Kurssikerta 7

Kaikki Yhes Koos

Viimeisen kurssikerran tehtävänä oli laatia teemakarttaesitys vapaavalintaisesta aiheesta itse, alusta pitäen. Tämä tarkoitti sitä, että kurssilaisen tuli joko laatia pohjakarttamateriaali itse tai tuoda valmis löytämänsä pohjakarttamateriaali MapInfoon, jolloin karttoja tuli laatia vähintään kaksi; kahta eri teemaa yhdenaikaisesti käsitellen. Tämän lisäksi kurssilaisen tuli etsiä teemakarttaa varten aineisto, jonka sisältöä halusi kartalla kuvata. Tämä vaati tavallisesti myös aineiston käsittelemistä MapInfossa helposti hyödynnettävään muotoon. Viimeiseksi aineiston pohjalta laadittiin karttaesitys, jonka esittämää ilmiötä tuli analysoida. Toisin sanoen viimeisen kurssikerran tehtävänä oli hyödyntää kaikkea kurssin aikana opittua tietoa ja niitä hyödyntäen laatia teknisesti mahdollisimman hyvä teemakarttaesitys, joka osoittaa kurssilaisen omaksuneen kurssilla käsitellyt asiat.

Saran tapaan valitsin aiheeni maantieteellisestä mieltymyksestä eli tietynlaisen “geopietyn” vuoksi. Koska elämäni on monella tapaa nivoutunut Afrikan mantereeseen ja erityisesti Tansaniaan, päätin lähteä etsimään, minkälaista tietoa ja materiaalia voisin löytää Internetistä liittyen kyseiseen valtioon. Löysin MapLibrary.org sivustolta valmiin MapInfo-tiedoston Tansanian valtion hallinnollisista alueista, kuten maakunnista (mkoa eli region), piirikunnista (district) ja kaupunginosista (ward). Päätin käyttää hyväkseni maakuntatason jaottelua, sillä tiesin entuudestaan, että Tansanian valtio kokoaa melko kattavasti tietoa maakunnallisella tasolla ja myös, koska se mahdollisti hyvin tehtävänannon mukaisen osa-aluemäärän, Tansanian koostuessa 30 maakunnasta. Kartan käyttäminen sellaisenaan ei kuitenkaan ollut ongelmatonta, koska erityisesti Tansanian rannikolla oli useita samaan maakuntaan kuuluvia saaria, jotka eroteltiin aineistossa erillisiksi alueiksi. Tämän vuoksi minun oli käytettävä avukseni kurssikerralla 3 oppimiani tapoja yhdistellä tietokannan aineistoa ja näin yhdistin kaikki samoihin maakuntiin kuuluvat alueet keskenään.

Seuraavaksi lähdin pohtimaan pohjakartan ulkoasua ja siinä esitettäviä elementtejä. Halusin alun perin esittää myös Tansanian vesialueet kartalla, sillä ne vaikuttavat luonnollisesti hyvin moniin ilmiöihin valtiossa ja auttavat kartan lukijaa hahmottamaan alueita. Löysin melko hyvän Tansanian vesialueita, tiestöä ja rautateitä koskevan aineiston kurssin tiedostusblogissa suositellun Googlen GIS Data Repositories tiedoston kautta, joka ohjasi minut Tanzania GIS users group-sivustolle. Latasin materiaalin Quantum-GIS-muotoisena ja avasin sen MapInfossa. Aineisto vaikutti ensin erittäin hyvältä, mutta kun toin sen samassa projektiossa aiemmin hakemaani aluejakokarttaan, huomasin, etteivät aineistot aivan osuneet identtisesti yhteen, joka sai kartan näyttämään epäsiistiltä. Tämän vuoksi päätin jättää kyseisen aineiston käyttämättä.

Sen jälkeen lähdin etsimään teemakartassa hyödynnettävää tilastoaineistoa, jonka voisin hyödyntää paikkatietona. Tansanian valtion virallinen tilastokeskus eli Tanzania National Bureau of Statistics osoittautui hyväksi paikaksi etsiä erilaista tilastotietoa valtiosta. Päädyin hyödyntämään kartoissani vuonna 2012 suoritetun väestönlaskennan yhteydessä kerättyä tietoa, joka jakautui maakunnittain kahteen eri osaan: sisämaata eli Tanganjikaa koskevaan tietoon ja Sansibarin autonomista aluetta koskevaan tietoon. Valitsin käsiteltäviksi teemoiksi väkiluvun, väentiheyden, väestönkasvun, työttömyyden ja väestön taloudellisen toimenkuvan.

Tilastomateriaalia oli kuitenkin hieman muokattava, ennen kuin sitä voitiin hyödyntää MapInfossa. Koska sisämaata ja Sansibaria koskevat tiedot olivat osittain eri tietokannoissa, oli tietokantoja yhdistettävä keskenään. Lisäksi osassa tietokannoista vaihtelivat maakuntien nimien kirjoitusasut ja nämä oli yhdenmukaistettava, jotta tieto voitiin yhdistää MapInfossa olevan pohjakartan maakuntien tietosarakkeisiin. Tansanian tilastokeskuksen sivuilla oli mahdollisuus aineiston lataamiseen myös excel-muotoisena, mutta valitettavasti tämä optio ei toiminut, joten avasin tietokannat Internet-selaimessa ja toin tiedot ensin word-ohjelmaan, jossa muutin aineiston pisteet pilkuiksi, jonka jälkeen toin aineiston excel-ohjelmaan. Kun data oli muokattu sopivaan muotoon, voitiin se viimein avata MapInfossa. Loin Tansanian maakuntia koskevan pohjakartan tietokantaan uusia sarakkeita, joihin päivitin Internetistä hakemani paikkatiedon. Tämän jälkeen laskin muun muassa väestöntiheyden MapInfossa itsessään hyödyntäen maakuntien pinta-aloja ja väkilukua.

Ensimmäinen kartta, jonka laadin (kuva 1) käsittelee työttömyyttä, väestönkasvua ja väestöntiheyttä Tansaniassa. Päädyin esittämään kartalla Tansanian väestöntiheyden vuonna 2012 vihreäkeltaisella väriskaalalla, kurssikerran kaksi artikkelissa suositellulla 3 luokalla ja käyttäen luokittelun perusteena kvantiileja, jotta erot väentiheydessä valtiollisella tasolla tulisivat parhaiten esiin. Lisäksi esitin kartalla pylväsdiagrammein maakunnan työttömyysprosentin ja suhteellisen väestönkasvun vuosien 2000 – 2012 keskiarvona.

Kartasta tuli värimaailmaltaan melko harmoninen ja sisämaan osilta myös helposti luettava, mutta ongelmaksi kartassa muodostui Sansibar. Sansibarin autonominen alue jakaantuu useisiin saariin ja viiteen eri maakuntaan, jotka sijaitsevat lähellä toisiaan. Tämän vuoksi kartasta on huonosti luettavissa Tansanian itärannikkoa koskevat pylväät. Yritin parhaani mukaan löytää keinon, jolla olisin voinut siirtää pylväitä hieman niin, etteivät ne olisi päällekkäin sekä skaalata niiden kokoa, jotta kaikki pylväät olisi erotettavissa, mutta siinä kuitenkaan onnistumatta. Harkitsin myös jättäväni Sansibaria koskevat tiedot kartasta pois, mutta se olisi vääristänyt esitettävään ilmiöön liittyvää tietoa valtiollisella tasolla. Niinpä päätin esittää pylväät kartassa niin kuin ne ovat, kuitenkin tiedostaen, etteivät ne noudata hyvän kartografian lainalaisuuksia.

Kartta 4

Kuva 1. Työttömyys, väentiheys ja väestönkasvu Tansaniassa. Lähde: Tanzania National Bureau of Statistics (2012).

Toisen kartan (kuva 2) teemana oli Tansanian väestön taloudellinen toimenkuva. Esitin kartalla myös havainnollistavana ilmiönä Tansanian maakuntien väkiluvun vuonna 2012. Väkilukujen suhteen päädyin kolmeen luokkaan, joihin laadin luokkajaon itse, mukaillen kuitenkin kvantiileja niin, että jokainen luokka olisi frekvenssiltään jotakuinkin yhtä suuri. Käytännössä alin luokka koostui alle miljoonan ihmisen maakunnista, keskimmäinen luokka 1-2 miljoonan ihmisen maakunnista ja kolmas luokka yli 2 miljoonan ihmisen maakunnista. Väestön taloudellisen toimenkuvan suhteellista jakautumista maakunnittain kuvasin ympyrädiagrammilla, jossa esitettiin väestön osuus seuraavissa luokissa: työlliset, työttömät, kotiteollisuuden ja kotitalouden hallinnan parissa toimivat ihmiset, päätoimiset opiskelijat ja henkilöt, joita ei voitu aineistossa luokitella. Kartasta tuli melko selkeästi luettava, vaikka jouduinkin skaalaamaan ympyrädiagrammeja melko pieneksi, jotta Sansibarin maakunnat saataisiin selkeästi esille.

Kartta 3

Kuva 2. Väestön taloudellinen toimenkuva ja maakuntien väkiluku Tansaniassa. Lähde: Tanzania National Bureau of Statistics (2012).

Ensimmäisestä kartasta on mahdollista havaita, että väestö on Tansaniassa keskittynyt pääosin Pohjois-Tansaniaan, erityisesti valtion rajoille sekä pääkaupunkiseudulle. Eteläinen ja Keski-Tansania ovat erittäin harvaanasuttuja. Suurimmat väestönkeskittymät ovat Dar Es Salaamin, Kilimanjaron ja Mwanzan maakunnisa sekä Sansibarin saarilla. Tarkasteltaessa Tansanian väestöntiheyttä on kuitenkin otettava huomioon, että maakuntien koot vaihtelevat erittäin paljon, joka vääristää tuloksia suhteessa pienempiin hallinnollisiin tasoihin. Kartta voisi näyttää hyvin erilaiselta, mikäli siinä tarkasteltaisiin esimerkiksi piirikuntien väestöntiheyttä. Kilimanjaron suurta väentiheyttä voidaan osittain perustella muun muassa vulkaanisen maaperän mahdollistamalla hedelmällisellä maaperällä ja rannikon suurta väentiheyttä Intian valtameren mahdollistamilla kalastus ja kaupankäyntimahdollisuuksilla.

Väestönkasvulla ja väestöntiheydellä ei kartan mukaan olisi havaittavissa erittäin suurta lineaarista vuorovaikutussuhdetta. Toisaalta tarkasteltaessa väestönkasvun ja työttömyyden välistä suhdetta, on havaittavissa, että maakunnissa, joissa on korkea väestönkasvu, on myös keskimääräistä suurempi työttömyysaste. Sama ilmiö on havaittavissa verrattaessa työttömyysastetta väentiheyteen. Väestönkasvusta voidaan myös todeta, että se on valtiollisella tasolla erittäin voimakasta ja kaikkien maakuntien osalta kasvavaa. Erityisen suurta väestönkasvu on Tansanian itärannikolla, maan keskeisimmän taloudellisen ja hallinnollisen kaupungin omaavassa Dar Es Salaamin maakunnassa sekä Ungujan saarella, Sansibarissa. Lisäksi väestönkasvun voidaan todeta olevan muita maakuntia voimakkaampaa muun muassa Kageran, Rukwan, Mwanzan, Manyaran ja Arushan maakunnissa. Toisaalta Sansibarille kuuluvalla Pemban saarella on yllätyksellisesti melko alhainen vuotuinen väestönkasvu.

Työttömyys on keskimääräistä vähäisempää harvaanasutuilla alueilla ja keskittynyt erityisesti suuriin asutuskeskittymiin, kuten Dar Es Salaamiin, Arushaan, Mwanzaan ja Sansibarin saarille. Muuttoliike suuriin kaupunkeihin on Tansaniassa huomattavaa ja siten urbaanin väestönosan osuus on kasvussa. Suuret kaupungit tarjoavat paljon työpaikkoja verrattuna maaseudun maa- ja metsätalousvaltaisempiin alueisiin, mutta voimakkaan muuttoliikkeen ja luonnollisen väestönkasvun myötä ne eivät silti kykene tarjoamaan riittävästi työpaikkoja kasvavalle väestölle. Erityisen pahasti työttömyydestä kärsivät Sansibarin saaret, joissa rajattu maa-ala, riippuvuus sisämaasta ja kalastus perinteisenä elinkeinona eivät riitä tarjoamaan tarpeeksi työpaikkoja. Koneellistuminen ja maatalouden tehostaminen ovat vähentäneet myös työpaikkoja saarten mausteteollisuuden parissa. Tansanian maakuntien työttömyysasteeseen vaikuttaa myös voimakkaasti valtion itsenäistymisen jälkeen harjoitettu sosialistinen talouspolitiikka, jossa kaikki teollisuuden tuotantoyksiköt valtiollistettiin. Tämä romahdutti valtion talouden, ja kun valtio siirtyi jälleen vapaaseen talouspolitiikkaan 1990-luvulle tultaessa, olivat useat teollisuuden alat jo ajettu alas kannattamattomina.

Toisesta kartasta on havaittavissa, että Tansanian maakuntien väkiluku ei noudata selkeää alueellista keskittymistä, vaan on maankunnan sijainnista riippumatta melko pirstaleisesti jakautunut. Noin 1/3 Tansanian maakunnista on väkiluvultaan yli 2 miljoonaa. Väkiluvultaan pienimmät maakunnat ovat Lindi, Iringa ja Sansibarin saarten maakunnat.

Karttaa tarkasteltaessa voidaan todeta, että omavarainen talous käsittää melko suuren osan Tansanian työllisyyssektorista. Päätoimisia opiskelijoita on melko tasaisesti kaikissa Tansanian maakunnissa, vaikkakin on havaittavissa, että erityisesti Sansibarin maakuntien väestöstä on melko suuri osa päätoimisia opiskelijoita. Opiskelijoiden suurta osuutta voi selittää aineistossa se, että lasten ja nuorten osuus valtion väestöstä on erittäin suuri verrattuna länsimaihin. Työttömien suhteellinen osuus väestöstä on suurin edellisen kartan mukaisesti Dar Es Salaamissa ja Sansibarin saarilla. Huomattavana erona tässä tarkastelussa on kuitenkin todettava, että työelämässä olevien osuus on huomattavasti pienempi Sansibarin saarilla verrattuna sisämaan maakuntiin. Työelämässä olevien osuus on hieman keskimääräistä suurempi Tansanian eteläisissä maakunnissa. Olisi mielenkiintoista jatkaa ilmiöiden tarkastelua ja tutkimusta myös siitä näkökulmasta, kuinka työttömyys Sansibarilla on vaikuttanut siellä viime vuosina esiintyneisiin levottomuuksiin ja politiikan osalta separatistisiin pyrkimyksiin.

Tehdäkseni yhteenvedon kurssikerrasta voin todeta, että kurssikerran kartat eivät onnistuneet aivan haluamallani tavalla. Kurssikerran tarkoituksenahan oli tuottaa paras mahdollinen teemakarttaesitys kurssin aikana opituilla taidoilla. Esimerkiksi sommittelullisesti karttani ovat hieman kömpelöt, eivätkä karttojen teemat ole järin kiinnostavat. Sinällään kartoista on kyllä luettavissa niiden keskeinen sisältö ja toisinaan jopa valtakunnalliset sanomalehdet julkaisevat huonompilaatuisia karttoja.

Kurssista haluan todeta kokonaisuudessaan, että se opetti minulle paljon uusia tapoja käyttää MapInfo-ohjelmistoa sekä mikä tärkeintä, se antoi syvempää ymmärrystä siitä, kuinka paikkatietoa kerätään, hyödynnetään, muokataan ja tulkitaan yleisellä tasolla. Kun ymmärtää, mistä elementeistä paikkatieto koostuu, on sen tiedon avulla helppoa tutustua myös muihin paikkatieto-ohjelmiin ja sovelluksiin. Paikkatiedon rakenteen ymmärtämisen jälkeen GIS:n käyttäminen vaatii siis ohjelmien teknisen käytön hallitsemista.

Lähteet:

Online Census Database (2012). Tanzania National Bureau of Statistics. <http://www.nbs.go.tz>. Luettu 10.3.2015.

Tanzania. Map Library. <http://www.mapmakerdata.co.uk.s3-website-eu-west-1.amazonaws.com/library/stacks/Africa/Tanzania/index.htm>. Luettu 10.3.2015.

Todorovic, S. (2015). Saran blogi. Kurssikerta 7.  <https://blogs.helsinki.fi/stodorov/2015/03/10/kurssikerta-7/>. Luettu 13.3.2015.

Kurssikerta 3

Dataa tietokantoihin

Kolmannella kurssikerralla harjoittelimme, kuinka erilaisia tietokantoja voidaan muokata, yhdistellä ja valmistella niin, että niistä saataisiin mahdollisimman tehokas hyöty visualisointeja luodessa. Teimme kurssikerran aikana kaksi harjoitustyötä; toisen liittyen konflikteihin, luonnonvaroihin ja internetin käyttöön Afrikan mantereella sekä toisen liittyen Suomen valuma-alueisiin ja järvisyyteen.

Ensimmäisessä harjoituksessa poimimme erilaisia internetistä löytyviä Afrikkaan liittyviä tietokantoja, joita muokkasimme tehokkaampaa käyttöä varten, koska ne olivat peruskäyttöä varten liian yksityiskohtaisia. Yhdistimme ensin aineiston karttakohteita, kuten saaria ja mantereita, niille yhteisen nimittäjän, maan nimen mukaan. Tämän seurauksena saimme helposti käsiteltävän, Afrikan valtioiden rajat sisältävän karttapohjan sekä toimivan tietokantapohjan. Tämän jälkeen toimme tietokantaan uutta dataa Internetin käyttöasteeseen liittyen excel-taulukkolaskentaohjelmasta. Yhdistimme myös uutta dataa vanhaan taulukkoon SQL-kyselyjen avulla eli teimme tietokantaliitoksia. Sen jälkeen vuorossa oli uuden tiedon tuottamista tietokantaan luomalla siihen uusia sarakkeita ja siirtämällä tietoja taulukoiden välillä laskutoimitusten kautta. Tässä vaiheessa meillä oli dataa muun muassa Afrikan eri valtioiden Internetin käyttäjien absoluuttisesta määrästä, käyttäjien prosentuaalisesta osuudesta verrattuna koko väestöön, Facebookin käyttäjien lukumäärästä ja Facebookin käyttäjien prosentuaalisesta osuudesta verrattuna kaikkiin Internetin käyttäjiin valtiossa.

Päivitimme tietokantaan kolmen uuden tietokannan tiedot; timanttikaivosten, öljykenttien ja konfliktialueiden sijainnin. Tarkoituksenamme oli selvittää timanttikaivosten ja öljykenttien valtiolliset lukumäärät sekä tarkastella valtioiden taistelutoiminnan ja luonnonvarojen välistä yhteyttä tehtävään liittyvässä blogikirjoituksessa.

Konfliktit, timantit ja öljy

Afrikka mantereena piirtyy länsimaisen median kautta mentaalisiin karttoihin vaarojen ja katastrofien maanosana; paikkana, jossa on henkeäsalpaavia luonnonmaisemia, villejä eläimiä, savimajoja, sisällissotia, korruptiota, köyhyyttä, AIDS ja ihmisiä, jotka ovat yksinkertaisuudessaan kykenemättömiä huolehtimaan itsestään ilman länsimaiden apua. On totta, että Afrikan mantereen historiaan liittyy ylitse vuotava määrä inhimillistä kärsimystä, mutta yhtä tärkeää kuin kuvata katastrofeja on kuvata mediassa myös tarinoita Afrikan kehityksestä, urbaaneista kaupunkikulttuureista, tieteen saavutuksista ja siitä kunnianhimosta, jolla Afrikan valtiot ja niiden väestö pyrkivät itsenäiseen kehitykseen. Tarinankerronta, johon länsimainen media kuuluu, on väärin käytettynä tehokas työkalu ryöstämään ihmisiltä ihmisarvon ja itsekunnioituksen. Tällä kurssikerralla käsittelemme Afrikkaa konfliktien, timanttien ja öljyn näkökulmasta. Pyrin tulkitsemaan karttojani myös ottaen huomioon mainitun näkökulman.

Kurssikerralta laatimassani kartassa (Kuva 1) on havaittavissa, että Afrikan mantereella on viimeisen puolivuosisadan aikana tapahtunut useita aseellisia konflikteja ja, että mantere on kaivannaisiltaan rikas. Aineistossa esiintyvät konfliktit ovat aikaväliltä 1946 – 2008. Aineistosta uupuvat siis toisin sanoen esimerkiksi viime vuosina tapahtuneet konfliktit Libyassa, Egyptissä, Tunisiassa, Nigeriassa, Kongossa ja Keski-Afrikan tasavallassa. Lisäksi aineistosta uupuvat keskeiset konfliktit liittyen ensimmäiseen ja toiseen maailmansotaan, jotka ovat vaikuttaneet merkittävästi valtioiden hallinnolliseen kehitykseen ja myöhempiin konflikteihin. Esimerkiksi keskeisiä Itä-Afrikan kehitykseen liittyviä tapahtumia oli Saksan Itä-Afrikan tappio ensimmäisessä maailmansodassa, jonka seurauksena vuonna 1919 Ruanda-Urundin alue annettiin Belgialle ja Saksan Itä-Afrikan pääosasta muodostettiin Tanganjika-niminen Britannian hallitsema alue (Saksan Itä-Afrikka, Wikipedia).

Aineistosta on joka tapauksessa selkeästi havaittavissa konfliktiherkempiä ja rauhallisempia alueita. Lähes konfliktivapaita maita aineistossa ovat Tansania, Malawi, Sambia, Botswana, Swazimaa, Gabon, Benin, Mauritania ja Libya. Tämä tekemäni valtioihin perustuva tarkastelu, ei kuitenkaan ole yksinomaan kattava, sillä tavallisesti esimerkiksi valtioiden sisäiset konfliktit heijastuvat niiden ulkopuolelle. Tämä on havaittavissa muun muassa tämän hetkisessä Nigerian konfliktissa, joka on levinnyt myös Tsadiin ja Kameruniin. Myös Ugandan-Tansanian sota, joka käytiin vuosina 1978–1979, vaikutti luonnollisesti Tansaniaan valtiona, vaikka aineistossa Tansania on merkitty konfliktivapaaksi. Tämän vuoksi alueiden rauhallisuutta tai levottomuutta voitaisiin mitata myös tarkastelemalla konfliktien laajuutta riippumatta hallinnollisista rajoista.

Kuten Oskar Rönnberg blogissaan toteaa: “Timanttikaivokset ovat painottuneet Etelä-, Keski- ja Länsi-Afrikkaan kun taas Afrikan pohjoisrannikolla on melkein kaikki alueen öljylähteet.” Karttaa tarkasteltaessa on kuitenkin mielenkiintoista havaita, ettei öljykenttien, timanttikaivosten ja konfliktien välillä näyttäisi olevan niin suurta tilastollista yhteyttä kuin kuvittelin. Myös konfliktivapaissa valtioissa on timanttikaivoksia ja öljykenttiä sekä toisaalta valtioissa, joissa ei käytännössä ole juurikaan kyseisiä luonnonvaroja, on sodittu paljon. On kuitenkin selvää, että luonnonvarat ovat keskeinen tekijä maailmalla tapahtuvissa konflikteissa, joista hyvinä esimerkkeinä ovat osittain öljyvaroihin liittyvä Libyan sisällisota vuonna 2011 tai 1990-luvulta jatkunut sissitoiminnan rahoittaminen elektroniikkateollisuudessa käytettävillä mineraaleilla Kongossa.

Timanttikaivoksiin ja öljykenttiin liittyvällä datalla voidaan itsessään tarkastella kyseisten teollisuuden alojen kehitystä Afrikassa ja verrata sitä muun muassa alueiden yleiseen taloudelliseen kehitykseen valtiollisella tasolla. On kuitenkin haastavaa tehdä syvällisempiä johtopäätöksiä valtioiden taloudellisesta tilasta pelkästään luonnonvarojen esiintymisen tai tuotantolaitosten tuottavuusluokittelujen perusteella. Libyan merkittävä öljyntuotanto romahti osittain 2011 puhjenneen sisällissodan vuoksi, Sudan kuuluu öljyvaroistaan huolimatta useilla eri mittareilla maailman alikehittyneimpiin valtioihin, Nigerian talous kukoistaa öljyntuotannon vuoksi, vaikkakin väestön tuloerot ovat valtavia ja Botswana on puolestaan onnistunut suhteellisen hyvin kehittymään taloutena, suurelta osin myös timanttien tuotannon vuoksi.

Konfliktit

Kuva 1. Konfliktit, timantit ja öljy Afrikassa. Konfliktit tiedot ovat kerätty vuosilta 1946 – 2008. Lähteet: Map Library ja Peace Research Institute Oslo.

Internet ja Facebook Afrikassa

Toinen kartta, jonka kurssikerralla laadin, käsitteli Internetin ja Facebookin käyttöastetta Afrikan mantereella (kuva 2). Sininen väriskaala kuvaa Internetinkäyttäjien prosentuaalista osuutta väestöstä ja mustat pisteet sosiaalisen median palvelun, Facebookin suhteellista käyttöastetta Internetin käyttäjistä. Kartalta on havaittavissa, että Marokossa, Tunisiassa ja Egyptissä on selkeästi eniten Internetin käyttäjiä, kun taas vähiten Internetin käyttäjiä on muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta Keski- ja Länsi-Afrikan valtioissa. Internetin käyttöaste kertoo paljon valtion infrastruktuurin tilasta, kehittyneisyydestä sekä taloudellisesta eriarvoisuudesta. Esimerkiksi Etelä-Afrikka on monin tavoin hyvin kehittynyt valtio, jossa on melko kattava infrastruktuuri Internet-yhteyksien näkökulmasta. Internetin käyttäjien määrä ei kuitenkaan ole kyseisessä valtiossa Afrikan kärkiluokkaa, joka voi johtua esimerkiksi epätasaisesta varallisuuden jakautumisesta.

Matkustaessani Tansaniaan ensimmäisen kerran noin vuosikymmen sitten, olivat Internetyhteydet maassa auttamattoman heikot ja Internetin yksityiskäyttö erittäin harvinaista. Kaupunkien katukuvaa tuntui täyttävän Internet-kahviloiden kirjo. Älypuhelimien tulon myötä havaitsen nyt Tansaniassa matkustaessani, että Internetkahvilat ovat täysin hävinneet katukuvasta ja suurella osalla tuntemistani ihmisistä on älypuhelimet. Tansanian ja yleistettynä koko Saharan eteläpuolisen Afrikan ovat siis vallanneet prepaid-puhelinliittymät, joihin ihmiset lataavat datansiirto-oikeutta.

Kartalta on myös havaittavissa se, että Facebookin käyttöaste ei ole automaattisesti sidoksissa Internetin käyttäjien määrään. Valtioissa, kuten Kongo, Somalia ja Etiopia, Internetin käyttöaste on alle 10 % väestöstä, mutta silti valtaosa Internetiä käyttävistä henkilöistä käyttää Facebookia. Useat monikansalliset puhelinyhtiöt Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, kuten Airtel ja Tigo ovat myös ottaneet käyttöön yhteistyössä Facebook-yhtiön kanssa palvelun, jossa asiakas maksaa Internetiä käyttäessään prepaid-datansiirtomaksua, mutta eivät kuitenkaan maksa Facebook-palvelun käyttämisestä (Curtis, S.). Tämän markkinointistrategian vuoksi monissa Afrikan valtioissa Internet mielletäänkin toisinaan Facebookiksi. Osaltaan tämän kaltainen palvelu voi selittää suurta Facebook-käyttäjien määrää esimerkiksi Kongossa.

Internet Afrikassa

Kuva 2. Internet ja Facebook Afrikassa. Lähteet: Map Library ja Internet World Stats.

Tulvaindeksikartta

Toisena harjoituksena kurssikerralla laadimme tulvaindeksikartan Suomesta (kuva 3). Harjoituksessa laskin karttaa varten eri tilastoja yhdistelemällä Suomen valuma-alueiden järvisyysprosentin sekä tulvaindeksin, jonka laskin keskiylivirtaaman suhteena keskivirtaamaan (MHQ/MQ). Tällöin yleinen tulvaindeksi kuvaa sitä, kuinka moninkertainen tulvahuipun vesimäärä on keskimääräiseen joen keskivirtaamaan verrattuna. Tarkasteltaessa tulvahuipun vesimäärää suhteessa joen keskivirtaamaan, voidaan päätellä kuinka paljon valuma-alueen joet voivat ääriolosuhteissa tulvia. Voidaankin ajatella, että alueilla, joiden tulvaindeksi on korkea, on suurempi todennäköisyys tulvalle. Tämä on järkevää ottaa huomioon muun muassa maankäytön suunnittelussa, jotta voidaan välttyä tulviin liittyviltä vahingoilta.

Kartalta on havaittavissa, että tulvaindeksi on suurin rannikkoalueilla ja Pohjois-Lapissa. Varsinkin alavien maiden jokien suistoalueet ovat tulvaherkkiä. Järvisimmät valuma-alueet sijaitsevat luonnollisesti Järvi-Suomen alueella, maan sisäosissa. Järvisyydeltään runsaat valuma-alueet eivät kuitenkaan ole tulvaindeksiltään erityisen korkeita. Olli Rantamäki perustelee tämän ilmiön blogissaan seuraavasti: “Tämä runsaan järvipinta-alan ja vähäisen tulvariskin yhteys selittyy sillä, että järvet keräävät tulvavesiä ja tasoittavat näin tulvahuippuja merkittävästi.

Kurssikerta tutustutti kokonaisuudessaan siihen, kuinka olemassa olevasta datasta MapInfossa voidaan tuottaa uutta tietoa laskutoimituksin sekä syvensi eri tietokantojen tuomista ohjelmaan. Opin myös yhteisvaihtelusta ja siitä, miten mielikuvat ja tilastollinen data eivät aina kohtaa, kun tietoa pääsee itse käsittelemään.

KK3_Tulvaindeksikartta

Kuva 3. Suomen tulvaindeksikartta. Lähteet: Suomen ympäristökeskuksen Oiva-tietokanta ja Maanmittauslaitos.

Lähteet:

Curtis, S. (2014). Facebook brings free web access to Africa with Internet.org app. The Telegraph. Luettu 20.2.2015. <http://www.telegraph.co.uk/technology/facebook/11005228/Facebook-brings-free-web-access-to-Africa-with-Internet.org-app.html>

Rantamäki, O. (2015). Olli Rantamäen PAK-blogi. Kurssikerta 3 – Ohjelmaoppia ja yhteisvaihtelua. <https://blogs.helsinki.fi/ollirant/2015/02/02/kurssikerta-3-ohjelmaoppia-ja-yhteisvaihtelua/>. Luettu 20.2.2015.

Rönnberg, O. (2015). Oskarin PAK-blogi. Tietokantojen yhdistelemistä ja Suomen valuma-alueet. <https://blogs.helsinki.fi/oskaronn/>. Luettu 20.2.2015.

Saksan Itä-Afrikka. Wikipedia. Luettu 20.2.2015 <http://fi.wikipedia.org/wiki/Saksan_It%C3%A4-Afrikka>