Kurssikerta 3

Dataa tietokantoihin

Kolmannella kurssikerralla harjoittelimme, kuinka erilaisia tietokantoja voidaan muokata, yhdistellä ja valmistella niin, että niistä saataisiin mahdollisimman tehokas hyöty visualisointeja luodessa. Teimme kurssikerran aikana kaksi harjoitustyötä; toisen liittyen konflikteihin, luonnonvaroihin ja internetin käyttöön Afrikan mantereella sekä toisen liittyen Suomen valuma-alueisiin ja järvisyyteen.

Ensimmäisessä harjoituksessa poimimme erilaisia internetistä löytyviä Afrikkaan liittyviä tietokantoja, joita muokkasimme tehokkaampaa käyttöä varten, koska ne olivat peruskäyttöä varten liian yksityiskohtaisia. Yhdistimme ensin aineiston karttakohteita, kuten saaria ja mantereita, niille yhteisen nimittäjän, maan nimen mukaan. Tämän seurauksena saimme helposti käsiteltävän, Afrikan valtioiden rajat sisältävän karttapohjan sekä toimivan tietokantapohjan. Tämän jälkeen toimme tietokantaan uutta dataa Internetin käyttöasteeseen liittyen excel-taulukkolaskentaohjelmasta. Yhdistimme myös uutta dataa vanhaan taulukkoon SQL-kyselyjen avulla eli teimme tietokantaliitoksia. Sen jälkeen vuorossa oli uuden tiedon tuottamista tietokantaan luomalla siihen uusia sarakkeita ja siirtämällä tietoja taulukoiden välillä laskutoimitusten kautta. Tässä vaiheessa meillä oli dataa muun muassa Afrikan eri valtioiden Internetin käyttäjien absoluuttisesta määrästä, käyttäjien prosentuaalisesta osuudesta verrattuna koko väestöön, Facebookin käyttäjien lukumäärästä ja Facebookin käyttäjien prosentuaalisesta osuudesta verrattuna kaikkiin Internetin käyttäjiin valtiossa.

Päivitimme tietokantaan kolmen uuden tietokannan tiedot; timanttikaivosten, öljykenttien ja konfliktialueiden sijainnin. Tarkoituksenamme oli selvittää timanttikaivosten ja öljykenttien valtiolliset lukumäärät sekä tarkastella valtioiden taistelutoiminnan ja luonnonvarojen välistä yhteyttä tehtävään liittyvässä blogikirjoituksessa.

Konfliktit, timantit ja öljy

Afrikka mantereena piirtyy länsimaisen median kautta mentaalisiin karttoihin vaarojen ja katastrofien maanosana; paikkana, jossa on henkeäsalpaavia luonnonmaisemia, villejä eläimiä, savimajoja, sisällissotia, korruptiota, köyhyyttä, AIDS ja ihmisiä, jotka ovat yksinkertaisuudessaan kykenemättömiä huolehtimaan itsestään ilman länsimaiden apua. On totta, että Afrikan mantereen historiaan liittyy ylitse vuotava määrä inhimillistä kärsimystä, mutta yhtä tärkeää kuin kuvata katastrofeja on kuvata mediassa myös tarinoita Afrikan kehityksestä, urbaaneista kaupunkikulttuureista, tieteen saavutuksista ja siitä kunnianhimosta, jolla Afrikan valtiot ja niiden väestö pyrkivät itsenäiseen kehitykseen. Tarinankerronta, johon länsimainen media kuuluu, on väärin käytettynä tehokas työkalu ryöstämään ihmisiltä ihmisarvon ja itsekunnioituksen. Tällä kurssikerralla käsittelemme Afrikkaa konfliktien, timanttien ja öljyn näkökulmasta. Pyrin tulkitsemaan karttojani myös ottaen huomioon mainitun näkökulman.

Kurssikerralta laatimassani kartassa (Kuva 1) on havaittavissa, että Afrikan mantereella on viimeisen puolivuosisadan aikana tapahtunut useita aseellisia konflikteja ja, että mantere on kaivannaisiltaan rikas. Aineistossa esiintyvät konfliktit ovat aikaväliltä 1946 – 2008. Aineistosta uupuvat siis toisin sanoen esimerkiksi viime vuosina tapahtuneet konfliktit Libyassa, Egyptissä, Tunisiassa, Nigeriassa, Kongossa ja Keski-Afrikan tasavallassa. Lisäksi aineistosta uupuvat keskeiset konfliktit liittyen ensimmäiseen ja toiseen maailmansotaan, jotka ovat vaikuttaneet merkittävästi valtioiden hallinnolliseen kehitykseen ja myöhempiin konflikteihin. Esimerkiksi keskeisiä Itä-Afrikan kehitykseen liittyviä tapahtumia oli Saksan Itä-Afrikan tappio ensimmäisessä maailmansodassa, jonka seurauksena vuonna 1919 Ruanda-Urundin alue annettiin Belgialle ja Saksan Itä-Afrikan pääosasta muodostettiin Tanganjika-niminen Britannian hallitsema alue (Saksan Itä-Afrikka, Wikipedia).

Aineistosta on joka tapauksessa selkeästi havaittavissa konfliktiherkempiä ja rauhallisempia alueita. Lähes konfliktivapaita maita aineistossa ovat Tansania, Malawi, Sambia, Botswana, Swazimaa, Gabon, Benin, Mauritania ja Libya. Tämä tekemäni valtioihin perustuva tarkastelu, ei kuitenkaan ole yksinomaan kattava, sillä tavallisesti esimerkiksi valtioiden sisäiset konfliktit heijastuvat niiden ulkopuolelle. Tämä on havaittavissa muun muassa tämän hetkisessä Nigerian konfliktissa, joka on levinnyt myös Tsadiin ja Kameruniin. Myös Ugandan-Tansanian sota, joka käytiin vuosina 1978–1979, vaikutti luonnollisesti Tansaniaan valtiona, vaikka aineistossa Tansania on merkitty konfliktivapaaksi. Tämän vuoksi alueiden rauhallisuutta tai levottomuutta voitaisiin mitata myös tarkastelemalla konfliktien laajuutta riippumatta hallinnollisista rajoista.

Kuten Oskar Rönnberg blogissaan toteaa: “Timanttikaivokset ovat painottuneet Etelä-, Keski- ja Länsi-Afrikkaan kun taas Afrikan pohjoisrannikolla on melkein kaikki alueen öljylähteet.” Karttaa tarkasteltaessa on kuitenkin mielenkiintoista havaita, ettei öljykenttien, timanttikaivosten ja konfliktien välillä näyttäisi olevan niin suurta tilastollista yhteyttä kuin kuvittelin. Myös konfliktivapaissa valtioissa on timanttikaivoksia ja öljykenttiä sekä toisaalta valtioissa, joissa ei käytännössä ole juurikaan kyseisiä luonnonvaroja, on sodittu paljon. On kuitenkin selvää, että luonnonvarat ovat keskeinen tekijä maailmalla tapahtuvissa konflikteissa, joista hyvinä esimerkkeinä ovat osittain öljyvaroihin liittyvä Libyan sisällisota vuonna 2011 tai 1990-luvulta jatkunut sissitoiminnan rahoittaminen elektroniikkateollisuudessa käytettävillä mineraaleilla Kongossa.

Timanttikaivoksiin ja öljykenttiin liittyvällä datalla voidaan itsessään tarkastella kyseisten teollisuuden alojen kehitystä Afrikassa ja verrata sitä muun muassa alueiden yleiseen taloudelliseen kehitykseen valtiollisella tasolla. On kuitenkin haastavaa tehdä syvällisempiä johtopäätöksiä valtioiden taloudellisesta tilasta pelkästään luonnonvarojen esiintymisen tai tuotantolaitosten tuottavuusluokittelujen perusteella. Libyan merkittävä öljyntuotanto romahti osittain 2011 puhjenneen sisällissodan vuoksi, Sudan kuuluu öljyvaroistaan huolimatta useilla eri mittareilla maailman alikehittyneimpiin valtioihin, Nigerian talous kukoistaa öljyntuotannon vuoksi, vaikkakin väestön tuloerot ovat valtavia ja Botswana on puolestaan onnistunut suhteellisen hyvin kehittymään taloutena, suurelta osin myös timanttien tuotannon vuoksi.

Konfliktit

Kuva 1. Konfliktit, timantit ja öljy Afrikassa. Konfliktit tiedot ovat kerätty vuosilta 1946 – 2008. Lähteet: Map Library ja Peace Research Institute Oslo.

Internet ja Facebook Afrikassa

Toinen kartta, jonka kurssikerralla laadin, käsitteli Internetin ja Facebookin käyttöastetta Afrikan mantereella (kuva 2). Sininen väriskaala kuvaa Internetinkäyttäjien prosentuaalista osuutta väestöstä ja mustat pisteet sosiaalisen median palvelun, Facebookin suhteellista käyttöastetta Internetin käyttäjistä. Kartalta on havaittavissa, että Marokossa, Tunisiassa ja Egyptissä on selkeästi eniten Internetin käyttäjiä, kun taas vähiten Internetin käyttäjiä on muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta Keski- ja Länsi-Afrikan valtioissa. Internetin käyttöaste kertoo paljon valtion infrastruktuurin tilasta, kehittyneisyydestä sekä taloudellisesta eriarvoisuudesta. Esimerkiksi Etelä-Afrikka on monin tavoin hyvin kehittynyt valtio, jossa on melko kattava infrastruktuuri Internet-yhteyksien näkökulmasta. Internetin käyttäjien määrä ei kuitenkaan ole kyseisessä valtiossa Afrikan kärkiluokkaa, joka voi johtua esimerkiksi epätasaisesta varallisuuden jakautumisesta.

Matkustaessani Tansaniaan ensimmäisen kerran noin vuosikymmen sitten, olivat Internetyhteydet maassa auttamattoman heikot ja Internetin yksityiskäyttö erittäin harvinaista. Kaupunkien katukuvaa tuntui täyttävän Internet-kahviloiden kirjo. Älypuhelimien tulon myötä havaitsen nyt Tansaniassa matkustaessani, että Internetkahvilat ovat täysin hävinneet katukuvasta ja suurella osalla tuntemistani ihmisistä on älypuhelimet. Tansanian ja yleistettynä koko Saharan eteläpuolisen Afrikan ovat siis vallanneet prepaid-puhelinliittymät, joihin ihmiset lataavat datansiirto-oikeutta.

Kartalta on myös havaittavissa se, että Facebookin käyttöaste ei ole automaattisesti sidoksissa Internetin käyttäjien määrään. Valtioissa, kuten Kongo, Somalia ja Etiopia, Internetin käyttöaste on alle 10 % väestöstä, mutta silti valtaosa Internetiä käyttävistä henkilöistä käyttää Facebookia. Useat monikansalliset puhelinyhtiöt Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, kuten Airtel ja Tigo ovat myös ottaneet käyttöön yhteistyössä Facebook-yhtiön kanssa palvelun, jossa asiakas maksaa Internetiä käyttäessään prepaid-datansiirtomaksua, mutta eivät kuitenkaan maksa Facebook-palvelun käyttämisestä (Curtis, S.). Tämän markkinointistrategian vuoksi monissa Afrikan valtioissa Internet mielletäänkin toisinaan Facebookiksi. Osaltaan tämän kaltainen palvelu voi selittää suurta Facebook-käyttäjien määrää esimerkiksi Kongossa.

Internet Afrikassa

Kuva 2. Internet ja Facebook Afrikassa. Lähteet: Map Library ja Internet World Stats.

Tulvaindeksikartta

Toisena harjoituksena kurssikerralla laadimme tulvaindeksikartan Suomesta (kuva 3). Harjoituksessa laskin karttaa varten eri tilastoja yhdistelemällä Suomen valuma-alueiden järvisyysprosentin sekä tulvaindeksin, jonka laskin keskiylivirtaaman suhteena keskivirtaamaan (MHQ/MQ). Tällöin yleinen tulvaindeksi kuvaa sitä, kuinka moninkertainen tulvahuipun vesimäärä on keskimääräiseen joen keskivirtaamaan verrattuna. Tarkasteltaessa tulvahuipun vesimäärää suhteessa joen keskivirtaamaan, voidaan päätellä kuinka paljon valuma-alueen joet voivat ääriolosuhteissa tulvia. Voidaankin ajatella, että alueilla, joiden tulvaindeksi on korkea, on suurempi todennäköisyys tulvalle. Tämä on järkevää ottaa huomioon muun muassa maankäytön suunnittelussa, jotta voidaan välttyä tulviin liittyviltä vahingoilta.

Kartalta on havaittavissa, että tulvaindeksi on suurin rannikkoalueilla ja Pohjois-Lapissa. Varsinkin alavien maiden jokien suistoalueet ovat tulvaherkkiä. Järvisimmät valuma-alueet sijaitsevat luonnollisesti Järvi-Suomen alueella, maan sisäosissa. Järvisyydeltään runsaat valuma-alueet eivät kuitenkaan ole tulvaindeksiltään erityisen korkeita. Olli Rantamäki perustelee tämän ilmiön blogissaan seuraavasti: “Tämä runsaan järvipinta-alan ja vähäisen tulvariskin yhteys selittyy sillä, että järvet keräävät tulvavesiä ja tasoittavat näin tulvahuippuja merkittävästi.

Kurssikerta tutustutti kokonaisuudessaan siihen, kuinka olemassa olevasta datasta MapInfossa voidaan tuottaa uutta tietoa laskutoimituksin sekä syvensi eri tietokantojen tuomista ohjelmaan. Opin myös yhteisvaihtelusta ja siitä, miten mielikuvat ja tilastollinen data eivät aina kohtaa, kun tietoa pääsee itse käsittelemään.

KK3_Tulvaindeksikartta

Kuva 3. Suomen tulvaindeksikartta. Lähteet: Suomen ympäristökeskuksen Oiva-tietokanta ja Maanmittauslaitos.

Lähteet:

Curtis, S. (2014). Facebook brings free web access to Africa with Internet.org app. The Telegraph. Luettu 20.2.2015. <http://www.telegraph.co.uk/technology/facebook/11005228/Facebook-brings-free-web-access-to-Africa-with-Internet.org-app.html>

Rantamäki, O. (2015). Olli Rantamäen PAK-blogi. Kurssikerta 3 – Ohjelmaoppia ja yhteisvaihtelua. <https://blogs.helsinki.fi/ollirant/2015/02/02/kurssikerta-3-ohjelmaoppia-ja-yhteisvaihtelua/>. Luettu 20.2.2015.

Rönnberg, O. (2015). Oskarin PAK-blogi. Tietokantojen yhdistelemistä ja Suomen valuma-alueet. <https://blogs.helsinki.fi/oskaronn/>. Luettu 20.2.2015.

Saksan Itä-Afrikka. Wikipedia. Luettu 20.2.2015 <http://fi.wikipedia.org/wiki/Saksan_It%C3%A4-Afrikka>