Artikkeli 1 (kurssikerta 2)

Kartanlaatimisen lisäksi toisella kurssikerralla oli tehtävänä lukea Anna Leonowicin artikkeli ” Two variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship” ja laatia artikkelista tiivistelmä/sisältöanalyysi. Artikkelissa käsitellään yksi- ja kaksiteemaisia koropleettikarttoja sekä niiden toimivuutta erilaisissa käyttötarkoituksissa.

Koropleettikartat ovat yleinen kartografinen keino tutkijoille, maantieteilijöille ja kartografeille visualisoida numeerista aineistoa. Yleisimmin kartografiassa keskitytään esittämään yhden muuttujan koropleettikarttoja, jolloin eri ilmiöitä tarkastellaan eri kartoilla. Yhden muuttujan koropleettikartoilla on hyvä esittää ilmiöiden alueellista jakautumista.

Eri ilmiöiden välisiä monimutkaisia vuorovaikutussuhteita tarkastellessa tämän tapainen visualisointi ei kuitenkaan ole riittävä, koska ilmiöitä tarkastellaan irrallisina toisistaan. Ihmisen visuaalisen tulkintakyvyn rajallisuus harhaanjohtaa virhetulkintoihin vertailtaessa erillisiä karttoja toisiinsa. Tämän vuoksi monimutkaisten ilmiöiden visualisoinnissa toisinaan paras vaihtoehto on kahden muuttujan koropleettikartta.

Kahden muuttujan koropleettikartassa esitetään kaksi erillistä ilmiötä samassa kartassa. Tällöin jokaista alueyksikköä kuvataan rasterivärillä tai -kuvioinnilla, joka edustaa kahden muuttujan arvojen yhdistelmää. Siksi on suositeltavaa käyttää pientä luokkamäärää. Neljä luokkaa molemmilla muuttujilla muodostaa 4×4 matriisin, joka tarkoittaa 16 kokonaisluokkaa, kun taas 3 luokkaa molemmilla muuttujilla muodostaa 9 kokonaisluokkaa. Koska kahden muuttujan koropleettikartoilla on tarkoitus esittää muuttujien välistä suhdetta, on tärkeää tiedostaa ero aineiston kahden eri ryhmän välillä; ryhmän, jossa muuttujien välillä on selkeä korrelaatio sekä ryhmän, jonka arvoille ei voi antaa odotuksia. 

Kahden muuttujan koropleettikartoissa käytetään tavallisesti kaksiulotteisia väriskaaloja, joiden tulisi mahdollistaa molempien muuttujien luokiteltujen arvojen selkeä lukeminen ja niiden välisten yhteyksien tarkastelu. Sen tähden kartoissa käytetään tavallisesti kahden väriskaalan yhdistelmiä, joissa värisävyn muutos erottaa luokat toisistaan.

Artikkeli esittelee myös Varsovan ja Vilnan yliopistoissa toteutetun tieteellisen kokeen, jossa tutkittiin yhden ja kahden muuttujan koropleettikarttojen visuaalista luettavuutta, ymmärrettävyyttä sekä miellyttävyyttä tiedonvälityksessä. Yliopisto-opiskelijat saivat kokeessa tehtäväkseen tulkita erilaisia yhden ja kahden muuttujan karttoja ja tulokset tukivat artikkelissa aiemmin esitettyjä väittämiä. Yhden muuttujan koropleettikartat ovat helppolukuisia ja sopivat hyvin kuvaamaan ilmiöiden alueellista jakautumista. Kahden muuttujan koropleettikartat ovat vaikeatajuisempia, mutta soveltuvat paremmin ilmiöiden välisten vuorovaikutussuhteiden tarkasteluun.

Artikkeli konkretisoi minulle hyvin yhden ja useamman muuttujan koropleettikarttojen eroa sekä niiden laadinnassa huomioon otettavia asioita, jotka ovat aiemmin tuntuneet enemmän itsestään selvyyksiltä, vailla ymmärrystä niiden taustatekijöistä. Toki käsiteltävä artikkeli pyrkii kuvaamaan tutkimusta vain pintapuolisesti, joten se ei avaa tarkemmin niitä psykologisia ja fyysisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat ilmiöiden visuaaliseen lukemiseen ja ymmärtämiseen karttoja tarkasteltaessa. Kartografia pitää sisällään kuitenkin merkittävän ihmisen havainnoimiskykyyn liittyvän näkökulman, joka tulee ottaa huomioon sen tutkimuksessa, kehittämisessä ja karttojen laadinnassa.

Juuso Korhonen toteaa blogissaan, että kahden muuttujan koropleettikartalla on käyttömahdollisuutensa, vaikkakin karttojen kanssa tulee olla tarkkana. Tämä koskee erityisesti koropleettikarttojen laadinnassa tapahtuvaa aineiston luokittelua ja väri- sekä muiden rasteriskaalojen valintaa. Lisäksi on tärkeää analysoida karttaa laatiessaan, kuinka hyvin kahden muuttujan välinen vuorovaikutus käy ilmi. Jos olisin tutustunut tehtävän artikkeliin ennen kurssikerta 2 kartanlaadintaa, olisin ymmärtänyt ehkä hieman paremmin niitä haasteita, joita kohtasin laajan kunta-aineiston käsittelyssä.

Lähteet:

Korhonen, J. (2015). Juuson paikkatietopuserrus. Kurssikerta 2 ja kahden muuttujan koropleettikartat. <https://blogs.helsinki.fi/juusokor/>. Luettu 3.2.2015.

Leonowicz, A (2006). Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. Geografija (42) pp. 33–37.