Kurssikerta 6

Pisteaineistojen esittäminen kartalla

Kirpeän helmikuisen talvipäivän ja auringonpaisteen siivittämänä aloitimme kuudennen kurssikerran ulkoharjoituksella, jossa tehtävänämme oli kerätä sijaintitietoa ulkoa GPS-laitteen avulla. Päätimme ryhmämme kanssa kerätä koordinaattipisteitä baarien sijainneista Kallion kaupunginosassa. Saimme kerätty koordinaattitiedot 15 Kallion baarista. Koululle saavuttuamme syötimme tiedot excel-taulukkoon ja siitä MapInfoon. MapInfossa visualisoimme pisteet Helsingin kartalle ja tarkastelimme niitä. Tarkkuus keräämissämme pisteissä vaihteli GPS-laitteen mukaan noin välillä 4 – 11. Erään baarin koordinaattipiste heittikin melko lailla toiselle puolelle korttelia, mutta pääosin havainnot olivat hyvin oikeilla paikoillaan. Eniten heittoa oli havaintopisteissä oli korkeuksien suhteen. Harjoitus havainnollisti yhden tavan, jolla nykytekniikkaa hyödyntäen on mahdollista kerätä paikkatietoaineistoa käytännössä.

Tämän harjoituksen jälkeen opettelimme geokoodausta eli tässä tapauksessa sitä, kuinka osoitteisiin sidottua dataa oli mahdollista paikantaa kartalle. Tähän hyödynsimme tietokantaa, joka esitti Raha-automaattiyhdistyksen pelikoneiden sijainnin Helsingissä osoitetietojen mukaisesti. Harjoituksessa havainnollistui geokoodauksen haasteellisuus isossa aineistossa, kun osoitetiedoissa oli eroavaisuutta. Jotkut osoitteet olivat kirjoitettu eritavalla tielaitoksen tietokantaan kuin RAY:n tietokantaan. Nämä ”osoitevirheet” täytyi korjata manuaalisesti, joka voi muodostua työlääksi silloin, kun kyseessä on iso aineisto ja eroavaisuuksia on paljon.

Varsinaisena kurssiharjoituksena oli kuitenkin laatia kolme karttaa, jotka liittyivät luonnonhasardien kuvaamiseen opetuskäytössä. Karttojen teemat tulivat käsitellä maanjäristyksiä, tulivuorenpurkauksia tai meteoriittien putoamisia. Tarkoituksena oli, että opiskelija kerää aineiston itse internetistä, muokkaa MapInfolle soveltuvaan muotoon ja tuottaa kartan.

Laatimieni karttojen aiheena olivat maanjäristysten ja tulivuorenpurkausten alueellinen jakautuminen globaalilla tasolla . Sisällytin kaikkiin kolmeen teemakarttaan tulivuorenpurkaukset vuosilta 1964 – 2015 ja maanjäristykset vuosilta 2000 – 2015, kuitenkin niin, että jokainen kartta esittää voimakkuudeltaan eri vahvuisia järistyksiä. Maanjäristysdata oli kerätty Pohjois-Kalifornian maanjäristysdatakeskuksen sivuilta ja tulivuoriin liittyvä data Yhdysvaltain hallituksen kansallisen meri- ja ilmakehähallinnon Internetsivuilta.

Päädyin valitsemaani lähestymistapaan siksi, että halusin osoittaa maanjäristysten Tyynenmeren tulirenkaan keskittymisen ja niiden sekä tulivuorten purkausten välisen riippuvuussuhteen lisäksi sitä, että myös eri voimakkuuksisten maanjäristysten alueellisessa jakautumisessa on eroja. Halusin myös osoittaa opetettaville kuinka yleisiä ovat pienet maanjäristykset ja kuinka vähän erittäin voimakkaita maanjäristyksiä suhteessa pieniin tapahtuu. Luokittelin aineiston karttoja varten heikkoihin, keskivoimakkaisiin ja erittäin tuhoisiin maanjäristyksiin siten, että ensimmäinen kartta kuvaa magnitudiltaan 2 – 5 Richterin asteikon maanjäristyksiä, toinen kartta magnitudiltaan 5 – 7 Richterin asteikon maanjäristyksiä ja kolmas kartta magnitudiltaan yli 7 Richterin asteikon maanjäristyksiä. Nelli Aalto oli blogissaan lähestynyt teemaa melko samankaltaisella tavalla, esittäen kartoissaan magnitudeiltaan yli 8 richterin maanjäristykset ja toisessa kartassa tasan 2 richterin maanjäristykset.

Ensimmäinen kartta (kuva 1) kuvaa siis voimakkuudeltaan heikkoja maanjäristyksiä, joista valtaosaa ei havaita kuin mittalaitteilla tai heikosti sisätiloissa. Tämänkaltaiset maanjäristykset voivat helisyttää ikkunoita, mutta niiden aiheuttamat suuremmat vahingot ovat hyvin harvinaisia. Karttaa tarkasteltaessa on mahdollista havaita, että pieniä maanjäristyksiä esiintyy melko runsaasti kaikkissa maanosissa, Pohjois-Aasiaa, Pohjois-Eurooppaa, Itäistä Etelä-Amerikkaa ja Afrikkaa lukuun ottamatta. Yleisesti ottaen pieniä järistyksiä esiintyy hieman vähemmän kuin keskivoimakkaita, mutta poikkeuksena niitä tapahtuu huomattavasti enemmän kuin voimakkaampia muun muassa Yhdysvaltojen länsiosassa ja Etelä- sekä Keski-Euroopassa.

2_5richteriä

Kuva 1. Magnitudiltaan 2 – 5 Richterin asteikon maanjäristykset vuosina 2000 – 2015. Lähteet: North California Earthquake Data Center ja National Oceanic and Atmospheric Administration, Department of Commerce.

Toinen kartta (kuva 2) kuvaa maanjäristyksiä, jotka ovat pääosin keskivoimakkaita. Niiden seurauksena huonosti suunnitellut rakennukset saattavat kärsiä merkittäviä vaurioita, mutta tavallisesti ne aiheuttavat korkeintaan vain pieniä vaurioita hyvin suunnitelluille rakennuksille. Voimakkaimmillaan ne voivat olla tuhoisia noin 150 kilometrin säteellä. Tästä kartasta on kaikista parhaiten havaittavissa Tyynenmeren tulirengas eli maanjäristysten ja tulivuorten keskittyminen Tyyntä valtamerta ympäröivien mannerlaattojen reunoille. Myös muut mannerlaattojen keskeiset reunavyöhykkeet, kuten Atlantin valtameren keskiselänne on havaittavissa selkeästi kartalla.

5_7richteriä

Kuva 2. Magnitudiltaan 5 – 7 Richterin asteikon maanjäristykset vuosin 2000 – 2015. Lähteet: North California Earthquake Data Center ja National Oceanic and Atmospheric Administration, Department of Commerce.

Kolmas kartta (kuva 3) kuvaa tulivuortenpurkausten lisäksi vain voimakkaimpia maanjäristyksiä. Magnitudiltaan 7 Richterin asteikon maanjäristykset voivat aiheuttaa vakavia vaurioita jo laajoilla alueilla ja sortaa muun muassa siltoja. Magnitudiltaan yli 8 Richterin asteikon järistykset aiheuttavat täydellistä tuhoa ja vakavia vaurioita satojen kilometrien alueella järistyskeskuksesta, kun taas sitä voimakkaammat jopa tuhansien kilometrien säteellä (Richter magnitude scale, Wikipedia). Magnitudiltaan yli 8 Richterin asteikon järistyksiä tapahtuu vuosittain noin parikymmentä. Kartalta on havaittavissa, että tämänkaltaiset järistykset sijoittuvat yleisimmin joko Tyynenmeren tulirenkaan läheisyyteen tai Keski-Aasiaan. Euroopassa ja Atlantin valtameren keskiselänteellä, joissa normaalisti tapahtuu paljon maanjäristyksiä, ei ole viimeisen 15 vuoden aikana esiintynyt näin voimakkaita järistyksiä, yhtä keskiselänteen järistystä lukuun ottamatta.

yli7

Kuva 3. Magnitudiltaan yli 7 Richterin asteikon maanjäristykset vuosina 2000 – 2015. Lähteet: North California Earthquake Data Center ja National Oceanic and Atmospheric Administration, Department of Commerce.

Kaikkia kolmea karttaa tarkastellessa on mahdollista havaita tulivuortenpurkausten ja maanjäristysten tilastollinen riippuvuus, joka johtuu litosfäärilaattojen reunoilla tapahtuvista liikkeistä. Tämän lisäksi on kuitenkin mahdollista havaita, että osa tulivuorenpurkauksista sijoituu kauemmas maanjäristyksistä ja litosfäärilaattojen reunoista. Tällöin kyse on todennäköisesti kuumista pisteistä, joissa sulaa kiviaineista purkautuu maankuoren pinnalle synnyttämättä muuta seismistä toimintaa.

Kuva 4 esittää litosfäärilaattojen muotoja ja niiden liikesuuntia. Verratessa kuvan karttaa MapInfolla laatimiini karttoihin on selkeä riippuvuussuhde havaittavissa laattojen, maanjäristysten ja tulivuortenpurkausten välillä. Tämä on yksi keskeisimmistä asioista, joita kartoista on käytävä ilmi, mikäli niitä käytetään opetustarkoituksessa.

Tectonic_plates_boundaries_detailed-en.svg

Kuva 4. Litosfäärilaattojen reunat ja liikesuunnat. Lähde: Wikimedia Commons.

Pyrin laatimaan kartoistani mahdollisimman yksinkertaisia, jotta oleellinen informaatio kävisi niistä selkeästi ilmi ja, jotta asiaan perehtymättömän olisi mahdollista ymmärtää niitä. Edellä mainitut havainnot on mielestäni melko helppoa tulikita ja opettaa karttoja hyväksi käyttäen. Olisi ollut toki vielä mahdollista laatia yhdistelmäkartta, joka kuvaisi maanjäristysten esiintymisiä voimakkuudesta riippumatta. Halusin valita tarkasteluväliksi mahdollisimman lyhyen ja uuden ajankohdan, jotta opetettavalle havainnollistuu, miten ilmiöt liittyvät nykypäivään. Tarkasteltaessa useiden satojen vuosien mittaisia aikavälejä olisimme voineet saada tarkemman kuvan ilmiöiden alueellisesta jakautumisesta, mutta samalla kartan visuaalinen luettavuus olisi kärsinyt, eikä oppilaalle välttämättä hahmottuisi yhtä hyvin, kuinka ilmiö esiintyy nykypäivän valossa. Mitä karttojen tavoitteeseen tulee, Mirka Jokela-Määttä kiteyttää omassa kurssikerran blogissaan asian seuraavanlaisesti: “Yleisesti näiden karttojen oppimistavoitttena on luonnonhasardeihin liittyvän tiedon oppiminen ja ajankohtaisen tiedon sijoittaminen kartalle. ” Kuvaus sopii hyvin myös koskemaan omia karttojani.

Tehtävä oli virkistävä, koska siinä oli selkeä painotus myös kartan tarkoituksella suhteessa sen käyttäjään ja lukijaan. Tässä yhdistyivät kartan visuaalisen ulkoasun valinta, kuvattavien ilmiöiden luokittelu sekä aineiston rajaaminen käyttötarkoitukseen sopivaksi. Karttojani olisi voinut myös kehittää esimerkiksi erittelemällä eri tulivuorten tyyppejä niin, että niiden suhdetta maanjäristyksiin olisi ollut mahdollista tarkastella. Kokeilin myös miten taustakartan maa- ja vesialueiden erilaiset väritykset vaikuttivat kartan luettavuuteen, mutta palasin alkuperäiseen ulkoasuun, koska totesin sen olevan kohteiden erotettavuuden kannalta paras. Kartat onnistuivat mielestäni kohtuullisen hyvin tehtävänantoon nähden ja tästä on hyvä jatkaa kohti viimeistä kurssikertaa.

Lähteet:

Aalto, N. (2015). Nellin PAK-blogi. KK6: GPS-harjoituksia ja hasardeja. <https://blogs.helsinki.fi/neaa/2015/02/21/kurssikerta-6-gps-harjoituksia-ja-hasardeja/>. Luettu 23.2.2015.

File: Tectonic Boundaries detailed. Wikimedia Commons. <http://en.wikipedia.org/wiki/File:Tectonic_plates_boundaries_detailed-en.svg>. Luettu 23.2.2015.

Jokela-Määttä, M. (2015). Paikannettua tietoa-blogi. KK6: Paikannettua tietoa ja hasardeja. <https://blogs.helsinki.fi/mijokela/2015/02/22/kk6-pistemaista-tietoa-ja-hasardeja/>. Luettu 23.2.2015.

Richter magnitude scale. Wikipedia. <http://en.wikipedia.org/wiki/Richter_magnitude_scale#cite_note-15>. Luettu 23.2.2015.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *