja niiden suhteet toisiinsa: kuka tekstit on kirjoittanut, milloin ja miksi, ja mitä muuta on kirjoitettu samana aikana. Tekstit ja niiden kirjoittajat keskustelevat keskenään: viittaavat toisiinsa, kiistävät, kiittävät, vastaavat.

Tämä tiedon kertymisen tapa vaikuttaa konkreettisesti tapaan jolla antropologiaa opiskellaan eli luetaan ja kirjoitetaan. Lukiessa on tärkeää oppia hahmottamaan yhteyksiä kirjoissa ja artikkeleissa esitettyjen ajatusten välillä. Yksittäiset tekstit tulee oppia sijoittamaan osaksi laajempaa antropologista ja tieteellistä keskustelua. Myös omaa tekstiä (tenttivastaukset, esseet, tutkielmat) kirjoittaessa on opittava mainitsemaan käsiteltyjen ajatusten ja teorioiden alkuperät: kuka on sanonut mitä ja minkälaisessa teoreettisessa, akateemisessa tai yhteiskunnallisessa ympäristössä.

Hyvä lukutekniikka ja muistiinpanot luennoilla, lukiessa tai kirjallista työtä suunniteltaessa helpottavat uusien asioiden ymmärtämistä ja soveltamista. Hyvät muistiinpanot jäsentävät luettua ja kuultua, mikä helpottaa kokonaisuuden hahmottamista ja tiedon aktiivista käsittelyä ja muokkaamista uuteen muotoon. Hyvässä tapauksessa tieto liittyy opiskelijan omiin ajatuksiin, kokemuksiin ja aikaisempaan tietoon.

Lukeminen on tilanteen- ja tarkoituksenmukaista. Artikkelit ja muut lyhyemmät tekstit, joissa asia on tiiviissä muodossa, luetaan tarkasti, samoin kuin kirjat, jotka ovat erityisen keskeisiä omissa opinnoissa. Joskus taas on tarpeen käydä läpi suuri määrä tekstiä rajallisessa ajassa, jolloin on tarpeen paikantaa olennaiset kohdat. Avainkohdat on syytä lukea tarkasti, kun taas pitkät kuvailevat osuudet tai oman tutkimusongelman kannalta vähemmän olennaiset kohdat voi lukea selailemalla.

Mutta huom.! Etnografiset esimerkit, yksityiskohdat ja tarinat voivat toisaalta olla hyviä muistin apuvälineitä.

Tee muistiinpanot omin sanoin, älä kopioi lauseita. Jonkin asian muotoileminen omin sanoin edellyttää, että se on ymmärretty – varmistat siis että olet ymmärtänyt.

Pyri

  • etsimään olennaiset asiat
  • hahmottamaan asioiden välisiä syy-, seuraus ja riippuvuussuhteita
  • hahmottamaan kokonaisuuksia

Kirjoita (ja piirrä) väljästi ja havainnollisesti, älä ole sidottu riveihin.

  • käsitekartat, ’mind map’
  • kuviot, kaaviot, laatikot
  • värit, korostukset
  • omat hyviksi havaitut muistiinpanotavat ja muistin apuvälineet.

Lisää omia ajatuksia, kysymyksiä, kommentteja, kritiikkiä. On kuitenkin hyvää erottaa ne kirjan argumenteista (kuka sanoo mitä)

Muistiinpanoihin on hyvä palata, muokata, lisätä asioita, tehdä yhteenvetoja.

Tehokkain tapa lukea kirja

  • Tutkaile takakantta ja sisällysluettelo (yleiskäsitys)
  • Silmäile kirja läpi: luvut (alut ja loput), otsikot, kuvat, kuvatekstit
  • Lue kirja nopeasti muistiinpanoja tekemättä
  • Lue kirja asioihin paneutuen ja muistiinpanoja tehden, osa kerrallaan
  • Kertaa, esitä itsellesi kysymyksiä kirjasta

Jos kirja on vähemmän keskeinen/aikaa on vähän

Tutkaile ja silmäile tekstiä kuten edellä. tarkastele uudestaan, kiinnitä huomiota lukujen/osien alkuihin ja loppuihin. Mieti mitä kannatta lukea huolella, mitä ehkä harppomalla. Useimmiten johdanto ja johtopäätökset kannattaa lukea tarkasti.

  • Mikä on kunkin luvun/osan aihe?
  • Missä ovat keskeiset argumentit ja niiden perustelut?
  • Mitkä luvut ovat olennaisia omaa tarkoitustasi varten?
  • Onko kuvailevia jaksoja, mikä niissä on olennaista? Kannattaisiko perehtyä johonkin osuvaan etnografiseen esimerkkiin?

 

Ensin hahmotetaan kokonaiskuva, sitten syvennytään.

Muistiinpanotekniikkaa ja -tapoja voi opetella, harjoitella, kehittää

Erilaiset oppimistilanteet saattavat vaatia erilaisia lähestymistapoja

Muista omat vahvuutesi: jos jokin muistiinpanotekniikka toimii kohdallasi, käytä sitä

HOPS-tapaaminen maanantaina 12.11. 2007 klo 10

Tapaamme vielä marraskuussa 12. päivä maanantaina, jolloin käymme yhdessä läpi tiedekunnalle tehtävän henkilökohtaisen opintosuunnitelman (HOPS) tekoa. Tapaamispaikkana on Westermarck-huone (E306), joka on antropologian laitoksella toimistosihteerin huoneen vieressä.

Tutustukaa HOPS-lomakkeeseen (jaettu kurssilla ja saatavilla verkosta <http://www.valt.helsinki.fi/tiedekunta/opiskelu/lomakkeet/hops.pdf>).  Huomaatte todennäköisesti sen olevan melko yksiselitteinen, mutta kirjoittakaa muistiin kaikki mahdolliset heränneet kysymykset – yritän sitten parhaani mukaan niihin tapaamisessa vastata. Suunnitelmahan voi myös olla vapaamuotoinen; tiedekunnan tarjoama lomake on vain esimerkki, josta käy ilmi mitä tietoja suunnitelmassa on hyvä olla. Lomakkeen täyttäminen on usein helpoin vaihtoehto.

Suunnitelmaa ei tarvitse vielä tehdä valmiiksi tapaamista varten, mutta jos haluaa se tehdä, niin tapaaminen on hyvä tilaisuus saada kommentteja.

Yleinen ohjehan on, että HOPS tehtäisiin ensimmäisen vuoden toisen tai kolmannen periodin aikana. Lsätietoja aiheesta tiedekunnan sivuilta <http://www.valt.helsinki.fi/fuksit/post3.htm>.

Lopullinen HOPS palautetaan minulle (opettajatuutorille). Minä toimitan sen tiedekuntaan, jossa siitä tehdään merkintä (1 opintopiste) opintosuoritusrekisteriin.

© 2019 A MarketPress.com Theme